Lue keskustelun säännöt.
Miksi hyvä kaveri lopetti yhteydenpidon?
19.07.2021 |
Tunnettiin jopa vuosikymmeniä. Kutsui viimeisenä kesänä mökilleen ja kaikki oli ok.
Sai töitä ja yhteiset menot jäivät.
Kun ei ole asiaa, ei pidä yhteyttä eli emme siis voi nähdä.
Jos oikein ajattelen tätä ihmistä, tulee suru.
Kommentit (11)
Työ uuvutti? Itse en jaksa kuin käydä töissä ja ei edes viikonloppu riitä siitä toipumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ollut mitään pussikaljajuttuja.
Kävimme lasten kanssa retkillä ja tosiaan tunnettiin jopa 27 vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Työ uuvutti? Itse en jaksa kuin käydä töissä ja ei edes viikonloppu riitä siitä toipumiseen.
Onhan sillä lomat ja viikonloput.
"Motiivit ei täyty" mitkä ne motiivit sitten on olleet ystävyydelle, tätä lausetta toistetaan näissä ketjuissa todella usein. En ole AP, mutta itse olen ihmetellyt tätä paljon. Oma suhtautuminen kavereihin ei ole niin että he ovat kouluseuraa, harrastusseuraa tms, vaan ihan YSTÄVINÄ heitä olen pitänyt. Vaikka elämä vie eri suuntiin ja muuta, ja molemmat tekee erilaisia asioita, ei se ystävyys minun näkökulmasta häviä. Mutta sitten minulle on käynyt useamman kerran sama että yhtäkkiä kaveruus alkaa hiipua toisen puolelta, ei jaksa enää panostaa jotenkin. En sellaista ymmärrä, vaikka en ole ottanut puheeksi, olen antanut vaan mennä. Motiivit ei täyty enää, hah.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ollut mitään pussikaljajuttuja.
Kävimme lasten kanssa retkillä ja tosiaan tunnettiin jopa 27 vuoden ajan.
No hänen arkensa muuttui aika paljon. Yhtäkkiä on päivästä pois 8h+työmatkat ja sen valveillaoloajan puitteissa pitää viettää aikaa lasten kanssa (joiden harrastukset ehkä myös syövät yhä enemmän aikaa?), hoitaa parisuhde, isovanhemmat, kodin huolto, ruokahuolto, vaatehuolto jne.
Kotona oleva vanhempi ei välttämättä tajua, miten paljon päivärytmitystä työ muuttaa, kun kaikkea ei voi enää tehdäkään siinä päivän mittaan lasten hoidon sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ uuvutti? Itse en jaksa kuin käydä töissä ja ei edes viikonloppu riitä siitä toipumiseen.
Onhan sillä lomat ja viikonloput.
No, jos aloitat uudessa työssä ottaa aikansa ennen kun on niitä lomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ollut mitään pussikaljajuttuja.
Kävimme lasten kanssa retkillä ja tosiaan tunnettiin jopa 27 vuoden ajan.No hänen arkensa muuttui aika paljon. Yhtäkkiä on päivästä pois 8h+työmatkat ja sen valveillaoloajan puitteissa pitää viettää aikaa lasten kanssa (joiden harrastukset ehkä myös syövät yhä enemmän aikaa?), hoitaa parisuhde, isovanhemmat, kodin huolto, ruokahuolto, vaatehuolto jne.
Kotona oleva vanhempi ei välttämättä tajua, miten paljon päivärytmitystä työ muuttaa, kun kaikkea ei voi enää tehdäkään siinä päivän mittaan lasten hoidon sivussa.
Otappa tuohon soppaan mukaan vuorotyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ollut mitään pussikaljajuttuja.
Kävimme lasten kanssa retkillä ja tosiaan tunnettiin jopa 27 vuoden ajan.
Mitä muuta yhteistä tiellä oli kuin vuosien tunteminen? Ja teittekö muuta, kuin kävitte lasten kanssa retkillä ja milloin kävitte? Viikonloppuisin, lomilla?
Hän meni töihin, eikä ole enää Rouva Virtanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ uuvutti? Itse en jaksa kuin käydä töissä ja ei edes viikonloppu riitä siitä toipumiseen.
Onhan sillä lomat ja viikonloput.
No, jos aloitat uudessa työssä ottaa aikansa ennen kun on niitä lomia.
Mitä nyt 4 vuotta on mennyt tässä.
Sitä kutsutaan elämäksi. Ihmisuhteita solmitaan tiettyyn elämän tilanteeseen ja tarpseen ja sen motiivit ei auttamatta töyty sinne hautaan saakka. Pussikalja jutut vaihtui työjuttuin.