Onko karoissanne vuotoja, litattelo ämpäreitä lattioille?

Harva varmaan muistaa miten jakautuneitaa suomalaiset oli 80-luvulla?
Suomalaisten ikiaikainen viehtymys muiden työstä elantonsa ottamiseen ja kommunismiin johti jopa absurdeihin tilanteisiin.

Olin ennen kouluikään asunut seitsemänvuotiaaksi Yhdysvalloissa, lapsena kaipasin valtavasti kotiin.
Ala-asteen opettajamme oli paikallisen Neuvostoliitto-seuran puuhamies kuten valtaosa koulun opettajista, minua ei kiusattu mutta koko kouluajan yritettiin jotenkin vakuutella Neuvostoliiton ihanuutta.

Tuo että koko pieni koulumme oli sitten kärkitilastoissa Yhdysvaltain millaisessa oli jotenkin minun Amerikka-lapsuuden aiheuttamaa. Minulla on vanhempi sisar joka kävi toista koulua ja hänen ystävänsä sanoivat että kun Miss C, eli minä, tulin kouluun niin sai potkua yhdysvallat-vastaisuus ja neuvostoaate.

Muistan kun esimerkiksi siten opetettiin että ensin luettiin Aku Ankkaa jossa laitettiin ämpäreitä lattioille sateen tullessa. Sitten ämpärit otettiin pois ja niiden kohdalle laitettiin teipillä ruksit ja vaikka lomalle lähdettäessä taas ämpärit paikoilleen nuo Ankat laittoivat.

Me lapset jouduimme tekemään saman, ämpäreitä kuvitteellisen kohtiin lattiassa. Opettaja selitti että Amerikassa talot on kaikilla valtavan huonoja ja vuotavia, kylmiä kopperoita.
Laitettuamme nuo rastit meidän piti tutkia mitä materiaaleja on rastin yläpuolella katossa ja alapuolella. Kun materiaalit oli tutkittu, tiiltä, muovia, teräskatto niin opettaja esitteli noiden tuotteiden parhaita valmistusmenetelmiä ja ylivertaisia tuotteita Neuvostoliitosta jota Yhdysvalloissa ei milloinkaan saavutettaisi ja johon kenelläkään siellä, miljoonikollakaan ei olisi milloinkaan varaa.

Olin ihan lapsi ja koko kouluaika oli tuota. Ihan älytömntä pakkoasyöttöä ja tehdas perheiden lapset kuunteli ja uskoi kaiken kun arvostetut opettajat selittävät ja filmissä niin kerrotaan.

Olen hyvin huolissani myös nykylapsista. Harva lapsi on itse nähnyt asioita ja harvoin lapsi voi itsenäisesti ymmärtää että aikuinen valehtelee, minä ymmärsin jo ihan pienenä.
Lapsena jos kavereilleni kertomus amerikka-asioita paljastui niin niitä vähäteltiin valemuistoina ja mainittiin että Neuvostoliitossa vielä paremmin asiat.
Lukiossa sitten lähdin vaihto-oppilaaksi ja vanhempani muuttivat myös takaisin valtioihin. Siskoni jäi Suomeen opiskelemaan. Minä palasin kymmenisen vuotta sitten suomeen, miehen ja kahden lapsen kanssa.
Nykyään löytyy taas rasteja lattioilta ja voisi muuttaa. Uusi-Seelanti ehkä, takaisin kotiin silti sydän vetää Yhdysvaltoihin, lapsetkin halukkaita lähtemään mutta hieman pelkään heillä mahdollista juurettomuutta kun murrosikä vielä alkutekijöissään, vanhempi muistaa joitain hetkiä Valloista, nuorempi oli vielä vauva.

Samanlaisia kokemuksia, rasteja lattioilla?
Muistatteko sen kommunismi-intoilun?