Jos kysyt ystävältäsi mitä kuuluu. Mitä olet valmis vastaamaan ja kuuntelemaan?

Ihan ok, koska jos kysyn, niin kysyn tosissani. En osaa olla pinnallinen small talk -ihminen. Toki toivoisin, että ystäväni puhuisi omista henkilökohtaisista asioistaan ja tuntemuksistaan. Useinmiten hän jauhaa työasioita, jotka eivät voisi suoraan sanottuna vähempää kiinnostaa.

No itse vastaisin tällä hetkellä, että pelkkää p as kaa, toivottavasti sulle kuuluu parempaa.

Olen valmis kuunteleen. Huvikseni en kysy kuulumisia.

En ymmärrä, mitä otsikossa yritetään kysyä.

Kuuntelenjuuri niinkauan kuin tarvis. Ja tietenkin, ettei ole kiire joh0nkin.

Jos kysyn, mitä kuuluu, niin haluan tietää, mitä oikeasti kuuluu. En siis odota vastaukseksi "kiitos hyvää" kommenttia.

Monihan kysyy tuota kohteliaisuuttaan ja alkaa ihan silmin nähden kiemurtelemaan ja vaivaantuu, jos vastaa, ettei nyt oikein hyvin mene. Yleensähän hyvänpäiväntutut eivät halua muuta kuin pinnallista keskustelua.

Itse kysyin kerran vanhalta koulukaverilta, kun nähtiin pitkästä aikaa, että mitä kuuluu. Vastasi, että ihan paskaa, v**uttaa ja väsyttää. Siinä sitten muutamassa minuutissa ehdittiin suht syvällisesti mennä pääpiirteittään pieleen menneet asiat läpi. Molemmin puolin hyvä keskustelu ja todettiin, että mitä niitä asioita kaunistelemaan.

Miksi pitäisi esittää, että hyvin menee, jos ei todellakaan mene? Ketä varten valehtelemme ja miksi? Pelkäämme vastaanottajan reaktiota? Miksi ihmiset pelkäävät muiden ihmisten vastoinkäymisiä?