Sinä, josta elämä tuntuu lahjalta

Se että et osaa käyttää jotain, ei tarkoita että se on huono. Ihmiset on aika pitkälti itse vastuussa siitä millaista elämää he elävät, ellei ole jotain vaikeaa sairautta. 

olen kaksinkertainen uuden elämän saanut, joten lahjan olen 2 kertaa saanut ja siitä hyvin kiitollinen. Elämä on ihanaa, olisi ollut sääli jos se olisi päättynyt 30v. sitten tai toisen kerran 20v. sitten. 

Sitä osaa myös arvostaa erilailla, kun sen melkein menettää. 

AP voisi miettiä miten muuttaa sitä elämäänsä jotta nauttisi siitä eikä jatkaa sen tekemistä joka tekee siitä vaikeaa ja harmaata

Ihan normaalia perhe-elämää elän.

Kyllä nautin elämästä ja toivon pitkää, onnellista elämää.

Kokoomuslaisetko ne täällä jakavat neuvojaan? Mitä voisit tehdä että elämä ei tuntuisi harmaalta. Asennoidu positiivisesti. Opiskele. Menesty. Mene lenkille ja syö terveellisesti. Just.

Ettekö te nyt s***n* tajua että ihmiset ovat erilaisia ja tämä yhteiskunta sopii vain tietynlaisille? Onnea että juuri sinä olet sellainen jonka mielestä täällä on mukavaa. Minun mielestäni teidän massaihmisten pitäisi muuttua.

PS. En ole ap.

Nää. Ei perusonnellisuuteen tarvita mitään luksusta tai erityistä, ihan vaan terve mieli ja kyky nähdä mukavia asioita siellä, missä toinen taas ei näe kuin synkkyyttä.

Sulla on masennus, ap, ei se ole normaali olotila kenellekään.

Kyllä mulla on ollut elämässä vastoinkäymisiä paljonkin. Vanhempien ero, puolison syöpä, kaksi erityislasta, potkutkin yhdessä vaiheessa. Silti elämä on minusta ihanaa. Ei, en ole naiivi tai kulkisi irrallaan todellisuudesta, ulkomaantoimittajana tiedän kansanmurhista, terrorismista, epätasa-arvosta ja kurjuudesta hyvinkin raadollisesti paljon - mutta myös toivosta, ihmisten välisestä hyvyydestä ja halusta toimia oikein.

Kyse on siitä, että lasi on minulle puolitäysi, sinulle puolityhjä. Sen ei tarvitse olla sataprosenttisen hyvää ja siloista ollakseen mielenkiintoista, piristävää, haasteellista ja hyvää.

Minä ajattelen, että jokainen päivä on lahja. Olen menettänyt niin monta läheistä nuorena ja ennen aikojaan, että pidän lahjana sitä, että saan elää eteenpäin. Olen kokenut rankkoja asioita elämässäni ja paljon surua. Jotenkin se, että tajuaa elämän olevan ainutlaatuinen ja niin pienestä kiinni, että se on ohi, tekee elämästä lahjan. Siitäkin huolimatta, että on itselläkin huonoja päiviä, sairautta, stressiä ja kiirettä, epäonnistumisia, pettymyksiä, rahahuolta ja vaikka mitä. Se, että elämä on lahja, ei tarkoita sitä, että elämä olisi helppoa tai aina niin kivaakaan. Myös asenne vaikuttaa. Se, että pienetkin asiat voivat tehdä iloiseksi ja niistä voi nauttia. Ja se, että ymmärtää muillakin olevan rankkaa ja vastoinkäymisiä. Synkimmin elämään suhtautuvat omassa tuttavapiirissäni ne, jotka ajattelevat, että jokainen pienikin vastoinkäyminen tai suru tulee vain juuri heidän osakseen, ja muilla ei ole koskaan mitään.

No mulla oli aika rikkinäinen lapsuus, takana väkivaltainen liitto ja avioero ja olen ulosotossa kolmatta vuotta, vielä viisi jäljellä. Ei onnea rakkaudessa eron jälkeen ainakaan toistaiseksi. Mutta silti: mulla on upeat lapset, mulla on kiva työ, mulla on aivan ihania ihmisiä elämässäni, mielenkiintoisia harrastuksia. Elämä on tässä ja nyt. Koskaan ei tiedä mitä elämä vielä tuo tullessaan, en usko, että se vain voi aina kampittaa. Ihan varmasti kaikkea mukavaa vielä tiedossa kun vaan jaksaa elää eteenpäin. 

Ei siinä mitään kummallista ole, elämän näköistä elämää päivästä päivään. Mutta en pidä sitä itsestään selvänä, kun olen monta kertaa ollut vähällä kuolla.