Voisiko joku tulla vakuuttamaan minulle, että erosta selviää?
Mieheni jätti minut ja juuri nyt tuntuu, ettei tästä vain voi selvitä. Rakastan häntä yli kaiken. Elin hyvin itsenäistä elämää ennen häntä. Hän sai kyynisen sydämeni muuttumaan vähemmän kyyniseksi ja hän on ensimmäinen, jonka kanssa asuin. Nyt tämä sitten päättyi.
Onko sinusta tuntunut erotessa, ettet selviä? Selvisitkö? Onko minulle olemassa lohdutuksen sanoja?
Kommentit (16)
Laita peppa jakoon ja anna sperman virrata!
Vuoden kestää. Varma tieto. Sitten alkaa uusi elämä
Jep laastaria vaan, eli sakset auki.
Itsekin erosin vähän aikaa sitten ja aluksi tuntui juuri tuolta että siitä ei voi selvitä mitenkään. Tässä viikkoja kulunut vasta, vaikea sisäistää asiaa ja hyväksyä, että toisen lähelle ei enää pääse, eikä jakaa enää elämäänsä ja tapahtumia, kuten ennen. Vaikea kääntää aivot sellaiseen asentoon, koska juurihan niitä asioita vielä tehtiin ja hän oli lähellä. Se lopullisuus tuntuu vaikealta käsittää. Ja se että joutuu luopumaan rakkaasta ihmisestä, vaikka ei olisi halunnut. Päivä kerrallaan eteenpäin ja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan parhaansa mukaan, syöminen ja nukkuminen. Lepääminen ja sopivasti liikuntaa. Pakko uskoa, että siten pikkuhiljaa sitä vaan tottuu elämään ilman toista kun ei ole vaihtoehtojakaan. Luo uusia muistoja entisten päälle ja se yhteinen historia jää koko ajan kauemmas. Kovasti tsemppiä, ei ole helppo tilanne.
Kekeilet nyt kaikki mitä on jäänyt kokematta. Tuplapanot, naiset ym. Ihanaa aikaa irstaudelle.
Erosta selviää, kun tajuaa, että parempi olla suhteessa, jossa kumpikin rakastaa yhtä paljon, kuin suhteessa, jossa vaan toinen rakastaa. Olkoonkin, että eksä oli omasta mielestä ihana.
Vierailija kirjoitti:
Kekeilet nyt kaikki mitä on jäänyt kokematta. Tuplapanot, naiset ym. Ihanaa aikaa irstaudelle.
Nyrkkifistausta unohtamatta!
Oikeasti ainoa asia joka mua lohdutti, oli ajatus siitä, että tämä ei ole lopullista välttämättä, joskus vielä voimme yrittää uudestaan.
Lopulta niin kävikin, että mies vuosien päästä olisikin halunnut yrittää uudestaan, itse en enää halunnut, liikaa oli tapahtunut siinä välissä.
Voimia 💓
Voimahali <3 oma mies, ilmeisesti tuore ex, päätti katua parisuhdettamme nyt, kun minulla alkaa viimeinen raskauskolmannes.
Maailmassa on pahempiakin kohtaloita, kuin ero. Ja mies, joka lähtee, tekee sen siksi, jotta tulevaisuudessa se herra oikea voisi löytää luoksesi. Väärän on tehtävä tietä paremman vuoksi.
Sinä selviät <3 eikä itsenäisyytesi ole mihinkään kadonnut. Löydät sen uudelleen tämän eron myötä.
Selviät. Suret aikasi. Niin kauan kuin on tarve. Syytät itseäsi, syytät miestäsi, vihaat, kaipaat, suret jne. Hiljalleen tulee parempia hetkiä, parempia päiviä. Rakennat uutta oma elämää hiljalleen. Jossain vaiheessa huomaat mitä kaikkea uutta ja ihanaa elämä tuokaan mukanaan. Ja vajonnut itsetuntosi nousee.
Mulla toipuminen alkoi, kun itse sen päätin. Psyykkasin itseäni aika paljon. Ihan piti itselle selvittää, että kun toinen lähtee, se lähtee siksi ettei halua minun kanssa olla. Ja sellaista miestä en halunnut/halua itselleni.
En jäänyt muistelemaan menneitä, että kuinka ihanaa oli. Tai kuinka ihana oli. Pakotin itseni ja ajatukseni pois hänestä. Ihan hyvä niin. En todellakaan olisi vuotta kestänyt sitä surutyötä. Aika nopeasti toivoin. Ja voi sanoa, nyt kun aikaa on kulunut vuosia, että hyvin meni, vaikka siis hän oli elämäni suurin rakkaus.
On hyvä olla menettänyt kyynisyytensä. Se on vain puolustusmekanismi. Nyt sure kunnolla. Tulevat suhteet ovat sitä parempia mitä enemmän olet kosketuksissa tunteisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Kekeilet nyt kaikki mitä on jäänyt kokematta. Tuplapanot, naiset ym. Ihanaa aikaa irstaudelle.
Missään nimessä ei kannata alkaa häpäisemään itseään eron jälkeen. Kun erosta sitten lopulta selviää, voi olla että joutuukin käymään terapeutin kanssa läpi itsensä häpäisyt ja leluksi antamiset. Sitä voi luulla olevansa voimain tunnossa, mutta vasta myöhemmin ymmärtää mitä tuli tehtyä. Aina kannattaa arvostaa itseään ja kohdella kunnioittavasti itse, vaikka joku toinen ei sitä tekisikään.
Mä jätin mieheni mutta on tämä ero raskasta itsellenikin jättäjänä. älä haaveile enää yhteenpaluusta. Erolle on aina syy. Olen onnellinen että olen entiseni kanssa edelleen väleissä. En asunut yhdessä koska emme halunneet. Itse asiassa en halua ikinä asua miesten kanssa koska seurustella voi muutenkin.
Elämä ei pääty eroon. Ihmiset eroaa ja pariutuvat uudestaan. Toki jos lapsi tulossa ero on paskamaisesti tehty mutta jos lapsia ei ole tulossa niin mun mielestä parempi erota, kuin olla ei-onnellisessa suhteessa.
Jätin ja kadun, olisi pitänyt mietti tarkemmin asiaa
Saatat olla tietämättäsi onnellinen - onnekas ainakin.