Lue keskustelun säännöt.
Kun yksi henkilö vie kaiken sosiaalisen tilan
24.05.2021 |
Nyt en tarkoita aggressiivista, narsistista besserwisseriä, vaan paremminkin melko tilannetajutonta, ylisosiaalista, hyväntahtoista, muuten ihan normijärkistä tapausta. Tiedätte varmaan ihmistyypin: puhuu paljon, äänekkäästi, kääntää jutut mielellään itseensä/omaan kokemuspiiriinsä, "tietää kaikesta kaiken", puhuu muiden puolesta jne. Käytännössä siis valtaa koko sosiaalisen tilan itselleen. Tilanne ei todellakaan ole yhtään helpottanut nyt, kun kyseisen henkilön elämässä on tapahtunut suuri muutos, ja hän olettaa kaikkien muiden olevan yhtä kiinnostuneita asiasta kuin hän itse.
Kuinka toimit tällaisen henkilön seurassa? Itse olen (introverttina) totaalisen uupunut jo alkumetreillä. Olisi mukava vaihtaa kuulumisia muidenkin kanssa, mutta se on vaikeaa, kun sille ei ole tilaa. Kyseessä ovat puolison sukulaiset, joten tapaamme suhteellisen usein, ja sinänsä onkin ihan kiva tavata; olisi kuitenkin mukavaa, jos ryhmädynamiikka olisi tasapainoisempi. Repliikit kuten "Juu, kerroitkin tuon juuri äsken jo", "Onpa täällä kova meteli, mennään vähän sivummalle juttelemaan" tai "Mitäs _sulle_ Anna kuuluu?" eivät avaudu kyseiselle henkilölle. Siinä vaiheessa usein "koira alkaakin näyttää siltä, että kaipaa pientä pissalenkkiä", jotta pääsen hetkeksi vetämään henkeä.
...Vertaistukea, anyone? Kuinka saada ryhmädynamiikka toimivammaksi?
Kommentit (13)
Tuttua asiaa :D Jos joku on keksinyt tähän ratkaisun, minäkin kuulisin mielelläni.
Joskus olen kuullut, että tällainen koko ajan suu auki oleva ei voi kestää sitä hiljaisuutta, joka koittaisi, jos hän vaikenee.
Sitten on näitä, joilla on valtava pätemisen tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mun mutsi on juuri tuollainen. Välillä ahdistaa soittaakin sille, kun olipa kyse mistä hyvänsä, puhe kääntyy aina HÄNEN asioihinsa, HÄNEN saavutuksiinsa, HÄNEN sairauksiinsa ja vieläpä hänen tuttaviinsa.
En edes muista, milloin hän olisi muistanut kysyä, mitä minulle kuuluu. Tuntuu jopa, että asiani ovat hänelle täysin yhdentekeviä ja näin on aina ollut. Ei myöskään koskaan soita mulle, mikäli ei ole mitään päivitettävää HÄNEN elämäänsä koskien/ tarvetta palveluksille.
En usko, että tuon kaltaiset ihmiset itse tajuavat, miten rasittavaa heidän kanssaan oleminen on. Ovathan he aivan liian keskittyneitä OMAAN napaansa.
Minä olen juuri tuollainen!
Jännitän sosiaalisia tilanteita ja puhun silloin vielä normaaliakin enemmän ja nopeammin.
Jälkeenpäin hävettää ja kaduttaa, kun en taaskaan malttanut kuunnella ja keskeytin kaikkien puheen.
Yritän kyllä kuunnella, mutta kun eläydyn muiden tilanteeseen, tulee omia, vastaavia kokemuksia mieleen.
Meillä murheenkryyninä anoppi, hän oikeasti kokee että hänen tehtävänsä on pitää seurustelua yllä. Puhuu taukoamatta ja suorastaan, on selvästi ulkoa opetellut fiksuja kommentteja paikallisista asioista. Neuvoi mua nuorta miniää aikanaan että emännän pitää pitää puhetta yllä kesteillä.
Isäni taas alkaa puhua menneistä saavutuksistaan. Mua nolottaa se tittelinkipeä kerskailu.
Kumpikin muuttunut vain pahemmaksi ajan myötä. Sosiaaliset piirit suppeat, puheripuli patoutuu.Ei mitään keinoa hiljentää heitä.
Meidänkin suvusta löytyy parikin tuollaista. Hauskinta on tietty kun alkavat tapella tilasta ja ääni se kun kohoaa kun Minähän nyt huudan tärkeimpänä tässä... Mitään ratkaisua en ole keksinyt, paitsi että pakenen esim. halkoja hakemaan, tiskaamaan tms. Hullun kanssa ei pidä lähteä riitelemään, sanoi mummo-vainaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, oispa raskasta jos tuollainen persoona olisi lähipiirissä. Työkaverina on eräs tuollainen, ja kun en enää kestänyt niin aloin välttelemään esim. samaan aikaan tauolle menemistä. Onneksi ollaan sentään eri työryhmissä, niin välttely onnistuu kohtuu hyvin. Tehdään myös aika erilaisia vuoroja, niin välillä menee onneksi pitkiäkin aikoja ettei edes olla samaan aikaan työpaikalla.
Kaikella rakkaudella kirjoitti:
Joo, mun mutsi on juuri tuollainen. Välillä ahdistaa soittaakin sille, kun olipa kyse mistä hyvänsä, puhe kääntyy aina HÄNEN asioihinsa, HÄNEN saavutuksiinsa, HÄNEN sairauksiinsa ja vieläpä hänen tuttaviinsa.
En edes muista, milloin hän olisi muistanut kysyä, mitä minulle kuuluu. Tuntuu jopa, että asiani ovat hänelle täysin yhdentekeviä ja näin on aina ollut. Ei myöskään koskaan soita mulle, mikäli ei ole mitään päivitettävää HÄNEN elämäänsä koskien/ tarvetta palveluksille.
En usko, että tuon kaltaiset ihmiset itse tajuavat, miten rasittavaa heidän kanssaan oleminen on. Ovathan he aivan liian keskittyneitä OMAAN napaansa.
Oma äitini on myös tällainen, silti tämä on eri asia kuin viedä kaikki sosiaalinen tila ryhmätilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit täydellisesti avomiestäni, ei oikeastaan mitään lisättävää.
Meidän lähipiireissämme ratkaisu on ollut hyväksyä tämä miehen kaikenkattava energia siten, että olemme yksinkertaisesti sopeutuneet hänen käytökseensä (eli käytännössä loputtomaan puhetulvaansa). Kaikilla on helpompaa, kun hiljaisessa yhteisymmärryksessä annamme johtaa sosiaalisia tilaisuuksia, tasapainoitellen, ilman stressiä.
Minun vastaukseni on siis, että ei periaatteessa mitenkään. Hyväksyntä on avain, että ryhmädynamiikka toimii ja kaikilla on hyvä olla.
Te, jotka alapeukutatte, mikä on teidän ratkaisunne? En ole nähnyt keskustelussa vielä yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, kerro mielipiteesi sille suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, oispa raskasta jos tuollainen persoona olisi lähipiirissä. Työkaverina on eräs tuollainen, ja kun en enää kestänyt niin aloin välttelemään esim. samaan aikaan tauolle menemistä. Onneksi ollaan sentään eri työryhmissä, niin välttely onnistuu kohtuu hyvin. Tehdään myös aika erilaisia vuoroja, niin välillä menee onneksi pitkiäkin aikoja ettei edes olla samaan aikaan työpaikalla.
Mulla on tiimissä yksi tuollainen. Olen koittanut sanoa nätisti, ei auttanut. Nykyisin sanon aivan suoraan että voisitko olla nyt hiljaa / älä keskeytä, nyt minä sanon asiani loppuun. Tämä auttaa hetkellisesti, mutta sama hölinä jatkuu sitten viimeistään viiden minuutin kuluttua.
Jos minulla olisi tällainen henkilö kaverina tai sukulaisena, varmaan pyrkisin välttämään kontaktia mahdollisimman paljon. Ei tuollaiset ihmiset opi muuttamaan kommunikointityyliään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vaan ärsyttävää, kun jotkut pitävät älämölöä, mutta ei mitään myötätuntoista pysty toiselle sanomaan. Niitä näitä jutellaan, puolihuumorilla tai käännetään jutut aina omiin asioihin ja kokemuksiin. Panttaavat kehuja, eivätkä pysty jostain syystä tiettyjä juttuja sanomaan toisille ihmisille. Esim. Ompa kiva ku... Aivan mahtavaa että te... Empatiakyky puuttuu!
Toisten mukavat asiat on jotain ”uhkia” tms.
Kuvailit täydellisesti avomiestäni, ei oikeastaan mitään lisättävää.
Meidän lähipiireissämme ratkaisu on ollut hyväksyä tämä miehen kaikenkattava energia siten, että olemme yksinkertaisesti sopeutuneet hänen käytökseensä (eli käytännössä loputtomaan puhetulvaansa). Kaikilla on helpompaa, kun hiljaisessa yhteisymmärryksessä annamme johtaa sosiaalisia tilaisuuksia, tasapainoitellen, ilman stressiä.
Minun vastaukseni on siis, että ei periaatteessa mitenkään. Hyväksyntä on avain, että ryhmädynamiikka toimii ja kaikilla on hyvä olla.