Nauratteko te yksinänne?

Tietysti nauran jos on ollut jotain hauskaa ja joskus nauran silloinkin kun joku hauska juttu tulee mieleen.

Nauran. Erityisen omitiselta varmaan vaikuttaa, kun saatan nauraa myös liikkuessani ihmisten ilmoilla, kun jokin juttu nousee mieleen.

No tietty!

Nauran niin usein ääneen että naapurit varmaan luulee mua hulluksi. Eivätkä siinä paljoa erehdy. Olenhan tälläkin palstalla. Näen huumoria niin arkisissa jutuissa että jopa työkavereita olen naurattanut. Nyt olen onnellisesti kokovartalotyötön. 

Mulla on kuitenkin ongelma. Niin hauskaa kun voisikin olla niin huomaan ja koen ikävää. Onneksi elämä ei ole ikuista.

En tietenkään! Hihi..

Joskus joo. Mutta mulla on vähän outo huumorintaju, enkä yleensä naura silloin, kun minun oletetaan nauravan

Nauran. Mulla on tosi hauskaa yksin.

Iloinen ja surullinen mieli vuorotteli, kun katsoin elokuvaa Kulkuri ja Joutsen ( Timo Koivusalo)

Hyvä käsikirjoitus ja ohjaus.

Nauran vain jos olen yksin.

Joskus nuorenpana en nauranut yksin kun tuntui että se on jotenkin outoa tai tyhmää. Oltiin varmaan tuttujen kanssa juteltu aiheesta ja koin että se on noloa. Sekin että nauraa vaikka telkkarille yksin kun joku muu on toisessa huoneessa. Nykyään hekotan sydämeni kyllyydestä tv, radio, netti, lehdet, kirjat. Teinit aina sit kommentoi omasta huoneesta et mikä nyt oli noin hauskaa? Onpas sulla hauskaa!

2. Tuomo oli uuden suomenruotsalaisen tyttöystävänsä kanssa viettämässä perinteistä juhannusta koko tyttöystävän suvun luona. Illallisella uusi vävykokelas istutettiin suvun pään, vanhan herrasmiehen viereen. Yhtäkkiä herrasmies kumartuu Tuomon puoleen ja kysäisee tuttavallisesti "Masturberar du?" Tuomo yllättyy että onpa yllättävän avoin meininki tässä suvussa ja vastaa: "Ibland, det är ganska roligt", ja päättää esittää vastakysymyksen: "Masturberar du?" Illallispöydän iloinen puheensorina lakkaa kuin seinään. Tyttöystävä korjaa, että morfar oli kysynyt "Vad studerar du?"

Ihan sairaan kovaa nauroin tälle. Naapurit (kolmensadan metrin päässä) varmaan kuuli.

Nauran yksin aina välillä, esim. hauskalle videolle. Julkisilla paikoilla hillitsen yksin nauramista. Välillä tarttuu se sosiaalinen nauru. Esim. leffassa voi olla kohtaus, joka naurattaa/hymähdyttää leffateatterissa mutta yksin katsoessa ei.

Mun mielestä hauskuus on hassua, noin etupäässä.

haha

Onanoin ykksinäni. Tulee pissat housuun kun on sellasta vuoristorataaa että huuutooksennan suorastaaan.

Joskus tulee vanhoja hauskoja juttuja mieleen ja naamani vääntyy väkisin huvittuneeseen virneeseen. Onneksi nykyisin pidetään maskeja niin voin rauhassa virnistellä kaupungilla liikkuessani ilman että saan kahelin mainetta.

Hyvin harvoin nauran ääneen yksin ollessa, mutta joskus kuitenkin. Jännä juttu kyllä kun miettii että toisten seurassa nauraa enemmänkin. Tai sitten se jotenkin tulee siinä puheen jatkoksi helpommin, kun yksin möllöttää viikkoja puhumatta niin ehkei sitä silleen ehdi ääni mukaan.

Vain kännissä katsellessani youtube-videoita.

Itse ainakin nauran välillä vedet silmissä. Toki seurassa se on vielä antoisempaa :) Täytyy kuitenkin sanoa, että harvemmin vain osuu niin hyvä juttu eteen että näin tapahtuu. Fok_it -sarjakuva on aika monesti aiheuttanut tälläset kunnon naurukohtaukset mulle :D