Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikkulapsi -vaihe
22.08.2009 |
Meillä on kaksi lasta, iältään 3v2kk ja 1v8kk. Eipä voi muuta sanoa kuin että huhhuh tätä jatkuvaa raatamista, ruoan tekemistä, siivoamista, pyykäystä, lasten vahtimista, ulkoilua, kasvattamista, torumista, komentamista, lohduttelua, riitojen selvittämistä jnejne..
On niin raskas elämänvaihe, että enpä olisi etukäteen osannut edes ajatella.. No on niitä ilonkin hetkiä, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vähintään yhtä paljon on muitakin tunteita.
Ei auta kuin uskoa, että jossakin vaiheessa helpottaa.
Mitäs muut tuumaatte elämästä pienten lasten kanssa?
Kommentit (6)
Olen aivan täysin työllistetty. Oikeastaan mikään kotityö ei poikien kanssa onnistu, koska ovat niin vilkkaita, että saavat hetkessä paikat vaan entistä sekaisemmaksi. Samoin illat ja nukkumaanmenot on ihan hirveää riehumista. On rankkaa, mut samalla myös ihanaa. Vois sanoa että vuosi sitten oli sata kertaa rankempaa. Pikku hiljaa kohti "helpompia" aikoja?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yllättävän nopeastikin! Omat lapset on nyt 3 ja 5, eikä elämä ole enää ollenkaan niin hankalaa kuin vielä vuosi, puolitoista sitten. Viisivuotias on jo yllättävänkin omatoiminen, vaikka on vielä pieni lapsi, ja kolmevuotias tsemppaa, kun haluaa tehdä kaiken yhtä hyvin kuin isosisarus. :) Joinakin päivinä mä oikein ihmettelen, miten sulavasti kaikki menee!
Tottakai lapset myös nahistelee ja taistelee äidin huomiosta, uhmaavat ja keksivät pahojaan. Mutta silti, niillä on jo jonkun verran älliä päässä, leikkivät itsekseen/keskenään pitkiä aikoja ja esikoisella on jo omiakin kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Elämä on vaan helpompaa. :)
Joten sama rumba jatkuu vaan, vaikka vanhin jo 8v...Nuorin vielä vauva. Vauvoja hoitelisin vaikka miten, varsinkin kun meille on siunaantunut hyväntuulisia vauvoja, mutta auta armias isompien kanssa (8,6,3) hermo menee monta kertaa päivässä. Silloin on helpompaa, kun joku on kaverillaan tai meillä on joku kaveri, mutta kun ovat yhdessä, niin välillä yhtä nahistelua, kinastelua jne...Mutta toki niin hyviäkin hetkiä on. Joskus ainakin. No, oikeasti on, mutta kyllä tämä lapsiperhe-elämä kaiken kaikkiaan on raastavan rankkaa välillä, varsinkin on paljon muutakin mitä pitää tehdä koko ajan (rakentaminen...).
tuo on elämää lasten kanssa. Ei se minun mielestäni siitä paljoakaan muutu tai helpotu, sisarukset ovat sisaruksia ja tappelevat ikänsä kuin ilvekset. Eivätkä ne kotityötkään mihinkään häviä, samalla lailla on siivottava ja pyykättävä kuin ennenkin. No isot tietysti oppivat ulkoilemaan itsekseen.
Meillä on kaksi alakoululaista ja kaksi päiväkotilaista, nuorin 1 v 9 kk. Elämä on juuri tuota, mitä ap kuvailit.
Alue: Aihe vapaa
kun on kaksi pientä helmoissa. Ei yhtään isoa poikaa tai tyttöä jolta voisi odottaa kärsivällisyyttä, oman järjen käyttöä tms.
Kyllä se helpottaa. Kannattaa pitää kiinni omista harrastuksista, edes yhdestä, ja siitä että joskus käytte miehen kanssa kahdestaan jossain. Ja hyväksyä se, että elämä on epätäydellistä, välillä tylsää, raskasta, turhauttavaa, epätyydyttävää. Pikkulapsivaihe kuitenkin kasvattaa aikuista varmaan enemmän kuin mikään muu vaihe. Sitä sitten varmaan muistellaan elämän onnellisimpina vuosina : ) vaikka sitä epäilen silloin kun meidän kaikki 5 huutaa yhteen ääneen pikkubussissa...