Miksi kaikila on asenne "ei meidän lapsi mutta muut.."
Kyllä mä ainakin esimriitatilanteessa haluan kuula asian toisenin puolen, esim jos poikaani on lyöty, kysyn miksi toinen niin teki. Eilen poikaani muksaistiin, ja syy oli se että poikani oli pilkannut toista arasta asiasta. Silloin muksaus oli mielestäni oikeutettu, ja sanoin vain pojalleni että ikävä että satutit itsesi, mutta toivottavasti opit olemaan haukkumatta muita. Hänen käytöksensä oli siis aivan yhtä ilkeätä.
Kommentit (7)
varmaan toivoo jälkikasvulleen parasta..jos joku syyllistyy johonkin tekoon, niin eihän sitä lapselleen haluais "ilkeän lapsen" mainetta? Koska lapset kasvaa ja kehittyy, joten toivoa aina on..
No juu, minäkin kysyn aina, mitä kumpikin riidan osapuoli on tehnyt ja jaan moitteet tasapuolisesti. Pienillä lapsilla taju tapahtumien kulusta tuppaa vaan olemaan aika hämärä ja subjektiivinen...
joten olen tottunut kysymään molemmilta lapsilta erikseen mitä tapahtui. Sama käytäntö jos on kyse omasta sekä vieraan lapsesta. Kuulen kaksi eri versiota ja kun niitä yhdistelee kuulee totuuden ja sen mukaan asia käydään läpi. Ja ihan sen mukaan oli sitten omani tehnyt väärin tai kaveri sen mukaan ojennan lasta.
kuulla, että siis vielä tällaisiäkin vanhempia on. Tuntuu, että yksi sukupolvi sitten kasvattaminen oli paljon järkevämpää, nykyään ajatellaan juuri: "Ei meidän Nico, mutta naapurin Luca kyllä...."
kysyin ensimäisenä, että mitä teit yllyttääksesi toista.
Yleensähän syytä on kummassakin.
Ihan kokemuksesta tiedän, että pystyvät yhteen ja toiseen.
se oma poika osaa näyttää niin viatonta naamaa?