Mitä tunnette miehenne lapsuudenperhettä kohtaan?

Nosto

Vaikea sanoa mitään.Kun seurustelin miehen kanssa ja yhteinen lapsikin syntyi.Mies asui ilmasiksi kotona forssa.Minä pääkaupunki setu.Teki matkatyötä ja kohtaamiset viikon loput.Joten hänen vanhempiin en tutstunnut oikein.Kunnon hajurako!Kunioti tietysti he en kysenalaistannut heitä!. Seurustelu kumpanin isä,oli tosi ihana. Hyväksyi minut. Sillä minulla oli poika edelinen suhde. Sitä avo-anoppi ei sulattanut.Ei olin  olin hantti hommat,työllä perheeni elätin yksin..Siis en ollut kontori rotta ja akateminen.En välitänyt.Joten mökeiltiin mies ystävä ja 2lapseni kassa,heidän kesämökillä noin 2 viikoa kesät! 300mk jouduin aina antaa pensarahaa H:ki -keski-suomi.Eletin silloin markan rahan aikaa ja ei itsellä ajokortia,ei tajua pensan hinnat! Avo-,Anoppi ei halunut mukaan koskaan.Kun sitten laitoin tuon miehen pois.Sai valta viina pullo tai minä ja lapset ,valitis pullon. Tytär pääsi aina mumolla ja olikin siellä ikä lukilla: 9v.-10-11-12-13v koulujen kesälomat :arki päivät kunnes työstäni lomat. Kertoi vasta aikuisena mummo haukku sinua äiti aina.Hän sai ruuaksi siellä kylmää lihapiirakka,H.Kn sinistä lenkiä kylmänä.Kaukku taikinaa syötti raakana.No ilmankos paino nousi raskaasti tytöllä..Kun minä ja hänen veljensä normi painosia.Ja minun suku syytti jotain, vialla kun tyttö ylipainoinen.Niinpä! He olivat vakavarasia mummo ja pappa.Selvisi mummon ajatus maailma kun lapsi lihava on terve.Laitoin heille aina syntymäpäivä lahjat, joululahjat,siihen kun tyttö täytti 18v. Maksoin pussi matkat jotta aina pääsee iskan luo ja mumolaan.Iki päivänä en osanut kuvitella että avo-anopin elämä tehtävä oli syödä haukua minua.

Tykkään kovasti. Viimeksi eilen oli appiukko kylässä.

En mitään. Yritin aikani tehdä tuttavuutta mutta sain vastaukseksi passiivisaggressiivista ignoorausta, joten luovutin. Olen pärjännyt hyvin ilmankin.

Miehen vanhemmat ovat ihan mukavia. Tullaan hyvin toimeen. Sisko on hiukan raskas, mielenterveysongelmainen ja takertuva, aiheuttaa myös paljon vaivaa vanhemmilleen, mutta muuten ok.

Pidin kaikista kovasti, mutta nyt on enää 2 sekä mies elossa.

Appiukko on kuollut jo kauan ennen kuin tapasin mieheni, ja anoppi on väkivaltainen viinaanmenevä toisten hyväksikäyttäjä, joten en voi sanoa varsinaisesti pitäväni.

Tosi rakkaita! Ne on olleet mulle enemmän perhe kuin oma lapsuuden perheeni. Mut on otettu heti oikein lämpimästi vastaan. ♡

Rakkautta ja kaikkea positiivista. Mulla on aivan mahtava anoppi, appea ei ole. On upeita tätejä ja enoja siltä puolelta. He ovat kaikki aika tiiviisti meidän elämässä mukana. Sellaista rentoa hippisukua. Mies ei silloin nuorena ollut, joten oli aika jännä tavata, että miten tuosta suvusta on tämä pedantti DI tullutkaan. Aika sitten silotteli miehestäkin lungimman. Ehkä se nuoruuden into oli esitystä vaan ja napanuoran kasvua, mähän en tuommoinen ole.

Vihaa.

En jaksa niitä kuin vähän aikaa kerrallaan.

Minulla oli ihan mukava appiukko. Anoppi on ollut aina ilkeä ja tuntunut siltä kuin haluaisi koko suvulle selventää, että minusta ei ole mihinkään. Miehen sisko myös ilkeä, mielellään päsmäröisi. Nykyään olen hyvin vähän tekemisissä, joten kaikki ok.

Lapsuuden perhe? Ihan kuin se olisi välillä vaihtunut.

En tunne juuri mitään. Aluksi yritin luoda läheisyyttä, mutta selvisi, ettei se heidän kanssaan onnistu. Anoppi tuntuu pelkäävän appea. Mies hermostuu silminnähden laosuudekodissaan käydessä aina. Emme käy enää oikeastaan ollenkaan. Joskus lähetän viestejä ja kuvia.

Ne on samanlaisia kuin muutkin sukulaiset. Silloin tällöin kiva nähdä, mutta liika on liikaa.

Appivanhempani ovat oikein mukavia ja arjessamme mukana omalla tavallaan, vaikka parin tunnin ajomatkan päässä asuvatkin. Soitellaan anopin kanssa ainakin kerran viikossa tunnin puhelu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ihan mukava appiukko. Anoppi on ollut aina ilkeä ja tuntunut siltä kuin haluaisi koko suvulle selventää, että minusta ei ole mihinkään. Miehen sisko myös ilkeä, mielellään päsmäröisi. Nykyään olen hyvin vähän tekemisissä, joten kaikki ok.

Juuri samoin minulla.

En jaksa heitä enää yhtään... näemme tosi usein. . Pää hajoaa .

Mukavia fiksuja aikuisia ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet fiksun pojan. Ei mitään valittamista.