Rakastan elämääni

Olen osa-aikatyöläinen eronnut äiti. Asun vuokralla eikä toivoa omistaa ja miesystäväkin asuu toisessa kaupungissa, rahat saa laskea.

Mutta kotini on ihana, laskemalla rahat riittää, lapset on terveitä ja mukavia ja mies sellainen, että ikävä on sen arvoista. Olen itsekin terve.

Ehkä juuri eron takia tuntuu, että melkein missään muualla en kehtaisi onnellisuttani kuuluttaa. Kai täällä on muitakin tyytyväisiä?