Kommentit, joilla olette joskus saaneet ilkeilevän ihmisen hiljaiseksi?

Onko sulla kaikki hyvin? Huomaan että tunnut olevan herkillä aika usein ja et taatusti tarkoita niin pahasti sanoa kuin mitä teet. Voinko jotenkin auttaa?

Olipas mukavasti sanottu! Tarkoititko pahoittaa mieleni?

Oho, no nyt olisi pitänyt äänittää. Et varmaan huomaa itse mitä lipsautat

En minä halua saada ketään hiljaiseksi.

Minä haluan väitellä ja voittaa faktoilla väittelijän.  Tai ainakin päästä hänen kanssaan suht.koht. tasoihin väittelyssä.

Yleensähän ne ajatukset ja mielipiteett ja arvot aiheuttavat jonkin riidan tapaisen.

Joitakin väittelyitä on mahdoton voittaa, eikä se ole tarkoituskaan.

Jos vastapuolesi on vaikka ateisti ja itse olet uskovainen, ei edes kannata alkaa riitelelemään ja väittelemään.  Sillä se on liian henkilökohtainen asia, ei ole tarpeen loukata ketään ihmistä hänen uskonnollisten näkemystensä ja siihen liittyvien tunteiden osalta.

Mutta pelkkä perusteeellinen keskustelu joistakin asioista, virkistää monen mieltä.  Etenkin silloin, kun molemmat osapuolet kuuntelevat toisiaan ja esittävät sitten omia mielipiteitään.

Ja sitten keskustellaan heidän molempien mielipiteistä ja kumpikin esittää niiden puolesta tosi hyviä argumentteja.

Näin myö ollaan viettetty useita kiinnostavia keskusteluhetkiä kesämökin laiturilla saunan jälkeen, kun vaimot juttelevat omia asioitaan mökissä tai aitassa.

Parasta kesää on  se, että hyvä ystäväni jonka kanssa voin keskustella perusteellisesti kaikista maailman asioista, tulee kerran kesässä meille vkonlopun vieraaksi neljäksi päiväksi.

Kesä on yksi parhammista ajoista vuodessa, mutta niin on talvikin. Ja syksy. Ja kevät, joka on kesän odotuksen aikaa.

Ei oikeastaan kommentti, mutta yhden yhteisen reissun jälkeen en ole ollut yhteen aiemmin hyvään kaveriini missään yhteydessä, kun paljastui ihan vittupääksi matkan aikana.

Kerro ilkimykselle millainen hän on. Ilman suodatinta. Totuus sattuu aina.

En yleensä vaivaudu alentumaan samalle tasolle. Ohitan ja leikin hölmöä, joka ei muka tajunnut ilkeilyä. Muistan kyllä loppuelämäni ja välttelen kyseistä ihmistä niin paljon kuin vain voin. Osaan ja uskallan sanoa vastaankin ja todella ilkeästi ja terävä-älyisesti, mutta pitkälle pitää minun kanssa mennä ennen kuin tämä tapahtuu.

Vain tyhmät ja tietämämättömat hakevat jotain paskaa jolla voi mollata vasta keskustelijansa.

Tällöin puhutaan vai joistan joka päivisistä asioista tai pintapolitiikasta tai siitä, miten joku on voinut sanoa jotain  "halventavaa" toisen vasta ostetusta uudesta Skodasta.

Nämä ja vastaavat osoittavat ihmisten sivistymättömyyden ja tavallaan myös sosiaalisen aseman tason.

Yksikään sivistynyt, hyvässä asemassa oleva ja koulutettu ihminen ei suoraan halveksi ketään.

Itse asun omakotitalo alueella, jossa asuu monipuolisisesti eri ammateissa toimivia ihmisiä.

Kerran yksi vieraistamme sanoi, kun katseli parin talon päässä olevaa pihaa ja siella seisoi perheen autoa, joka oli Skoda.  Hän totesi että täällä asuu sitten köyhempiäkin ihmisiä, joten mitenkenkähän he ovat saaneet talon täältä ostettua.   Sanoin etten tunne heitä.

Mutta kyllä tunsin. Mies on diplomi-insönööri ja vaimo on hammaslääkäri.  Aivan varmasti heillä olis varaa ostaa vaikka mikä trendiauto, mutta ei ole heille tärkeää.

Sen sijaan he rakennuttivat hyvän hirsikesämökin järven rannalle. Ja nauttivat siellä vapaa-ajastaan niin kesällä, syksyllä kuin talvella ja keväällä.

Kaikille ei todellakaan ole merkityksellistä näyttää ulospäin omaa hyvätuloisuttaan.

Jotkut meistä haluavat vain olla tavallisia ihmisiä ja käytttä ne mahdolliset ylimääräiset eurot vain oman perheen ja omien lapsien hyväksi.  Näyttämättä sitä muille.

Arvaa mitä ap?

Minusta tuntuu että sinä et ole aivan täyspäinen.  Siis et ole päästäsi terve ihminen.

En mä oiikein usko sellaiseen etttä ihmistä tulisi hiljentää vaan enemmmän uskon siihen että ihmistä tulisi enemmän kuunnella.

Vanhaan kaveriporukkaan törmättyäni eräs heistä jostain syystä käyttäytyi (kirjaimellisesti nenä pystyssä) kuin olisin pelkkää ilmaa, mutta kuitenkin jutteli toisille kuulumisista ja asioista joita nostin puheeksi. Niin kysyin häneltä suoraan jotakuinkin:

"Hei, mitä toi sun käytös on kun oot ettet huomaiskaan mua, onko joku vialla vai miksi tuollein vastailet vaan toisille kysymykseen jonka mä kysyin?

Muu porukka katsoi kysyvästi tätä yhtä, joka mumisi jotain, että sori, ei tarkoittanut. Myöhemmin hän tuli vastaan muussa yhteydessä ja koitti olla nuoleskelevan ystävällisenä.

Jäi kyllä hyvä mieli, kierolla tavalla! Se on hyvä tunne kun edes joskus kiusanhengen saa miettimään sanojaan.

Siis mitkä kommentit ap.

Jos joku tyhmä tyyppi vinoilee minulle, niin jätän ne vinoilut omaan arvoonsa ja häivyn palstalta.

En itsekään vinoile yhdellekään ihmiselle koskaan, ellei joku ihminen sitä itse tahallaan aloita.

Ja vaikka aloittaisikin, niin paras tyrmäys hänelle on se, etten lähde mukaan v#ttuiluun.

Kato peiliin toimii hyvin, jos on epävarma ihminen. Kuten nämä kiusaajat usein pohjimmiltaan ovat.

Kun kysyin suoraan, miksi olet aina niin ilkeä? Hän oli yhtenä kysymysmerkkinä: "Mitä minäkö ilkeä?" Ja sitten purskahti itkuun ja tuli pyytämään anteeksi päivän päätteeksi, kun oli sulatellut asiaa koko päivän ja taas leuka vapisi ja puristi huulet tiukasti yhteen, ettei olisi parahtanut itkuun.

Sen jälkeen oli ihan eri ihminen ja sanoi vihdoin tajunneensa olleensa tosi paha ihminen.

Itse vastasin taas kerran sukulaispojan puheluun kello 4 yöllä. Taas kerran katkeruus vanhoista asioista kaihersi nuorta miestä kun kapakka meni kiinni. Juttelin ja selitin muutamia totuuksia ja asioita joita kossi ei ollut itse tajunnut kun ajatteli vaan omalta kannalta asiaa. Sitten kyselin miten tyttöystävän kanssa sujuu. Poika vastasi että ollaan erottu enkä taida enää jaksaa katsella tyttöjä. Minä myötäilin ja sanoin että ymmärrän kyllä että jos tyttöjen kanssa ei synkkaa niin kyllä sitä voi poika poikiakin katsella. Puhelu loppui nopeasti ja siihen loppui jokaviikkoiset kännipuhelut.

Fiksuin ratkaisu tietysti on jättää omaan arvoonsa ne ihmiset jotka piikittelevät ja kiusaavat, ja olla vaan hiljaa. Siitä kuitenkaan ei ollut kyse tässä aloituksessa, vaan niistä tilanteista kun on pakko sanoa viimein jotakin vastaan. Rajansa löytyy kullakin vaikka kuinka olisi yleensä fiksumman roolissa toisen haukkuja vastaan. -Ap

”Onko sun vanhemmat serkuksia? Voisi selittää tota sun erikoista käytöstä.”

"Kuules muori,mulla on nyt veetuilukiintiö täysi joten ole hyvä ja ole asiallinen."

Yhdelle kaverille oli pakko sanoa "sua ei varmaan halattu lapsena" kun kävi tosi ilkeäksi ja halusin säästää omaakin energiaa. Yleensä kuitenkin hymyilen tarkoituksellisen maireasti ja siirryn katsomaan muita paikallaolijoita silmiin sen sijaan että kuuntelisin ilkeilyä. Parempi antaa spotti ilkeilijälle ja hiljaa nyökytellä ja hyväksyä muiden kanssa että törppö tuo on.

Sanoin lyöväni tuolilla päähän jos ei ala riittämään.

Minun lause oli "älä tule metriä lähemmäksi".

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle kaverille oli pakko sanoa "sua ei varmaan halattu lapsena" kun kävi tosi ilkeäksi ja halusin säästää omaakin energiaa. Yleensä kuitenkin hymyilen tarkoituksellisen maireasti ja siirryn katsomaan muita paikallaolijoita silmiin sen sijaan että kuuntelisin ilkeilyä. Parempi antaa spotti ilkeilijälle ja hiljaa nyökytellä ja hyväksyä muiden kanssa että törppö tuo on.

Muttta se on justiin se että ellei olisi halattu niin etttä esiim kuunnella mitä toisella on sanottavaa.