Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Olen aivan pulassa 3,5v lapseni suhteen!
21.08.2009 |
Asia liittyy viihdytykseen ja virikkeisiin.
Menin itse elokuun alusta töihin ja poitsu päiväkotiin kokopäiväiseksi. Siellä ilmeisesti on meno se, että virikkeitä on jatkuvasti tarjolla ja viihdytystä ja kaveria. Lisäksi kun on päivät erossa minusta niin iltaisin on todella todella takertuva! Minun pitäisi aivan jatkuvasti viihdyttää häntä. Ainoa millä rauhoittuu 15 min pidemmäksi, on video ja niihin olenkin sortunut tässä liki joka päivä, jotta saan hetken huilia ja tehdä kotitöitä.
Kertokaapa nyt ensikertalaiselle vinkkejä että miten selviydymme kunnialla päiväkotipäivien jälkeisistä illoista ilman että minun pitää toimia kokoaikaisena viihdytyskoneena? Toki hänen kanssa mielellään leikinkin ja luemme kirjoja, askartelemme jne, mutta tämä on jo niin äärimmäistä... hetkeäkään ei leikkisi itsekseen, painostamalla ehkä tosiaan 10 min. Kotitöissä ei jaksa kuitenkaan mukanakaan olla vaan vinkuu koko ajan lahkeissani minua leikkimään kanssaan tuupaten leluja käsiini jne.
Kommentit (5)
lapsen nukkuessa niin kauan kuin pahin sopeutumisvaikeus on ohi.
lapsesi kaipaa sua ja kyllä se varmasti pian helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin jättänyt kotitöitä vähemmälle, mutta pakko olisi joskus jotain tehdä, esim. ruokaa ja pyykkejä viikkailla, tiskailla jne. Ja väsyneenä pitkän työpäivän jälkeen tahtoisin edes hetken levähtää itsekseni ja siksi siis olen videoihin sortunut, noin 1/ilta :( Nytkin pyörii...
ap
kun tehtiin niin, että kun tultiin päiväkodista, leikittiin jompikumpi tai molemmat pojan kanssa 30-45 min "täysiä". Tarkoitan siis täysin jakamatonta huomiota! Sen jälkeen pojalle sanottiin, että nyt laitetaan ruokaa ja yleensä jäi leikkimään.
Ensimmäinen sääntö. Tee ruoka valmiiksi edellisenä iltana. Poika on ollut vuoden syyskuussa hoidossa. Jos en olisi tehnyt ruokaa valmiiksi edellisenä iltana niin mitään ei olisi tullut.
Minä en ole viihdytyskone vaan lapsi osaa myös leikkiä itsekseen.
Tulemme yleensä kotiin n. 16.30. Herra syö ja sitten katsoo pikku kakkosen. Sinä aikana minä sitten syön. Mies syö, kun tulee kotiin.
Tätä ongelmaa ei ollut vielä kesällä, kun olimme kotosalla. Silloin leikki paljonkin itsekseen etenkin ulkona ja myöskin sisällä pidempiä aikoja kuin nyt. Toki teimme silloin paljon yhdessäkin kaikenlaista. Mutta nyt meno mahotonta!
ap