Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien suhde aikuisiin lapsiin
13.07.2021 |
Onko muilla kokemuksia siitä, että vanhemmat tapaavat enemmän yhden aikuisen lapsen perhettä kuin toisten lasten perheitä?
Lähinnä kiinnostaisi kuulla tilanteista, joissa yhden aikuisen lapsen perhe koostuu pariskunnasta ja toisen lapsen perheessä on myös lapsia. (Iso)anhempien huomio kohdistuu enemmän tähän (pienehköjä) lapsia sisältävään perheeseen ja lapsetonta paria ei tavata juuri ollenkaan tai tapaamisissa on mukana myös tämä toinen perhe tai sen lapset.
Miten olette saaneet purettua tilannetta ja onko joku saanut tilannetta vähän tasapuolisemmaksi?
Kommentit (11)
Joo, kyllä minun vanhempani ainakin siirtyi olemaan lähinnä isovanhempi siinä kohti kun sai lapsenlapsia, lapset jäivät sivuun. Voit kai sanoa nätisti asiasta omille vanhemmillesi, jos se harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on puolison vanhemmat ja suhde ei ole ihan samanlainen kuin omiin vanhempiin. Myös puoliso kärsii tilanteesta, mutta hän ei haluaisi pahoittaa vanhempiensa mieltä tai ns. vaatia heitä tapaamaan myös meitä.
Anopista on kyllä huomannut, että hän kuulostaa vaikealta kun käy ilmi että menevät tämän toisen lapsen perheen luokse tai että eivät voi nähdä meitä kun pitää hoitaa lapsenlapsia.
Minusta tuo on aivan normaalilta kuulostava tilanne, isovanhemmat haluavat tavata useasti lapsenlapsiaan useasti ja viettää aikaa heitä hoitaen. Turhaa miehesi on mustasukkainen lapsille, noin siinä vain useasti käy kun lapsen lapsia alkaa sukuun syntymään.
Mä en ainakaan jaksaisi enää parkuvia sinappikoneita.
Me ollaan enemmän tekemisissä lapsettomien lastemme kanssa. Lapsiperheillä on niin omat menonsa ja kiireensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ongelmana on se, että isovanhemmilla (tai lähinnä -äidillä) ei ole muuta sisältöä elämässä kuin perhe. Ei harrastuksia, matkustelua, juurikaan sosiaalisia suhteita tms. Perhe menee kaiken edelle ja mitään omia tarpeita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelmana on se, että isovanhemmilla (tai lähinnä -äidillä) ei ole muuta sisältöä elämässä kuin perhe. Ei harrastuksia, matkustelua, juurikaan sosiaalisia suhteita tms. Perhe menee kaiken edelle ja mitään omia tarpeita ei ole.
Ja tämä haittaa ketä? Ulkopuolista arvioijaa, tyyliin väärin eletty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelmana on se, että isovanhemmilla (tai lähinnä -äidillä) ei ole muuta sisältöä elämässä kuin perhe. Ei harrastuksia, matkustelua, juurikaan sosiaalisia suhteita tms. Perhe menee kaiken edelle ja mitään omia tarpeita ei ole.
Ja tämä haittaa ketä? Ulkopuolista arvioijaa, tyyliin väärin eletty?
Mikäli luit aikaisempia viestejä, niistä käy ilmi että olen yksi osapuoli, johon tämä huomioimattomuus kohdistuu.
Aikaisemmin huomiota riitti molempien lapsien perheille, nyt kun toisessa perheessä lapsia (eli lapsenlapsia), huomiota riittää vain tälle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisra huomiota kaipaatte?
Ihan normaalia kanssakäymistä ja tapaamista, jossa saa rauhassa jutella ja voi vaihtaa kuulumisia ilman, että joku jatkuvasti keskeyttää tai että omia sanomisia kuuntelee pienehkö joukko ihmisiä.
Up