Lue keskustelun säännöt.
Huoli tutusta lapsesta
25.05.2021 |
Aiheutan varmaan p-myrskyn kun tämä voitaneen tulkita kotihoidon kritiikiksi. Mutta silläkin uhalla halusin avautua kun tutun kohta 4v lapsen kehitys herättää huolta. Uupuneella äidillä on kaksi pienempääkin enkä uskalla hänen kanssa ottaa puheeksi.. joka tapauksessa tällä koko elämänsä kotihoidossa olleella pian 4v:llä ei tunnu olevan oikein mitään leikkitaitoja. Vuorovaikutusta ikätovereiden kanssa ei ole lainkaan, en tiedä onko äidin tai lapsen valinta vai myös syrjäisen asuinpaikan syytä. Lapsi ei kuitenkaan osoita kiinnostusta toisiin lapsiin. Lapsella on spesifejä kiinnostuksenkohteita, jotka minun mielestäni nippa nappa pysyvät normaalin rajoissa. Puheen kehitys on viivästynyttä, sosiaalista puhetta on vähän (lähinnä havaintoja ympäristöstä tai muiden puheen toistoa). Lapsi on myös hyvin pienikasvuinen. Asia mitä mietin on, että onko huoleni jotenkin suhteetonta siksi että vertaan tätä lasta omaan, vuotta nuorempaan lapseeni joka meni varhain päivähoitoon. Toki oma lapseni on myös erilainen yksilö, mutta minusta on myös selvästi nähtävissä että päiväkoti on "sosiaalistanut" lastani eli tehnyt häntä enemmän muiden lasten (ja ihmisten) kaltaiseksi. Kun taas tämä kotihoidettu lapsi jota kuvailin on saanut kasvaa toistaiseksi ihan omaan suuntaansa, ilman että häntä on ohjattu mihinkään perinteiseen sosiaaliseen muottiin.
Onko joku muu täällä huomannut, että kotihoidetut lapset joilta puuttuu kontaktit ikätovereihin olisivat jotenkin erikoisen, poikkeavan oloisia, mutta kuitenkin kehittyisivät kouluikään mennessä ihan pärjääviksi yksilöiksi?
Kommentit (22)
Niin ja korona-aika tietty myös varmasti vähentänyt kaikkien kotihoidettujen lasten kontakteja muihin samanikäisiin.. t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun taas tämä kotihoidettu lapsi jota kuvailin on saanut kasvaa toistaiseksi ihan omaan suuntaansa, ilman että häntä on ohjattu mihinkään perinteiseen sosiaaliseen muottiin.
Ja tämä on sellainen asia, joka tulee olemaan hänelle suuri apu tulevaisuudessa.
Hmm! Nelivuotisneuvolahan on aika kattava, siinä varmaan huomataan jos on jotain oleellisesti pielessä. Voit yrittää nätisti sanoa vanhemmille toki.
Vierailija kirjoitti:
Kun taas tämä kotihoidettu lapsi jota kuvailin on saanut kasvaa toistaiseksi ihan omaan suuntaansa, ilman että häntä on ohjattu mihinkään perinteiseen sosiaaliseen muottiin.
Ja tämä on sellainen asia, joka tulee olemaan hänelle suuri apu tulevaisuudessa.
tätä juuri mietin, että tästä on varmasti paljon hyvääkin seurausta hänen elämässään, oli hän sitten tavallinen tai epätavallinen tyyppi. T. Ap
Mä luulin että tää on taas kilttiksen tarina luuserista joka ei saanut mopoa ja on nyt ollut muka vuosia vuoteen omana. Ei ollutkaan. Hups.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin että tää on taas kilttiksen tarina luuserista joka ei saanut mopoa ja on nyt ollut muka vuosia vuoteen omana. Ei ollutkaan. Hups.
Ei jumal auta se ilmesty tähän ketjuun just kunkirjotin kommenttiani. Argh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin että tää on taas kilttiksen tarina luuserista joka ei saanut mopoa ja on nyt ollut muka vuosia vuoteen omana. Ei ollutkaan. Hups.
Ei jumal auta se ilmesty tähän ketjuun just kunkirjotin kommenttiani. Argh.
:D t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kotihoidossa 7v asti (sillon eskari ei ollut pakollinen). Leikkikontakteja oman ikäisten kanssa oli hyvin vähän, lähinnä kerhossa. Olin tosi ujo ja ilmeisesti outo. En uskaltanut lähestyä muita lapsia ja olla heidän kanssaan. Olin vuosikausia yksinäinen.
Olen töissä päiväkodissa ja meidän ryhmässä on kuvailuasi vastaavanlainen 5v joka aloittamut päiväkodin alle 3v, että että voipi niitä syitä olla muussakin kun kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän kuulostaa neurologiaelta syyltä kuin kotihoidosta johtuvalta, varsinkin jos pikkusisarukset tavallisempia. Neuvolassa tutkivat sitten.
Kehitys tasaantuu kouluikään mennessä. Omalla lapsellani oli kielellinen kehitysviivästymä. Eskari-iässä sitä ei enää huomaa. Leikkiseuraa paremmin kun nuoremmat kasvaa hitusen lisää
Sinä näet toisen perheestä hetkiä. Et kokonaiskuvaa. Turhabanalysoida ja vertailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhantäti kirjoitti:
Olen töissä päiväkodissa ja meidän ryhmässä on kuvailuasi vastaavanlainen 5v joka aloittamut päiväkodin alle 3v, että että voipi niitä syitä olla muussakin kun kotihoidossa.
Joo, aivan varmasti! Ehkä juuri sitä mietin että onko tämä lapsi epätavallinen neurologisista syistä (autismin kirjo) vai kotihoidon vuoksi (saanut kasvaa omanlaisekseen ja leikkitaitojen puuttuminen vain kokemuksen puutetta), vai onko mahdollista että neurologisista syistä poikkeavan lapsen olisi nimenomaan parempi olla joko kotona tai päivähoidossa jotta lapsi saisi parhaan mahdollisen alun elämälle. Onko mielestäsi tuo päiväkotiin tullut lapsi hyötynyt päiväkodista? T. Ap
Up, olisi kiva kuulla kokemuksia tai lohdun sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella on vuorovaikutuksen ja kielenkehityksen pulmaa, niin hänellä olisi sitä joka tapauksessa ainakin jonkinasteisena. Niitä ei kotihoito yksinään aiheuta. Kuitenkin läsnäoleva vanhempi tai vanhemmat varmasti vaikuttavat suotuisasti lapsen kehitykseen.
Itse miettisin tässä tianteessa kotihoitoasiaa enemmän, että onko perheeseen saatu minkäänlaista apua? Apu voi tarkoittaa esim. perheneuvolan palveluita, mielenterveyden hoitoa ja lapselle tutkimuksia ja sitä kautta tukea.
Jos sinulla on oikeasti huoli lapsesta ja perheestä, niin kehoitan tekemään lastensuojeluilmoituksen. Se auttaa enemmän kuin kotihoitoasian miettiminen.
Joku ehdotti lastensuojeluilmoituksen tekoa.
Se ei tosiaan kannata jos luette juttuja miten sijoitetuille lapsille on käynyt.
Kallista puuhaa, muttei mitään apua saa. Luvataan terapiat ja hoidot kun sijoituksesta puhutaan, mutta lupauksiksi jää valitettavasti.
Ja erotetaan perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Kun taas tämä kotihoidettu lapsi jota kuvailin on saanut kasvaa toistaiseksi ihan omaan suuntaansa, ilman että häntä on ohjattu mihinkään perinteiseen sosiaaliseen muottiin.
Ja tämä on sellainen asia, joka tulee olemaan hänelle suuri apu tulevaisuudessa.
Mitä ihmettä? Huonot sosiaaliset taidot ovat apu tulevaisuudessa? Kenelle ja miten?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on vuorovaikutuksen ja kielenkehityksen pulmaa, niin hänellä olisi sitä joka tapauksessa ainakin jonkinasteisena. Niitä ei kotihoito yksinään aiheuta. Kuitenkin läsnäoleva vanhempi tai vanhemmat varmasti vaikuttavat suotuisasti lapsen kehitykseen.
Itse miettisin tässä tianteessa kotihoitoasiaa enemmän, että onko perheeseen saatu minkäänlaista apua? Apu voi tarkoittaa esim. perheneuvolan palveluita, mielenterveyden hoitoa ja lapselle tutkimuksia ja sitä kautta tukea.
Jos sinulla on oikeasti huoli lapsesta ja perheestä, niin kehoitan tekemään lastensuojeluilmoituksen. Se auttaa enemmän kuin kotihoitoasian miettiminen.
Melkoisen ahdasmielinen kommentti. Että ihan lasu pitäisi tehdä, jos lapsi on vähänkin erilainen. Hui, minkälaisen mallin sinä annat lapsille maailmasta. Kun ihmisiä nyt vaan on erilaisia, eikä siinä ole mitään pahaa. Pahoja ovat ne, jotka luokittelevat toisia.
Veljellä oli samoja oireita lapsena, myöhemmin todettiin asperger. Hyvähän tuosta olisi jotain mainita, niin tutkimukset sekä mahd. hoito ja kuntoutuminen päästäisiin aloittamaan ajoissa, jotta haitat myöhemmässä elämässä jäisivät mahdollisimman pieniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on vuorovaikutuksen ja kielenkehityksen pulmaa, niin hänellä olisi sitä joka tapauksessa ainakin jonkinasteisena. Niitä ei kotihoito yksinään aiheuta. Kuitenkin läsnäoleva vanhempi tai vanhemmat varmasti vaikuttavat suotuisasti lapsen kehitykseen.
Itse miettisin tässä tianteessa kotihoitoasiaa enemmän, että onko perheeseen saatu minkäänlaista apua? Apu voi tarkoittaa esim. perheneuvolan palveluita, mielenterveyden hoitoa ja lapselle tutkimuksia ja sitä kautta tukea.
Jos sinulla on oikeasti huoli lapsesta ja perheestä, niin kehoitan tekemään lastensuojeluilmoituksen. Se auttaa enemmän kuin kotihoitoasian miettiminen.
Melkoisen ahdasmielinen kommentti. Että ihan lasu pitäisi tehdä, jos lapsi on vähänkin erilainen. Hui, minkälaisen mallin sinä annat lapsille maailmasta. Kun ihmisiä nyt vaan on erilaisia, eikä siinä ole mitään pahaa. Pahoja ovat ne, jotka luokittelevat toisia.
Ohis mutta erilaisuus on täysin ok. Se ei tarkoita sitä että lapsen kehitys ei useimmiten noudattaisi tiettyä kaavaa. On enemmän kuin aiheellista huolestua jos joku jää pahasti jälkeen esim. sosiaalisissa taidoissa. Kun apua saa ajoissa, ennuste on parempi.
Voivoi.