Tiedätkö ketään joka olisi eronnut ja myöhemmin katunut eropäätöstään?

lähdin aikoinani koska meillä oli täysin erilaiset käsitykset perhe-elämästä. Lapsien ja kodin hoito jäi minulle, mies reissasi töiden puolesta tosi paljon, yhteistä aikaa ei ollut edes viikonloppuisin. Hänellä aikaa harrastuksille, minulla ei. Ilman mitään tukiverkkoa sitten uuvuin ja luovutin ja muutin lähemmäs sisaruksiani joilta olen sain apua kun lapset olivat pieniä.

Nyt jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt että olinko liian hätäinen, asian olisi voinut ehkä korjata. Mies on kuitenkin hyvä isä, teki pitkää päivää meidän vuoksemme, ei juokse baareissa eikä taatusti petä. Nyttemmin olen huomannut että sellaisia miehiä on tosi harvassa. Ja vaikka kaikki tunteet oli silloin kuolleet, ymmärrän nyt että rakkaus ei aina pysy samanlaisena ja sitä olisi pitänyt vaalia. Harvemmin mies vaihtamalla paranee.

Hän ihastui nuoreen tyttöseen jonkin sortin henkilökohtaisessa kriisissään heti esikoisemme syntymän jälkeen (lapsi oli n. 5kk). Hän päätyi hylkäämään sekä minut ETTÄ LAPSENSA (!) ja alkoi viettää uutta myöhäisteini-ikää tämän nipin napin kaksikymppisen tytön kanssa (emme tosin itsekään olleet tuolloin kuin 25-27vuotiaita: minä siis 25, mies 27)...Muutaman vuoden mies joi liikaa, käytti muitakin viihdepäihteitä, ravasi baareissa, klubeilla ja keikoilla ja ulkomailla uuden tyttösensä kanssa, petti tätäkin toisten tyttösten kanssa ja eli kaikin puolin aika epämääräistä elämää.



Nyt, useita vuosia myöhemmin, hän on saanut elämänsä takaisin raiteilleen: on nykyään raitis, vakityössä jne. Nyt hän kuulemma katuu verisesti sekä eroa että etenkin lapsensa hylkäämistä ja on tavannutkin lasta pieniä aikoja kerrallaan harvakseltaan.



Minä kuitenkin olen tällä välin löytänyt rinnalleni miehen, jota rakastan tulisesti enkä vaihtaisi exään IKINÄ. Ja lapseni kutsuu tätä miestä, siis isäpuoltaan, isäkseen, sillä tämä on ainoa isä, joka lapsella on kasvaessaan arjessa ollut. - Ja hyvä isä onkin ollut!



Että paska juttu exälleni. Niin makaa kuin petaa ja tämä juna meni valitettavasti ohi, kun hän seisoi asemalla muuta puuhailemassa...

Sitä minulle povattiin ja exä itsekin puhui miten tulen pettämään nyxääni hänen kanssaan ja sukulaiset kävi päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta hahah kuinkas sitten kävikään...





Joo, oli vähän turhis tähän ketjuun, sori!

Ollaan edelleen ystäviä, yhteyttä pidetään satunnaisesti. Monasti on kertonut kuinka paljon on katunut sitä, että päästi suhteemme siihen tilanteeseen että oli pakko erota.



Tutustuin pian eromme jälkeen lasteni isään. Välillä meni todella huonosti ja suhde ei vaan toiminut millään saralla. Erosimme, mutta kaduimme pian ja palasimme yhteen. Tuosta on aikaa vajaa 5- vuotta ja olemme hyvin onnellisia yhdessä.