Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet: lapsena nätti - aikuisena ei minkään näköinen ja päinvastoin. Miten tämä muokkaa persoonaa?
11.07.2021 |
Tämä on usein tullut mieleeni kun olen katsonut nättiä lapsia, joita kaikki lellittelevät ja varmaan pitävät itseään aina sitten niin hyvännäköisinä. Entä kun käy toisin päin ja lapsesta tuleekin todella hyvännäköinen aikuisena. Minä melkein suosisin tätä jälkimmäistä. Kaikki lapset ovat muutenkin aika suloisia eikä tarttis olla mikään erityispakkaus lapsena.
Jotkut lapsimissit ovat aivan järkyttäviä esimerkkejä. En nyt tähän hätään jaksa etsiä mitään linkkiä. Entä tapaukset lapsinäyttelijät - miten heillekin on käynyt?
Mitä ajattelet omasta lapsestasi ja mitä toivot hänen ulkonäöstä?
Sekään ei aina mene niin, että vanhemmat saavat yhtä hyvän tai huononnäköisiä lapsia kuin mitä itse ovat.
Sitten joistakin tulee vanhempana todella kivan näköisiä, vaikka nuorina aikuisina eivät olleet minkään näköisiä...
Mitä ihmeen prosesseja?
Kommentit (11)
Toivottavasti lapseni ei tule olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, joka arvottaa toisen ulkonäön perusteella, kuten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapseni ei tule olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, joka arvottaa toisen ulkonäön perusteella, kuten ap.
Juhlapuheista huolimatta ulkonäkö on tänään ehkä merkityksellisempi asia kuin ikinä ennen.
Eihän se hyvä ole, mutta todellisuutta.
Mä olin ihan pienenä aika tavallinen tai ruma myös teininä ruma. Sitten 18-25 olin kaunis....kun sain lapset 26v niin rupesin rumentumaan. Nyt 43v aika ruma. Jos olisin kaunis vielä uudestaan. Onkohan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan pienenä aika tavallinen tai ruma myös teininä ruma. Sitten 18-25 olin kaunis....kun sain lapset 26v niin rupesin rumentumaan. Nyt 43v aika ruma. Jos olisin kaunis vielä uudestaan. Onkohan mahdollista.
Niin ja teininä olin massaa ja koulukiusattu joka vaikutti ulkonäköön. Sitten 20v muutin toiselle paikkakunnalle ja rupesin kiinnittämään huomiota ulkonäköön. 26v kun sain lapset en taas päässyt lapsikiloista eroon ja yli 30v masennuin ja kiloja rupesi lääkkeistä kertymään. Eli kilot nykyään rumentaa ja naama alkaa valumaan.
No enpä ole huomannut. Lapsiani, kun olivat pieniä, kehuivat kaikki, ovat nyt aikuisia ja kumpaakin kehutaan, poikaa komeaksi ja tytärtä kauniiksi. Enemmän arvostan sitä, että kumpaakin kehutaan ystävälliseksi, kohteliaaksi ja vastuulliseksi työssään. Ja lisäksi pitävät äidistään hyvän huolen, samoin isovanhemmistaan pitivät kun he olivat vielä elossa.
Sama monessa tuttavaperheessä, kauniit lapset joista tuli kauniita aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat söpöjä eivätkä nättejä, harvempi aikuinen on söpö, useimmat eivät
Ne piirteet, mitkä tekevät lapsesta kauniin ja / tai suloisen ovat harvoin enää aikuisena kauniita. Usein näistä lapsista kasvaa hyvin tavallisen näköisiä aikuisia.
Kun taas lapsena usein jopa rumalta tai erikoiselta näyttävät piirteet omaavat lapset ovatkin aikuisena kauniita.
Toki jokaisella on mahdollisuus eri tavoin korostaa hyviä puoliaan ja voi sillä tavalla näyttää paljon paremmalta kuin tekemättä sitä. Lihominen häivyttää lähes aina kauniit piirteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tää mikään universaali laki ole. Itse en ollut lapsena nätti, ja aikuisena minusta tuli ruma kuin mikä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapseni ei tule olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, joka arvottaa toisen ulkonäön perusteella, kuten ap.
Miten voit tietää miten ap arvottaa. Hän seuraa vain kehitystä yhteiskunnassa, jossa ulkonäön arvostus on jo korvannut uskonnonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Tunnen kaksi parikymppistä, jotka olivat lapsena kuvankauniita ja ovat sitä edelleen. Toki tyylivalinnoilla voi vaikuttaa paljon, mutta noin yleensä kaunis lapsi = kaunis aikuinen.
Toivoisin, ettei oman lapseni tarvitse murehtia omaa ulkonäköään nyt eikä tulevaisuudessa. Olisi ihanaa, jos hän saisi elää rauhassa ulkonäköpaineilta.