Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään odotitte ennen kuin erositte?
15.07.2021 |
Meidän avioliitto on mennyt siihen, että joka kerta kun aamulla lähdetään töihin, hyvästely on lähinnä riitelyä ja huutoa. Työpäivän ajan vaan ottaa päähän koko homma, ja illalla ei sitten enää jaksa tapella. Sama kuvio leimahtaa seuraavana aamuna taas. Ihan mahdoton tilanne siis, enkä enää osaa korjata asioita. Tuntuu, ettei mieheni ymmärrä, että meidän suhde on tullut tiensä päähän. Kuka nyt haluaisi elää näin? Lapsia ei meillä ole.
Meillä on ollut tosi kireät välit jo vuoden verran. Mieheni on ollut tosi ahdistunut epidemiatilanteen vuoksi. Hän sanoi jo kuukausia sitten, että hänen hermojaan kiristää nimenomaan tuo asia, ja kaikki kyllä helpottaa, kunhan päästään normaalimpaan elämään, esim. etätyön osalta. No, nyt etätyöt on ohi ja rokotuksetkin käynnissä. Elämä on nyt paljon normaalimpaa kuin vaikka viime syksynä. Silti hänen pinnansa on kireänä. Eli koko tämän ajan odotin, että asiat sitten paranevat, ja sen vuoksi olen siirtänyt tätä eroa. Nyt huomaankin, että hän ei ole palautunut tuosta "tilasta" ja kaikki miehen stressi purkaantuu edelleen minuun. Enpä sitten itsekään jaksa olla jatkuva päivänsäde, kun toinen on naama mutkalla, eikä kestä suurinpiirtein ääntäni, kun kaikki ahdistaa. Ystäville ja perheelleen hän sitten antaa sitä iloista huomiota, sitä ei vaan minulle riitä.
Kysynkin, että kuinka pitkään olitte itse miettineet eroa, ennen kuin otitte ensimmäisen askeleen? Meillä nyt 7 vuotta yhteiseloa takana. Vielä viime vuoden alussa olisin sanonut, ettemme koskaan eroa. Sitten tuli tämä pandemia, ja nyt en enää erota, mikä on mitäkin kipuilua. Miestä en tuollaisena enää jaksa, enkä hänen negatiivisuuttaan. Vuoden olen yrittänyt olla tukena ja tsempata. Ainoa, mikä voisi vielä pelastaa, olisi ehkä terapia.
Kommentit (19)
Eipä tuohon kai auta, kuin aloitat keskustelun ja kerrot, miltä tuntuu.
Meillä oli kolme karseaa kuukautta, mutta mies oli kai jo päättänyt, ettei halua jatkaa, kun ei halunnut minnekään keskustelemaan, muttei myöskään tahtonut olla jättäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä39919 kirjoitti:
Eipä tuohon kai auta, kuin aloitat keskustelun ja kerrot, miltä tuntuu.
Meillä oli kolme karseaa kuukautta, mutta mies oli kai jo päättänyt, ettei halua jatkaa, kun ei halunnut minnekään keskustelemaan, muttei myöskään tahtonut olla jättäjä.
Olen jo kertonut moneen kertaan, että ajattelen eroa ja nykyään on vaikea sanoa hänelle, että rakastan. Rakastan kyllä, mutta olen myös syvästi loukkaantunut lähes koko ajan, hänen sanoistaan ja teoistaan. Mies ei halua eroa ymmärtääkseni. Emme ole tällä hetkellä toisillemme oikeat kumppanit. Eihän me muuten koko ajan huudettaisi. Hankalaa on.
ap
Onko armeijan kapiainen? HEIPPAAA!
Meillä oli helv*tin vaikeata aikaa 1,5 vuotta 3 vuoden suhteessa. Siis tilanne oli jatkuvaa huutoa ja erolla uhkailua. Mikä pahinta haukuimme kaiken toisistamme, vaikka ei olisi sitä tarkoitettu. Mies mätkäisi minua kerran. Se pysähdytti, ja hän itsekin sitä säikähti. Sovittiin yhteiset pelisäännöt ja tehtiin lista keittiön jääkaappiin, johon sai kerätä pisteitä. Pöljä juttu, mutta pikkuhiljaa se auttoi. Puhuttiin tietysti paljon ja haluttiin pelastaa meidän suhde. Vaati kompromissejakin. Ollaan nykyään aika Pro tiimi. Parhaita toisillemme ja rakkaus kukoistaa.
Jos vain odotat milloin voitte erota, se kannattaa tehdä heti. Jos taas kysyt milloin on oikea aika tehdä asialle jotakin, siihenkin vastaus on heti. Muuttakaa heti erilleen väliaikaisesti. Jos ei ole varaa, ainakin muutamaksi päiväksi, ja kunnon hajurako teidän välille kotona. Ottakaa siis aikalisä ja tuumaustauko. Miettikää puolin ja toisin mikä oikeastaan mättää ja minkä haluatte muuttuvan. Mitä tunteita, pettymyksiä, pelkoja riitojen taustalla on? Mitä negatiivisia kehiä teillä on? Sitten hakeutukaa hyvälle pariterapeutille kun olette saaneet vähän sykettä tasattua. Käykää ainakin kerran, pari juttelemassa suhteestanne. Vaikka kaikki tämä olisi vain eron tekemistä, opitte kokemuksesta ja siitä jää todennäköisesti parempi maku suuhun. Tsemppiä teille. Terveisiä parisuhteesta joka meinasi päättyä neljän vuoden ja seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen, mutta nyt ollaan yhdessä oltu 8,5v ja olemme hyvin onnellisia. Parasta mitä meille tapahtui oli asumusero ja pariterapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vuoteen ei ollut seksiä, niin pistin paperit vetämään.
Kun ei toimi niin ei toimi. Eron saamiseen menee kuitenkin vielä vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin jälkikäteen ajateltuna, odotettiin liian pitkään. Jotenkin sitä toivoo että asiat kohenevat, lähtevät muuttumaan parempaan päin. Voi olla että joillakin näin myös tapahtuu. Meillä ei tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli helv*tin vaikeata aikaa 1,5 vuotta 3 vuoden suhteessa. Siis tilanne oli jatkuvaa huutoa ja erolla uhkailua. Mikä pahinta haukuimme kaiken toisistamme, vaikka ei olisi sitä tarkoitettu. Mies mätkäisi minua kerran. Se pysähdytti, ja hän itsekin sitä säikähti. Sovittiin yhteiset pelisäännöt ja tehtiin lista keittiön jääkaappiin, johon sai kerätä pisteitä. Pöljä juttu, mutta pikkuhiljaa se auttoi. Puhuttiin tietysti paljon ja haluttiin pelastaa meidän suhde. Vaati kompromissejakin. Ollaan nykyään aika Pro tiimi. Parhaita toisillemme ja rakkaus kukoistaa.
Hyi, ei jatkuisi minulla suhde, jos mies löisi vaikka kuinka säikähtäisi. Sanoit vielä "mätkäisi" joten itsekin yrität vähätellä. Hän löi, sitä ei kenenkään pitäisi antaa anteeksi. Toisena tuo suhteessa haukkuminen on kuvottavaa. Itse olen niin herkkä, että jättäisin miehen joka haukkuisi minua. Olen erittäin huono sietämään loukkaamista. Riidellä voi asioista, mutta ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli helv*tin vaikeata aikaa 1,5 vuotta 3 vuoden suhteessa. Siis tilanne oli jatkuvaa huutoa ja erolla uhkailua. Mikä pahinta haukuimme kaiken toisistamme, vaikka ei olisi sitä tarkoitettu. Mies mätkäisi minua kerran. Se pysähdytti, ja hän itsekin sitä säikähti. Sovittiin yhteiset pelisäännöt ja tehtiin lista keittiön jääkaappiin, johon sai kerätä pisteitä. Pöljä juttu, mutta pikkuhiljaa se auttoi. Puhuttiin tietysti paljon ja haluttiin pelastaa meidän suhde. Vaati kompromissejakin. Ollaan nykyään aika Pro tiimi. Parhaita toisillemme ja rakkaus kukoistaa.
Hyi, ei jatkuisi minulla suhde, jos mies löisi vaikka kuinka säikähtäisi. Sanoit vielä "mätkäisi" joten itsekin yrität vähätellä. Hän löi, sitä ei kenenkään pitäisi antaa anteeksi. Toisena tuo suhteessa haukkuminen on kuvottavaa. Itse olen niin herkkä, että jättäisin miehen joka haukkuisi minua. Olen erittäin huono sietämään loukkaamista. Riidellä voi asioista, mutta ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin.
Minusta taas kuulostaa ihan mahtavalta että lyönti toimi molemmille herätyksenä ja sille ja suhteelle pistettiin selkeät säännöt. Molemmilla on ollut tahtotila saada suhde takaisin hyväksi. Hyvä te!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin jälkikäteen ajateltuna, odotettiin liian pitkään. Jotenkin sitä toivoo että asiat kohenevat, lähtevät muuttumaan parempaan päin. Voi olla että joillakin näin myös tapahtuu. Meillä ei tapahtunut.
Tää on just se, että ei ne asiat vaan itsestään lähde menemään parempaan päin, ei ainakaan pysyvästi. Niihin pitää aktiivisesti tarttua molempien, ja sehän on ihan hirveää, mutta maksaa toisinaan vaivan!
Ap, olis kiva kuulla mitä ajattelet kommenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8 v.
Sama. Mutta en ole katunut.
Treffien loppuun, kun havaitsin naisen pahanhajuisen hengityksen. Eli noin 1.5 tuntia.
Mietin monta vuotta. Kun päätin että nyt haluan erota, mies etsi parisuhdeterapeutin. Hankkikaa tee se vähän aikaisemmin.
Jos sanot että rakastat vielä, toivoa on. Mutta tuskin ilman yhteisiä terapiakäyntejä, joissa hän nyhtää teistä ulos sen varsinaisen syyn ja vielä tulkkaa sen toiselle, joka ei ymmärrä sitä sinun sanomana.
Jos on ollut 6v hyvä suhde ja vuoden huono, kyllä silloin kannattaa pyrkiä ratkaisemaan ongelmia eikä "odottaa että voi erota".
Ylös