Minä ostan miehelleni lahjoja usein, hän ei juuri koskaan. Mitä teen?

Hän ei vaan osaa. Syy voi olla juuri tuon köyhän lapsuuden.

Sinuna sinnikkäästi vain jatkaisin lahjojen ostelua. Kyllä hän jossakin vaiheessa hokaa vastavuoroisuuden idean.  :)

Se vaan ei välitä. Sille lahjojen antaminen ei ole tärkeää. Ehkä tuossa on mukana hieman itsekyyttä?   Oma mieheni on ostanut minulle (joulu)lahjoja vain, jos itse hyötyy niistä. Esim: Untuvatäkki kahdelle, 6 kpl veitsisetti jossa todella hyvälaatuisia veitsiä fileeraukseen ja lihan käsittelyyn,  lahjakortti kahdelle ravintolaan, matka kahdelle Tukholmaan, jne. Mitään henk.kohtaista en ole koskaan sanut, paitsi vihkisormuksen.

Todennäköisesti ei vain ole tottunut ostamaan lahjoja. Oma puoliso on ollut samanlainen, koska heidän perheessään ei ole ostettu lahjoja. Nyt 15 vuoden jälkeen on edelleen huono lahjoissa mutta tuo välillä kaupasta tuliaisia ja yllätyksiä.

Kukkia ei edelleenkään osta vaikka olen monesti sanonut, että pirkkaneilikat on aivan yhtä hyviä kuin kukkakaupan kimppu. Tärkeää on se, että toinen muistaa ja osoittaa sitä arvostusta muilla asioilla.

Sano moro ja näkemiin.

Oon saanut kaikenlaista tietsikkakamaa aikojen saatossa lahjaksi . Oheislaitteita ja tilpehööriä ja kaikenlaista aiheeseen liittyvää. 

Ja nenäkarvatrimmerin . En kuulu naisiin, joille ostellaan koruja 

Itse ostan miehelle lahjaksi yleensä jotain vaatteita tms. tai keräilemiänsä tiettyjä pieniä tavaroita kirpparilta

Jos haluat lahjoja, olet suhteessa väärän ihmisen kanssa. Minäkin odotin niitä ehkä 30 vuotta, viime vuosina olen jo ymmärtänyt, etten niitä ikinä saa. Lopetin itse lahjojen ostamisen pari vuotta sitten.

Entä jos puhuisitte asiasta? Sinä sanoisit, että sinusta olisi ihana saada pieniä yllätyksiä, vaikka vuositasolla ne maksaisivat 500 - 1000 e (kyllä, pari suklaapatukkaa viikossa tekee jo yli satasen ja siihen kukkia tai lempiherkkua lisäksi ja yllättäen pikkulahjat maksoivat yhteisen kylpyläviikonlopun verran). Puoliso todennäköisesti sanoisi, että ei pidä tärkeänä krääsän ja pikkuherkkujen ostamista, joten tehdään niin, että sinä yllätät itse itsesi ja me hyväksymme erilaisuutemme.

Sinä nautit yllätyksistä, puoliso todennäköisesti ja jatkamalla tuolla tavalla viet teitä päivä päivältä lähemmäs  eroa.

Hän on sellainen, joka ei ole tottunut ostamaan lahjoja. Miksi haluat hänen käyttäytyvän samalla tavalla kuin sinä käyttäydyt? Ostat lahjoja omasta tahdosta, mutta sitten vaadit jotain vastapalveluksesksi eli et siis alun perinkään osta hyvää hyvyyttäsi. 

Teillä on erilainen rakkauden kieli. Olen itse myös lahjoja, jolle rakkautta näytetään nimenomaan lahjoilla. Ei tarvitse olla mitään hienoa, se ei ole pääasia, vaan se, että toinen on ajatellut minua ostaessaan tavaran, vaikka se olisi sitten vaan kerä lankaa neulomiseen tai lempparijäätelöpaketti.

Rakkauden kieliä on monia! Lahjojen lisäksi on aika ja ajan järjestäminen toiselle, tehtävät ja palvelukset, sanat ja viestintä, ja kosketus. Ystävälleni on tärkeää arjen palvelukset esim. kokkaaminen, pyykkääminen, siistiminen, auton pesu, lahjoja hän ei halua eikä anna niitä itse. Itselleni arjen pienen jutut on kivoja ja ilahdun toki niistä, mutta ei niillä ole sen syvempää rakkaudellista merkitystä minulle, vaan pidän niitä ihan normaaleina toisen huomioimiseen ja yhteen hiileen puhaltamisena arjessa.

Lopeta ostamasta niitä ja ylipäänsä huomioimasta miestä noin paljon.

John Grayn mukaan jos nainen antaa miehelle enemmän kuin mies naiselle, mies luulee, että se vähä, mitä hän antaa, on riittävää ja antamiset ovat tasapainossa. Hän ei voisi kuvitella antavansa enemmän kuin itse saa, vaan lopettaisi antamisen. Naiset taas voivat antaa, vaikka kokevat saavansa paljon vähemmän. Sitten tulee katkeroituminen ja ehkä erokin ja mies ei tajua, miksi, kun kaikki oli hyvin. Nyt miehesi siis luulee, että olette tasoissa antamisen suhteen. Eli lopeta se, niin hän ymmärtää, että siinä on ollut isoa epätasapainoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat lahjoja, olet suhteessa väärän ihmisen kanssa. Minäkin odotin niitä ehkä 30 vuotta, viime vuosina olen jo ymmärtänyt, etten niitä ikinä saa. Lopetin itse lahjojen ostamisen pari vuotta sitten.

Olen samaa mieltä siitä, että ihminen ei tuossa asiassa muuksi muutu. Itse olen myös näitä ihmisiä, jotka haluavat yllättää ja yllättyä, mieheni taas ei ole kovin kummoinen yllättäjä. Se oma rakastettu on kuitenkin otettava sellaisena kuin hän on, jos hänen kanssaan aikoo elää. Myönnän, että lipsahdan vieläkin toisinaan haaveilemaan yllätyksistä, mutta mieheni vuoksi olen valmis elämään ilman yllätyksiä. Silti yksi rakkaimmista aarteistani on nimenomaan yllätys. Minulla on pieni kankainen sydän, jossa lukee I love you. Se roikkuu minulla aina autossa esillä. Mieheni osti sen minulle kerran jostain marketista käydessään ruokaostoksilla. Eihän sen rahallinen arvo ole varmaan kuin euron luokkaa, mutta voi että se on minulle tärkeä.

Miten lapsuuden köyhyys tähän liittyy? Olen kasvanut rikkaassa perheessä, jossa vanhemmat ei koskaan antaneet toisilleen yllätyslahjoja. Ennen äitienpäivää isä kysyi, mitä lahjaksi, äiti antoi tarkat ohjeet ja paketissa oli juuri se toivottu asia. Ei koruja eikä helyjä, vaan esimerkiksi juuri tietty huonekasvi, kirja jne. Sama ennen isän juhlapäivää, paketista löytyi kaikkea muuta kuin yllättäviä asioita ja silti kaikki olivat iloisia ja onnellisia, pikkuveli saattoi hihkua innosta, mistä kaupasta se uimapatja tai polkupyöränlamppu oli löydetty.

Meillä oli ihan onnellinen lapsuus, vaikka rahaa ei tuhlattu siksi, että saatettiin vaatia lahjansaajaa vastavuoroisesti tuhlaamaan.

jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ostamasta niitä ja ylipäänsä huomioimasta miestä noin paljon.

John Grayn mukaan jos nainen antaa miehelle enemmän kuin mies naiselle, mies luulee, että se vähä, mitä hän antaa, on riittävää ja antamiset ovat tasapainossa. Hän ei voisi kuvitella antavansa enemmän kuin itse saa, vaan lopettaisi antamisen. Naiset taas voivat antaa, vaikka kokevat saavansa paljon vähemmän. Sitten tulee katkeroituminen ja ehkä erokin ja mies ei tajua, miksi, kun kaikki oli hyvin. Nyt miehesi siis luulee, että olette tasoissa antamisen suhteen. Eli lopeta se, niin hän ymmärtää, että siinä on ollut isoa epätasapainoa.

Aloittaja oli itsekin mies. Jos opetat miten mies ajattelee, sen pitäisi päteä myös aloittajaan...

Toisin sanoen annat lahjoja siksi, että saisit niitä itsekin? Vai tarvitset joka viikko tällaista samaa tunnetta kuin ensimmäisinä treffiviikoilla? Silloin kannattaa käyttää ne miehellesi menevät lahjarahat vaikka terapiaan, jossa voit käyd’ läpi sitä, miksi tarvitset mieheltäsi tällaista huomiota pari kertaa viikossa.

Sori, mutta en kuullut kenenkään ostelevat lahjoja toiselle pari kertaa viikossa vaikka kuinka pieniä olisi tai menettävän yöuniaan, jossei tikkaria tipu joka tiistai ja torstai…

Ostatko hyväksyntää?

Olet lahjamarttyyri. 

Hän vain on sellainen. Ei kannata pahoittaa mieltään, kyllä hän sinua silti rakastaa.

Vain lapset kaipaavat lahjoja. Etsi itsellesi toinen lapsellinen.

Joillekin lahjojen ostalelu voi vaan olla vaikeaa eivätkä perusta moisesta. Itse asiassa tällaiselle se toisen jatkuva lahjojen ostelu voi tuntua jopa vastenmieliseltä, kun se aiheuttaa sellaista tunnetta että on jotain velkaa.