Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivän some-elämä
17.07.2021 |
Some tietenkin ollut olemassa monta vuotta. Mutta mielestäni alkanut korostumaan enemmän asetelma, jossa olet olemassa vain jos olet somessa ja siellä aktiivinen.
Aktiivisuudella tarkoitan, että säännöllisesti postaat kuvia itsestäsi ja tekemisistäsi. Tekeminen voi olla vain ruokakuva, mutta yleensä aktiviteettia.
Olen itse nyt päälle 30-vuotias, ja somen ”alkuvuosina” saatoin joitain kuvia tai tekstejä laittaa Facebookiin. Sitten se jäi, kun alkoi tuntua turhalta Whatsappin tulon jälkeen. Siellä sai helposti kuulumiset jaettua kelle halusi.
Instagramiin yms. en itse koe tarvetta laittaa kuvia. Tai Facebookkiin tietoa töistäni tai matkoistani. Minulle tämä täysin normaalia, mutta olen huomannut että nykyään ”pitäisi” kertoa asioitaan edes kuvilla. Koen tämän itselleni vääräksi.
Tästä olen kohdannut ihmettelyä siitä, kuinka en mitään kerro. Kuulemma olen myös salaperäinen ja monille näkymätön verrattuna muihin. Tämä voi johtua siitä, että työyhteisöni ja ystäväpiirini jakaa asioita paljon, ja saa niillä näkyvyyttä.
Miten te muut olette tähän suhtautuneet? Minusta on surullista, että olisi pakottava tarve olla somessa aktiivinen vain sen takia että silloin olet olemassa ja elossa.
Tiedän, että tämä kuulostaa vuosia viivästyneeltä kirjoitukselta. Itse nyt vasta tämän olen alkanut huomaamaan selvemmin; kuinka suuri osa nykyisyyttä ja tulevaisuutta on sosiaalisen median alustoilla ja siellä olemisella.
Kommentit (8)
Itse olen 31 enkä ole missään somessa. Enkä mene, minulle elämä on muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kaikkien, mutta erityisesti miehien, pitäisi olla nimenomaan vähän salaperäisiä. Se on kiinnostavaa. Jos jakaa kaiken jo valmiiksi somessa niin se tekee ihmisestä tylsän
Hyvä kuulla, että muitakin.
Juuri tuo, että jossei ole somessa esittelyä niin mitään ei ole tapahtunut.
Olen huomannut, että moni ystävistäni ketkä naureskelevat tuolle kommentille itse postaavat silti joka matkasta edes lokaation, missä ovat.
Tuntuu, että itse ihan ulkopuolinen elinpiirissäni kun en edes tuohon koe milläänlailla tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kaikkien, mutta erityisesti miehien, pitäisi olla nimenomaan vähän salaperäisiä. Se on kiinnostavaa. Jos jakaa kaiken jo valmiiksi somessa niin se tekee ihmisestä tylsän
Minun kokemuksella juuri toisin päin. Olet tylsä, jos et jaa somessa asioita.
FB on minulle paikka, mistä saan lähes kaiken tarvitsemani tiedon. Kun lähden kotimaan reissulle, menen ryhmään "Vegaaninen Oulu" (esimerkki), kun haluan tietää, onko lähikaupassani mansikoita, menen sen FB-sivulle ja/tai kysyn somen kautta; jos haluan vegaanisen, eläinkokeettoman, palmuöljyttömän shampoon, en ala googlettaa vaan menen ryhmään, missä muut ovat jo selvittäneet asian; kun mietin kannattaisiko mennä katsomaan joku leffa, kysyn mielipidettä myös leffoja harrastavilta ystäviltäni, jne jne jne.
Kun etsin kivaa käsityöohjetta, menen instaan ja pinterestiin. Kun olen menossa matkalle johonkin kohteeseen, menen instaan ja laitan #oulu. Minulla on kolme eri instaprofiilia, yhdessä julkaisen kuvia matkoiltani ja retkiltäni, toisessa airbnb-kohteestamme ja kolmas liittyy erääseen harrastukseeni. Seuraan instassa ihmisiä, joilla on samat mielenkiinnon kohteet tai teen, kuten edellä kerroin, hakuja hashtageilla.
En todellakaan jaksaisi alkaa hakea kaikkea tarvitsemaani tietoa, ideoita, inspiraatiota ym. googlettamalla vaan some on todellinen aarre!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sometan instassa ahkerasti, mutta en silti ihmettele lainkaan somettomien elämää. Päinvastoin. Ihmisillä on erilaisia harrastuksia ja some saattaa olla omalla tavallaan yksi niistä. Itse koen itseni yksinäiseksi ja some auttaa siihen.
Itse en ole kyseiset foorumit.Tietoinen valintani.Olen sitten näkymätön,minua ei olemassa. Eli nainen jolle ei tapahdu koskaan mitään?Viitaten lauluun J.Karjalainen mies jolle ei koskaan tapahdu mitään. Olen hyvin tyytyväinen omaan elämääni. Muutenkaan ei ole tapani kertoa mitä teen, mihin menen ,keitä kohtaan.On ihan minun oma asiani.Hyvä esimerkki oli aikaa v.2009.Minulle sama kerrostalon rappu missä asun. Henkilöitä kimpussani, aina kun näkivät minut,ahdostivat minuut nurkaan kerostalon rapussa: Hanki jo elämä!Miksi olet aina noiden pienten lasten kanssa?Asuvat luonasi jne. Mietein:Mikä on elämä ? Sekö toitotetaan koko lähiö mitä tehdään ,keitä tapaan, mitkä on virikkeet? Ja viellä esitellen: Hei tää on mun mies ystävä koko kerostalon piha piiri, me ollan seursteltu jo 10 vuotta.Sepä se!Jotkut on innokaita koko elämän stoori vetää esille kaikkille.Kaikki eivät näe tarvettä siitä kertoa hyvä päivän tutuille. Oli ihminen nuori tai vanha,ei tarkoita on yksin.Vaikka ei oma elämä revitä kaikille.Omasta mielestäni minulla on elämä,joka iän myötä toki kaventunnut.Ihmisiä jotka tärkeitä oleet minulle, ovat kuoleet.Eikä niin herkästi halua uusiin ihmisiin enää tutustua tai isoa reviriä ympärille.En nyt itse näe tarvetta ollaksen joku ja liityä esim.F.B.Vain siksi että kaikkihan siellä jo on! Ketkä siellä ovat on heidän asia,ei kuulu minulle!Jokaisella mielipitensä ja saa ollakin,ilman muuta.( anteeksi lukihäiriöisenä en näe tekstini virheet)
Mistä ei ole kuvaa somessa niin sitä ei ole tapahtunut
- someaddiktit