Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen edennyt elämässäni liian hitaasti
06.07.2021 |
Olen 28-vuotias ja sain vasta nyt maisterinopinnot päätökseen vaikka olen ollut kirjoilla yliopistossa vuodesta 2013. Työkokemusta on erittäin vähän vaikka olen vuosien aikana hakenut satoihin tai jopa tuhansiin paikkoihin. Vasta nyt olen saanut ensimmäisen vakituisen työpaikan. Opintolainaa on valtavasti ja säästöjä ei juurikaan. Olen kuitenkin jo siinä iässä, että pitäisi alkaa perustamaan perhettä ja ostamaan ensimmäistä omistusasuntoa. Tähän en kuitenkaan kykene taloudellisen tilanteen takia vielä vuosiin. Lisäksi pitäisi löytää se puoliso....
Onko muilla samoja tunteita riittämättömyydestä ja siitä, kuinka ette ole edenneet elämässänne aikataulun mukaan?
N28
Kommentit (13)
Olet ihan hyvällä reitillä vielä. Itse putosin kyydistä vuosia sitten, sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja aiheutin 45 000 euron vippivelat pelaamalla. En tule koskaan saamaan noita maksettua. Noh, ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydä rikas puoliso. Problem solved
:D.
Itse 36 vuotias. Parikin ammattia opiskellut, enkä ikinä työllistynyt vakituisesti. Aikoinaan lähdin siivoojaksi ilman koulutusta, kun sai sieltä sitten vakipaikan. Ei ole miestä, ei ole naista, ei ole lapsia. Omistusasunto on, mutta sitäkin maksan vielä 20 vuotta.
Olen silti ihan onnellinen. Eipä minulla ikinä ole ollut isot vaatimukset/tavoitteet elämältä. Kunhan jotenkin pääsee aina eteenpäin.
Mikä helvetin aikataulu. Elämä ei ole skriptattua vaan ihan kaikki muodostaa sen oman polkunsa. Sun polku on vasta alussa.
Olet ihan hyvässä "aikataulussa". Kuka edes määrittää mitään aikataulua? Toki biologia, jos oman lapsen haluaa. Anyway, nauti nyt vakituisesta työpaikasta ja ala säästää rahaa mahdollisuuksien mukaan. Asiat voisi olla paljon huonomminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28v on vielä nuori. Eikä moni ole saanut tuotakaan aikaan
No mulla on sama fiilis. Valmistuin ylioppilaaksi 2010, ammattiin 2021 ja toiseen ammattiin 2018. Välissä olen tehnyt töitä ja ostanut asunnon. Tuntuu, että muut omanikäiset on perustanut perheen, niillä on omakotitalo ja farmariauto. Se ei toisaalta edes ole elämää jota itse haluaisin mutta tuntuu, että perheettömänä olen jumahtanut jonnekin 15v tasolle. (JA HUOM en ajattele muiden ihmisten perheettömyydestä näin. vain omalla kohdallani)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulla on sama fiilis. Valmistuin ylioppilaaksi 2010, ammattiin 2021 ja toiseen ammattiin 2018. Välissä olen tehnyt töitä ja ostanut asunnon. Tuntuu, että muut omanikäiset on perustanut perheen, niillä on omakotitalo ja farmariauto. Se ei toisaalta edes ole elämää jota itse haluaisin mutta tuntuu, että perheettömänä olen jumahtanut jonnekin 15v tasolle. (JA HUOM en ajattele muiden ihmisten perheettömyydestä näin. vain omalla kohdallani)
Niin ja siis olen 30
Miksi vertaat itseässi muihin. Jokainen elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori aikuinen ihminen parhaassa iässä. Nauti elämästä. Rauhoitu. Kaikki järjestyy kyllä. Ketään ei kiinnosta "aikataulut". Tässä iässä paljon asioita voi tapahtua lyhyessä ajassa. Voi olla, että neljän vuoden päästä asut omakotitalossa ja sulla on lapsia.
M27
En ymmärrä kysymystä. Miksi elämässä pitäisi ”edetä” nopeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiiteen aikataulut, niin kauan kuin olet terve, niin sinulla on kaikki mahdollisuudet. Kiitä terveydestä joka päivä, se voidaan ottaa sinulta pois milloin vain. Silloin menetät kaiken.
Terv. Rattijuopon kolhima 25-vuotias eläkeläinen
No onhan tuo kieltämättä hidas alku. Olet nyt töissä, voit alkaa kiriä taloudellista takamatkaa, perusta sivutoiminen yritys?