Haluaisitteko tietää millaista väkivaltaa isänne käytti äitiinne?
Olen kolmekymppinen nainen. Äitini on aikoinaan avannut minulle hiukan sitä, että isäni on ollut häntä kohtaan väkivaltainen. Esim. pahimmillaan kuristanut häntä, mutta tämän tarkemmin en tiedä väkivallasta, enkä ole siitä kysynyt sen jälkeen kun äitini minulle siitä mainitsi. En silloin oikein osannut reagoida ja tarttua tuohon tietoon sen enempää, eikä äitini kuvannut tapahtuneita mitenkään tarkemmin. Vanhempani ovat eronneet. Suhteeni isääni on aina ollut vaikea, hän ei ole ollut minulle henkinen tuki vaan pikemminkin päinvastoin. Painostava, narsistisia piirteitä omaava, ärsyttävä.
Mietin nyt aikuisiällä, haluaisinko tietää tarkemmin miten isäni kohteli äitiäni. Auttaisiko tämä minua hahmottamaan paremmin, minkälainen ihminen isäni oikein on ollut lapsuuteni ja mahdollisesti vielä nuoruuteni aikana. Voisinko vapautua jostain, esim. syyllisyyden tunteistani siitä, miten olen kokenut ja koen edelleen inhoa isääni kohtaan.
Onko kukaan pohtinut saman tyyppistä asiaa, tai omaako kukaan psykologista tietoa koskien mietintääni?
Kommentit (13)
lapsuudenkodissani ei käytetty alkoholia eikä ollut minkäänlaista fyysistä väkivaltaa tai kuritusta. Sensijaan minun äitini on perusluonteeltaan katkera, ilkeä ja kova vittuilemaan. Isäni on empaattinen, kiltti ja kohtelias. Hän on koko avioliiton ajan, yli 50 vuotta saanut kuulla äidin ilkeyksiä. Itse olen päättänyt ettei minun kodissani ikinä asu nainen jolla on vähääkään kieroutunut luonne.
Isä ei ollut väkivaltainen, äitini käytti henkistä väkivaltaa isää kohtaa ja myös minua kohtaan.
Onneksi sitä huutoa ja raivoamista ei tarvitse enää kuunnella, ei edesmenneen isäni eikä minunkaan.
Minä kyllä ihan itse pääsin näkemään kuinka äiti pahoinpiteli isää.
Vierailija kirjoitti:
lapsuudenkodissani ei käytetty alkoholia eikä ollut minkäänlaista fyysistä väkivaltaa tai kuritusta. Sensijaan minun äitini on perusluonteeltaan katkera, ilkeä ja kova vittuilemaan. Isäni on empaattinen, kiltti ja kohtelias. Hän on koko avioliiton ajan, yli 50 vuotta saanut kuulla äidin ilkeyksiä. Itse olen päättänyt ettei minun kodissani ikinä asu nainen jolla on vähääkään kieroutunut luonne.
Lähes samanlaista oli meilläkin.
Mä tiedän. Löysin äidin kuoleman jälkeen käräjäoikeuden paperit aiheesta. Olihan se karua luettavaa.
Ap. Hanki tietoa isästäsi. Ehkä sieltä saat tietoa mikä johti hänen käytökseensä? Asiaa ei pidä hyväksyä mutta ehkä ymmärtää paremmin mistä kyse.
Väkivalta on ollut hirvittävän yleistä.
Kaveri ei muista lapsuuttaan. Yhtenä syynä muistin pyyhkiytymiseen on isän harjoittama väkivalta. Olisihan se asiaa tietää mikä saa muistin pyyhkiytymään. Mutta kaveri ei ole ainakaan vielä selvitellyt asiaa pidemmälle.
Mitäköhän nuo aloitukseni alapeukut tulee. Onko ajatuksissani joidenkin mielestä jotain pahaa. -ap
Mitä se auttaa? Heidän kahden keskeinen asia johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa. Anna olla ja elä omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaa? Heidän kahden keskeinen asia johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa. Anna olla ja elä omaa elämääsi.
Pakko vastata tähän että kyllä minun mieltäni hiukan kaivelee tieto siitä, että lapsuudenkodissani, vanhempien välillä on tapahtunut väkivaltaa ja olen tietysti itsekin elänyt ilmapiirissä, johon tuo ei ole voinut olla vaikuttamatta. Plus että olen edelleen ihmissuhteessa molempiin vanhempiin, ilman että tuota asiaa on mitenkään isäni kanssa otettu missään vaiheessa esille. Mutta ymmärrän että tuo on suoraviivaisemman ihmisen näkökulma asiaan, ja mietin sitäkin toki.
Äiti erosi isästä ja kertoi, että isä uhkaili häntä pistoolilla.
Minun on erittäin vaikea uskoa, että rauhallinen ja fiksu isäni on tehnyt niin.
En ole koskaan kysynyt isältä, koska hän oli vuosikymmeniä katkera äidille eron jälkeen.
Isä on ollut pitkään naimisissa ja hänellä on uusi perhe.
Siis joo mäkin tiedän et mun isä ollut väkivaltainen. Siksi en hänestä pidäkään.