Vakava masennus, toipumisen tie ja puolison käytös
Olen tyrmistynyt ja jokseenkin hukassa kaiken tulevan suhteen.
En halua moittia puolisoani, mutta pettymyksen tunteeni on musertava.
Periaatteessa hän on hyvä mies, mutta tämä salainen kääntöpuolensa on karmea - kukaan joka hänet tuntee ei voisi uskoa tätä todeksi.
Lapseni, 10v. pitää puolisoani hyvänä ystävänään, mutta tuntee pelkoa, kuten minäkin aina silloin kun hän "sekoaa". Silloin se huuto täyttää tajunnan, tavarat lentää ja menee rikki. Muutaman kerran hän on käynyt minuun käsiksi, mutta fyysisiä jälkiä ei ole jäänyt. Vain näitä henkisiä haavoja.
Minä itse olen hän joka sairastaa masennusta, mutta olen hyvällä toipumisen tiellä.
Tiedän, että pitäisi erota, mutta se tuntuu liian raskaalta hoitaa. Olen koittanut pitää puoliani, kestää ja toipua edelleen, mutta nyt tunnen toivottomuutta. Tuo ei ole se MIES johon rakastuin ja vika yksin ei ole minun aivoissani - näen nyt selkeämmin kun olen päässyt itsetuhoisista ajatuksista ja itseni loputtomasta itseni syyttelystä ja ymmärrän,että suurempi "aivovinouma" onkin hänellä!
Suhde oli alussa todella hyvä ja toiveitteni täyttymys.
Kuinka paljon voi puolisolleen antaa anteeksi?
Hänen tyrmistyttävä käytöksensä minua kohtaan - joka on kohdistunut myös pari kertaa lapseeni, se sotii normaalia oikeustajuani vastaan.
Miten te muut vastaavaa kokeneet olette selvinneet?
Kommentit (9)
Eroa. Omaa lastaan pitää aina rakastaa enemmän kuin ketään miestä - varsinkaan tuollaista joka sinulla on. Ei auta, että olet "koittanut pitää puoliasi" kun annat tuon tilanteen jatkua kerta toisensa jälkeen. Väärin lastasi kohtaan, mieti minkälaisessa ympäristössä hän joutuu kasvamaan aikuiseksi kun olet ottanut tuollaisen sekopään luoksenne ja vielä vapaaehtoisesti! Pärjäätte kyllä paljon paremmin ilman tuollaista ankeuttajaa.
Ap, taas murjasit melkoisen vitsin linjoille.
En usko sanaakaan sun stooristasi.
Ja vielä kysyt, että miten te muut olette selvinneet.
Kuinka monella oletat olevan samanlaisen tilanteen?
Ja mikseet pyydä miestä hakemaan apua itselleen. Eikä tuollainen käytös suhteessa aivan yhtä-äkkiä tule. On oma mokasi ettet ole periaattessa huomannut, että tunnepuolella on ongelmia.
Ja mieshän voi olla myös masentunut hänkin, kun on suruissaan ja allapäin, kun sinä olet ollut vakavasti sairas.
Tämä kommenttina selostukseesi. Mutta tarinaasi en suostu uskomaan. Ja oikein käytätä tekstissäsi voimakkaita adjektiiveja, että saat kertomukseen vähän ytyä lisää.
Prvovoista provoin tunnetulta tekijältä.
Miten voi tuollaista kommentoida, kun ap kerro taustoista mitään.
Onko mies töissä vai työtön. Onko ap töissä vai sairaslomalla vai työtön.
Miten kukaan voi tuollaiseen aloitukseen sanoa ja pohtia yhtään mitään, aloitukseen josta puuttuu kokonaan keskeisimmät faktat?
Olen samaa mieltä siitä, että aloitus on lapsellista provoilua hellepäivänä, kun ei ole muutakaan tekemistä ap:lla kuin roikkua palstalla ja narutella mammoja satuilulla.
Porvoostakin tuli hellepäivän terveiset...
Ero on ainoa vaihtoehto. Minulla oli tuollainen nainen kumppanina, eikä mustelmiltakaan vältytty. Muistakaa että myös se nainen voi olla puolisona väkivaltainen, mitä on ihan tilastollisestikkin. N
ää puolisoani hyvänä ystävänään, mutta tuntee pelkoa, kuten minäkin aina silloin kun hän "sekoaa". Silloin se huuto täyttää tajunnan, tavarat lentä
Jotenkin oli niin hämy kirjoitus, että en jaksanut lukea.
Jatka valitsemallasi tiellä ap, se ei ole pitkä ja miellyttävä, mutta ehkä sen ei tarvitsekaan olla.
Voisiko jostain saada ammattiapua? Minulla on samanlainen tilanne, vuosia jatkunut.. mies ei ole enään sama kuin ennen ;( Irtipäästäminen on vaikeaa kun välillä asiat ovat menneet parempaan suuntaan hetkeksi.