Uusi työ josta ei tule mitään
Olen noin 2 vk sitten aloittanut uuden työn jossa tunnen itseni tolloksi, kannustusta ei juurikaan tule ja aina kun kysyn perehdyttäjältä jotain niin vastaus on tyyliin "no tuostahan se tuli", jotenkin vaikean kuuloista auttamista ja tulee tyhmä olo itelle kun jotain kysyy kun oletetaan, että heti kerralla oppii kaiken. Ei ole enään motivaatiota vaan nyt odotan vain koeaika purkua. On kyllä surkea fiilis, kun tunnen oloni tolloksi. Miksei mikään koskaan onnistu kun taas pitää palata työttömäksi?
Kommentit (23)
Niin se taitaa työelämässä olla, että siellä ei enää ole sitä äitiä pitämässä kädestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Niin se taitaa työelämässä olla, että siellä ei enää ole sitä äitiä pitämässä kädestä kiinni.
Perehdyttäjäni sanoin aikoinaan taisi olla vuonna 2001...tervetuloa aikuisuuteen. Täällä ei ketään pidä sinua kädestä kiinni. :D Suoraa syvään päätyyn vaan ja henkiin jäin. Edelleen samalla alalla ja yksi kilpailuimista tekijöistä ja ottajia olisi.
Älä luovuta noin helposti! Kyselet vaan mitä kysyä tarvii, ihan sama millä asenteella perehdyttäjä vastaa. Keskityt omaan tekemiseesi. Opit ihan varmasti, enkä usko että olet sen tollompi kuin moni muukaan. Tsemppiä!
Tee vain rauhassa. Ooit kyllä. Alku on aina pahaa. Siksi ei uutta halua aloittaa. Jos opetus työhön on töykeää, voi johtua siitä että koko aika työntekibät vaihtuu ja ärsyttää jatkuvasti opettaa taas iutta. Mutta onko työntekijöiden vaihtuvuuden syy juuri tympeä ilmapiiri tai muuten ikävä työ. Ole sinä päivänpaistd siellä. Hymyile ja puhu kauniisti. Jospa tunnelma paranee. Tympeänä kyräilijänä ei ole sinullakaan kiva olla töissä
Vierailija kirjoitti:
Niin se taitaa työelämässä olla, että siellä ei enää ole sitä äitiä pitämässä kädestä kiinni.
Olet piikikäs ja ylimielinen kusipää. Onneksi olkoon. Miten onnistutkin olemaan sekä ylimielinen, lyttäävä että halventava yhdessä lauseessa.
Meitä aloitta kaksi työntekijää samaan aikaan, ja toista kyllä perehdyttäjä kannustaa ja kehuu mutta ei minua. Mulle puhutaan kuin tyhmälle, enkä enään uskalla kysyä mitään. Eilen kun kotiin pääsin niin romahdin itkuun, kun niin paljon ahdistaa tilanne enkä kyllä halua entiseenkään elämään palata eli työttömyyteen. En usko, että perehdyttäjllä on niin pitkä pinna, että jaksaa minua perehdyttää. Kovin vaikea arvostaa nykypäivän työelämää kun tämmöistä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Meitä aloitta kaksi työntekijää samaan aikaan, ja toista kyllä perehdyttäjä kannustaa ja kehuu mutta ei minua. Mulle puhutaan kuin tyhmälle, enkä enään uskalla kysyä mitään. Eilen kun kotiin pääsin niin romahdin itkuun, kun niin paljon ahdistaa tilanne enkä kyllä halua entiseenkään elämään palata eli työttömyyteen. En usko, että perehdyttäjllä on niin pitkä pinna, että jaksaa minua perehdyttää. Kovin vaikea arvostaa nykypäivän työelämää kun tämmöistä. -ap
Kertomistasi resktioistasi päätellen, itsetuntosi ei vielä ole kovin korkealla. Huono itsetunto tarkoittaa sitä, että automaattisesti koet tilanteet negatiivisempana kuin ne ovatkaan.
Ratkaisu on omissa käsissäsi. Nyt jatkat sitkeästi uuden opettelua. Yhtenä päivänä huomaat, että tämähän onkin alkanut sujumaan. Ja että se perehdyttäjäsi onkin ihan ok tyyppi. Ja että ehkä alkuun kokemasi negaatio johtui vain siitä, että olit epämukavuusalueella ja epävarma.
Kaikki joutuvat aloittamaan työelämänsä jossain vaiheessa samoista lähtökohdista. Alkuun se on hankalaa, epämukavaa, jopa tuskaista, mutta sellaista se on. Siihen ei kuole, pärjäät kyllä, ja kehityt!
Asennoidu niin, että alkuun vähän kirpaisee, ja sitten helpottaa. Koska niin sinä aina käy. Sitä että välillä kirpaisee, ei tarvi pelätä, se on elämää. Nyt vaan täysillä eteenpäin! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se taitaa työelämässä olla, että siellä ei enää ole sitä äitiä pitämässä kädestä kiinni.
Olet piikikäs ja ylimielinen kusipää. Onneksi olkoon. Miten onnistutkin olemaan sekä ylimielinen, lyttäävä että halventava yhdessä lauseessa.
Jäi vähän epäselväksi mielipiteesi aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Meitä aloitta kaksi työntekijää samaan aikaan, ja toista kyllä perehdyttäjä kannustaa ja kehuu mutta ei minua. Mulle puhutaan kuin tyhmälle, enkä enään uskalla kysyä mitään. Eilen kun kotiin pääsin niin romahdin itkuun, kun niin paljon ahdistaa tilanne enkä kyllä halua entiseenkään elämään palata eli työttömyyteen. En usko, että perehdyttäjllä on niin pitkä pinna, että jaksaa minua perehdyttää. Kovin vaikea arvostaa nykypäivän työelämää kun tämmöistä. -ap
Hän näkee, että toisesta on alalle ja toisesta ei? Tietää, että luovutat viikossa, eikä näe vaivaa? Näkeekö esim aukkoja työhistoriassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se taitaa työelämässä olla, että siellä ei enää ole sitä äitiä pitämässä kädestä kiinni.
Olet piikikäs ja ylimielinen kusipää. Onneksi olkoon. Miten onnistutkin olemaan sekä ylimielinen, lyttäävä että halventava yhdessä lauseessa.
Realismi on negatiivista.
Kyse on vakuutusalasta, jossa olen ollut ennenkin joten ei pitäisi olla siitä kyse etteikö minusta olisi alalle. Ehkä naamani vain ärsyttää, ei olisi yllätys naisvaltaisella alalla. Paljon poissaoloja työpaikalla työntekijöillä ja joka viikonloppu ylitöitä tarjolla, ilmapiiri huono. -ap
Vierailija kirjoitti:
Meitä aloitta kaksi työntekijää samaan aikaan, ja toista kyllä perehdyttäjä kannustaa ja kehuu mutta ei minua. Mulle puhutaan kuin tyhmälle, enkä enään uskalla kysyä mitään. Eilen kun kotiin pääsin niin romahdin itkuun, kun niin paljon ahdistaa tilanne enkä kyllä halua entiseenkään elämään palata eli työttömyyteen. En usko, että perehdyttäjllä on niin pitkä pinna, että jaksaa minua perehdyttää. Kovin vaikea arvostaa nykypäivän työelämää kun tämmöistä. -ap
Se on kyllä epäreilua, että siellä työelämässä vaaditaan kaikkia käyttäytymään niin kuin tuhannet muut, eikä sitä ole räätälöity jokaisen omiin henkilökohtaisiin tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on vakuutusalasta, jossa olen ollut ennenkin joten ei pitäisi olla siitä kyse etteikö minusta olisi alalle. Ehkä naamani vain ärsyttää, ei olisi yllätys naisvaltaisella alalla. Paljon poissaoloja työpaikalla työntekijöillä ja joka viikonloppu ylitöitä tarjolla, ilmapiiri huono. -ap
Mitä sinä sitten uhriudut, jos kerran olet rautainen ammattilainen? Otat nyt itseäni niskatta kiinni ja lopetat tuon muiden syyttelyn.
Nykypäivän työelämä mennyt sairaaksi, kaikki pitää osata heti. Ihmettelen myös täällä ihmisiä jotka jaksaa heti hyökätä aloittajan kimppuun, joku pahasti pielessä nykypäivän ihmisissä. Siksi muutinkin Lappiin keskelle ei mitään, koska tuli totaali leipiintyminen ihmisiin ja tähän päivään.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän työelämä mennyt sairaaksi, kaikki pitää osata heti. Ihmettelen myös täällä ihmisiä jotka jaksaa heti hyökätä aloittajan kimppuun, joku pahasti pielessä nykypäivän ihmisissä. Siksi muutinkin Lappiin keskelle ei mitään, koska tuli totaali leipiintyminen ihmisiin ja tähän päivään.
Silti olet palstalla nostattamassa omaa egoasi? Taidat kuitenkin vähän kaivata sitä, että voit haukkua muita ja nykyaikaa ja tuntea olevasti suhteessa muista parempi ihminen?
Mielenkiintoista olisi tietää mistä tämä sinun nykyaika alkaa ja mikä on kokemuksellinen vertailupohjasi työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän työelämä mennyt sairaaksi, kaikki pitää osata heti. Ihmettelen myös täällä ihmisiä jotka jaksaa heti hyökätä aloittajan kimppuun, joku pahasti pielessä nykypäivän ihmisissä. Siksi muutinkin Lappiin keskelle ei mitään, koska tuli totaali leipiintyminen ihmisiin ja tähän päivään.
Ja ikä oli?
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän työelämä mennyt sairaaksi, kaikki pitää osata heti. Ihmettelen myös täällä ihmisiä jotka jaksaa heti hyökätä aloittajan kimppuun, joku pahasti pielessä nykypäivän ihmisissä. Siksi muutinkin Lappiin keskelle ei mitään, koska tuli totaali leipiintyminen ihmisiin ja tähän päivään.
Esim. asiantuntijoiden ja toimihenkilötehtävissä perehdyttämisen historia on varsin nuori, ainoastaan runsaat 20 vuotta.
Ihmisiä on liikaa. Aina löytyy joku tilalle joka on valmis opiskelemaan enemmän ja paremmin.