Äitini huusi jatkuvasti kun olin lapsi

En tiedä, mutta pahinta on että huomaan itsekin olevani huutaja. Korostuu erityisesti väsyneenä. En huuda lapselle mutta lapsen kuullen ja joka kerta tekisi mieli huutaa lisää että miksi olen niin vammainen etten osaa käsitellä tunteita muuten kuin huutamalla.

En edes tiennyt tästä ongelmastani ennen omaa lasta. En halua hänelle samaa. Se huutaminen vaan lähtee niin nopeasti etten ehdi edes tietoisesti reagoida, että pystyisin laskemaan vaikka kymmeneen äänettömästi.

Enne oli käsite; hysteeriset naiset. Ja heille oli ihan lepopaikkoja.

Nyt on käsite kielletty, mutta hysteeriset naiset eivät kadonneet mihinkään vaikka lepopaikat katosivat. Tilalle tuli some ja sen kyllä huomaa.

Ei huutaminen katso sukupuolta. Vai ovatko huutavat isät hysteerisiä miehiä?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta pahinta on että huomaan itsekin olevani huutaja. Korostuu erityisesti väsyneenä. En huuda lapselle mutta lapsen kuullen ja joka kerta tekisi mieli huutaa lisää että miksi olen niin vammainen etten osaa käsitellä tunteita muuten kuin huutamalla.

En edes tiennyt tästä ongelmastani ennen omaa lasta. En halua hänelle samaa. Se huutaminen vaan lähtee niin nopeasti etten ehdi edes tietoisesti reagoida, että pystyisin laskemaan vaikka kymmeneen äänettömästi.

Mulla ihan sama. Muistan, miten hirveetä se oli lapsenakin vaikka äiti ei edes aina huutanut minulle, vaan esim. isälleni. Kauheaa huomata, että tämä ominaisuus on periytynyt myös minulle. Onneksi sentään ymmärrän tarkkailla ja välttää tätä piirrettä itsessäni.

Kyllähän lapset kotimallista oppivat ne vanhempiensa metkut. Itsekin olen nähnyt noita, että isä huutaa pojalleen ja poika huutaa samalla tavalla vastaan.

Äidiltä saatu malli saattaa myös siirtyä lapselle toisenlaisessa muodossa. Huutajan lapsi ei huudakaan vaan pitää passiivisaggressiivista mykkäkoulua.

Se on iso askel kun tiedostaa asian ja yrittää tehdä asialle jotakin. Surullisinta on nämä räyhääjät jotka menee asenteella "en mä huuda , ei mua mikään vaivaa".

Mulle ei kukaan huuda. Jos yrittää toimittaa mulle mitä tahansa asiaa huutamalla, teen tasan päinvastoin. Kouluttakaa tekin näitä huutajia!

Minun puolisoni on huutajan lapsi ja sen kyllä huomaa. Huutaa yhtä yhdentekevistä pikkuasioista kuin vanhempansakin tyyliin kaupasta on ostettu väärää marmeladia kiireessä.

Muu perhe häpeää häntä ja vaikenee. Jos huutajaa pyytää pitämään suunsa kiinni tai käsittämään kuinka vähästä hän pilaa muiden päivän tai viikonlopun niin sitten huudolle ei tule laisinkaan loppua.

Vierailija kirjoitti:

Äidiltä saatu malli saattaa myös siirtyä lapselle toisenlaisessa muodossa. Huutajan lapsi ei huudakaan vaan pitää passiivisaggressiivista mykkäkoulua.

Mitä järkeä on vastata ihmiselle, joka on päättänyt huutaa ja rähistä välillä jopa itse keksimistään jutuista? Viisaampaa pitää suu kiinni ja mielellään myös korvatkin.