Helle ja mielenterveys

Sain keväällä hermoromahduksen vuosia jatkuneesta stressitilasta. Ylipäänsä elämä on vuosia ollut sellaista, että kärsimyksen vastapainoksi ei ole mitään hyvää. En lepää koskaan.
Tänä kesänä piti ottaa 2kk kesäloma ja saada vihdoinkin mieli reilaan.
No, tulikin sitten maailmanhistorian kuumin kesä. Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa, Suomen kuumimmalla alueella. Meillä on ollut 27-33 astetta joka ikinen päivä kesäkuun alusta asti. Ei mitään taukoja.

Jossain vaiheessa alkoi raivostuttamaan. V*tuttaa joka päivä, kun pitää aina olla se sama penteleen sää ja paha olla. En saa mitään aikaiseksi, oma elämänrytmi on kadonnut ja levosta ei todellakaan voi puhua. Paitsi jos se on lepoa, että makaan alasti lattiaan liimautuneena tuulettimen edessä puolitajuisena.
Aloin sydän hakaten tarkkailemaan sääennusteita. Josko sieltä joskus tulisi kylmää. Ja aina kun ennustettiin 30 astetta hamaan ikuisuuteen asti, aloin saamaan raivon ja paniikin sekaisia oireita.
Mitä helkkaria? Kyllä, saan todellakin lähes hysteerisen paniikkikohtauksen kun kuulen että hellettä luvassa. Koska tiedän, että se on taas vain lisää kidutusta.

Onko kellään muulla mielenterveyspotilaalla ollut helle jotenkin poikkeuksellisen hankalaa sietää?
Vaikea kuvitella, että 10 vuotta sitten rakastin hellettä ja meinasin muuttaa ulkomaille helteiden perässä. Nyt toivotaan että hengissä selvitään siihen asti että voin muuttaa Islantiin täältä.