Lue keskustelun säännöt.
Oikeita ja/tai vääriä ratkaisuja...pähkäilyjä työelämästä
01.09.2009 |
Olen suht suuressa toimistossa töissä, alalla ei niin merkitystä. Työilmapiiri on sanalal sanoen kammottava useimmilla osastoilla, työnantaja ei motivoi työhön mitenkään, täällä todella tehdään töitä vain ja ainoastaan siksi että tili tulee aina kuun viimeisenä päivänä...
Pitkään olen jahkannut täältä lähtemistä, ja nyt on uusi työpaikka saatu ja tänne irtisanouduttu. Nyt sitä kuitenkin tulee mietittyä että teinköhän kuitenkin väärän ratkaisun. Tässä työssä (mitä siis ihan oikeasti inhoan) palkka kuitenkin tuli ajallaan, kukaan ei kauheesti ole kytännyt tekemisiä jne. Uudessa en tietenkään tiedä vielä miten asiat tulevat menemään...
Voi miksi sitä on ihminen on tälläinen! Miksi pitää kuitenkin katsoa taakse ja miettiä, eikö voisi vain katsoa eteenpäin ja odottaa tulevaa! Tässä työssä missä nyt olen, en koskaan olisi edennyt enää mihinkään, ja työni on tottavie niin puuduttavaa toimistotyötä että mikään ei juuri voisi olla pahempaa. Ala on mielenkiintoinen, mutta ei paljon auta jos työtehtävät ovat todella puuduttavai rutiinitehtäviä...Ja silti mietin, mitä tulikaan tehtyä!
Kommentit (10)
Itse vaihdoin vuosia sitten työpaikkaa. Työn kuva pysyi samana mutta talo muuttui ja työtavat muuttuivat. Edellisessä työpaikassa olin ollut lähes 10v ja jumiutunut niihin kuvioihin.
Muistan vieläkin kuinka ensimmäisen työpäivän jälkeen itkin miehelle että mitä olenkaan mennyt tekemään. Uudessa työssä uudet koneet ym jolloin tuli tunne etten osaa mitään. Vaikka tiesin että vaihto oli oikea kuitenkin olin epävarma.
Tunne on varmaan ihan normaali kun elämässä tulee niinkin suuri muutos kuin työpaikan vaihto.
Onnea uuteen työpaikkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein teit kun lähdit, ja tuo "katuminenkin" kuuluu prosessiin.
Jos on pitkään ollut samassa paikassa, lähteminen on vaikeaa vaikkei työssä olisi viihtynytkään. Mutta seuraava vaihdos onkin jo helpompi, eli jos jostain syystä uusi paikka ei olekaan omasi, niin hakeudut vaan uuteen.
Itse olin ekassa työssäni 15 vuotta ennen kuin sain aikaiseksi vaihtaa paikkaa. Seuraavassa olinkin vain kaksi vuotta, kun löysin nykyisen unelmatyöni.
Aika monet työpaikat ovat puuduttavia ja ankeita ja masentavia - itselläni on positiivinen poikkeus - mutta jotkut eivät ole. Ja kokeilematta et missään tapauksessa saa selville, olisiko joku paikka nykyistä parempi. Jos kerran nykyinen puuduttaa niin kannattaahan sitä silloin parempaa etsiä. jos et ekalla yrittämällä löydä niin sitten seuraavalla.
koska lähteminen oli helppoa. Olin vain 5 v. Työkaverit kysyivät, että "Onko ikävää lähteä?" ja minä siihen että "Ei yhtään. Olen jo toivonut muutosta elämään.". Olikohan korrektia vastata rehellisesti noin?
...ja kiittää teitä kaikkia ihanista ja kannustavista vastauksista! Mulla on todella vahva tunne siitä että olen tehnyt oikean ratkaisun, ja kyllä se ihan oikeesti jälleen vahvistui, teidän ansiostannne, täysin tuntemattomat ihmiset! Tottakai olen jauhanut tätä kotona miehen kanssa ja ystävien kanssa, mutta välillä tuntuu että hekin ovat "liian lähellä" asioita, pitävät liikaa mun puolia. Te taas täällä katsotte asiaa täysin ilman tunteita, ette tunne minua ettekä työpaikkaa, kerrotte vain mitä olette itse kokeneet, ja se on ihanaa!
Itsekkin tunnen, niinkuin joku tuolla vastasikin, että nyt mulla on koko elämä auki, tästä paikasta lähteminen vaan oli vaikeinta jotenkin. TOivon tietty että tuo seuraava missä parin viikon päästä aloita, on se Se työ minulle, mutta jos ei...ehkä se on sitten seuraavan nurkan takana, uskon että sitten ehkä lähteminenkin on helpompaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uuden paikan osoittautuessa huonoksi, voit vaihtaa sitten taas uudelleen. Mä olin vuosia tyytymätön ja löysin uuden paikan. Hyppäys oli suorastaan "ojasta allikkoon" -sarjaa... Uudessa paikassa oli vieläkin ankeampaa, ihmeellistä kyttäystä ja olin tosi ulkopuolinen. Viisi kuukautta olin siellä ja vaihdoin nykyiseen. Ei tämäkään taivas ole, mutta hammasta purren on kestetty, koska en voi joka paikasta lähteä muutamassa kuukaudessa. Ekassa vakipaikassani olin sentään 8 vuotta, toisessa tosiaan tuon 5kk ja nykyisessä olen ollut 2,5 vuotta, joten nyt voisi jo alkaa katsella uutta ilman, että vaikutan jatkuvasti hyppivältä ihmiseltä. Yksi lyhyt pätkä välissä ei ole ongelma, mutta useampi tuollainen 5kk-jakso alkaa kyllä jo näyttää huonolta työnhaussa.
Meillä ihan sama juttu. Palkka on mulla hyvä, mutta uralla ei etene. Ei vaikka itse olen pyytänyt päästä vaativampiin tehtäviin. Ja mulla on koulutsta ja kokemusta. Työtehtäviä on meillä liian vähän, mulla menee kolmasosa päivästä netissä, kahviTUNNEILLA jne. Eihän se motivoi, mutta palkka tosi hyvä ja se on ainoa syy miksi roikun työssä. Työnantaja luulee, että meillä toimistotyöntekijöillä on hirveä kiire... Tiedän etten tule koskaan tässä firmassa ylenemään organisaatiossa vaan puudun omaan sermillä aidattuun kahteen neliömetriini.
Tämä vaan on riittävän turvallista ja organisaatiossa samalla tasolla olevat kollegat mukavia.
Mä olen ajatellut etsiä uutta työtä, kun talous lähtee kasvuun ja työpaikkoja on taas tarjolla. Mutta olen kyllä tosi kriittinen uuden paikan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä surullista, että tää jämähtäminen tuntuu olevan monien (naisten) ongelma. Itsellä ainakin se tyypillinen tilanne, että korkeakoulututkinto, mutta työtehtävät ei vastaa koulutusta ts. jollain amk-tutkinnolla pärjäisi ihan hyvin, koska työ opittu tehdessä, eikä varsinaisesti vaadita isojen kokonaisuuksien hallintaa.
Meillä ihan sama juttu. Palkka on mulla hyvä, mutta uralla ei etene. Ei vaikka itse olen pyytänyt päästä vaativampiin tehtäviin. Ja mulla on koulutsta ja kokemusta. Työtehtäviä on meillä liian vähän, mulla menee kolmasosa päivästä netissä, kahviTUNNEILLA jne. Eihän se motivoi, mutta palkka tosi hyvä ja se on ainoa syy miksi roikun työssä. Työnantaja luulee, että meillä toimistotyöntekijöillä on hirveä kiire... Tiedän etten tule koskaan tässä firmassa ylenemään organisaatiossa vaan puudun omaan sermillä aidattuun kahteen neliömetriini.
Tämä vaan on riittävän turvallista ja organisaatiossa samalla tasolla olevat kollegat mukavia.
Mä olen ajatellut etsiä uutta työtä, kun talous lähtee kasvuun ja työpaikkoja on taas tarjolla. Mutta olen kyllä tosi kriittinen uuden paikan suhteen.
Mun työ on myös sellaista (taloushallinto), että siinä pärjää AMK-tutkinnolla, jos on vähintään 5 v työkokemusta eikä ole ihan saapas... Mä olen KTM. Kun minut ja kollegani (olemme naisia) aikoinaan rekrytoitiin tähän firmaan vaatimuksena oli 5 vuotta työkokemusta alalta ja akateeminen tutkinto. Vasta työssä tajusi, että työ olisi ollut sopiva ponnahduslauta vastavalmistuneelle KTM:lle.
Suurin osa kollegoistani on vaihtanut työtä, koska ei tämä akateemisuutta vaadi. Palkka kyllä on ihan koulutusta vastaava eli emme tee siis amk-tutkinnon suorittaneiden palkalla.
Poislähteneiden tilalle on palkattu tradenomeja ja miehiä. On se vaan "jännä", että nyt sitten vaatimuksena samoihin tehtäviin on "mies, tradenomi & 2 vuotta työkokemusta" :D
Ovathan nuo tradenomit halvempia, saavat meillä 1500-1800 e/kk vähemmän palkkaa kuin minä - samasta työstä. Meillä vaan nuo tradenomit ovat niitä saappaita...
t:9
Jos olet noin tyytymätön nykyiseen, niin varmasti on vaihto paikallaan. Koskaan et voi tulevaisuutta täysin varmaksi tietää, et nykyisessä paikassa etkä tulevassa, joten liian suurta stressiä et voi ottaa siitä asiasta. Jos ainoa hyvä puoli on se, että palkka tulee ajallaan, niin todennäköisesti et ole vaihtamassa huonompaan!
Mä itse myös mietin, pitäisikö/uskaltaisiko vaihtaa duunia. Mulla vaan on se tilanne, että nykyinen duuni on periaatteessa tosi hyvä ja mukava, kaikki asiat siihen liittyen on suunnilleen kohdallaan. Olen vain ollut täällä aivan valmistumisesta alkaen ja alkaa tuntua, että pitäisi saada kokemusta muualtakin. Taantumassa vaihto pelottaa, koska nykyinen duuni on kohtuullisen varma huonoinakin aikoina. Pelkään, että vaihdan jonnekin, missä alkaa samantien yt:t ja saan kenkää persuksiin. Ja tällaisena aikana voi sitten työlistyminen olla vaikeaa. Tuntuu vaan, että nykyisessä hommassa en oikein enää kehity ja pelkään, että jos en kohta vaihda paikkaa, en enää pääsekään minnekään muualle. Lisäksi täällä esimies on ok, talon henkilöstöpolitiikka ok jne, näitä ei vaihtaessa koskaan tiedä, mitä saa.