Missä isät ja äidit vietätte ”omaa aikaa”

Sama, vessassa :)

Onneksi mulla on osallistuva mies joten pääsen joka päivä tunnin juoksulenkille.

Siinäpä se. Yhteistä aikaa ei ole koskaan (siis ilman lapsia), tukiverkottomia ollaan. Eli yksin päästään käymään jossain kun toinen vahtii.

Minulla ei ole ollut omaa aikaa kolmeen vuoteen. En kyllä tiedä mitä tekisinkään. Minulla on kaksi lasta, koen että se riittää minulle omaksi ajaksi tässä vaiheessa kun saan välillä olla yhden lapsen kanssa kerrallaan.

Meillä on kaksi alle kaksivuotiasta lasta ja oma aika on todella kortilla. Haaveilen ajasta, että saisin taas aloittaa säännöllisen urheiluharrastuksen pari kertaa viikossa.

Ystäviäkin olisi silloin tällöin edes harvakseltaan kivaa nähdä ilman lapsia.

Lapset on parasta elämässä, mutta kyllä minä ainakin tarvitsen omaa aikaa edes hitusen. On hyvä olla jokin pieni harrastus tai oma juttu, jotakin johon voi uppoutua ja jonka parissa olla ihan vain itsekseen hetken. Sitten sitä jaksaa taas olla muita varten.

Tv:tä katsellen olohuoneen sohvalla.

Meillä on omaa aikaa pari kertaa viikossa molemmilla omien harrastusten parissa, mutta sen sijaan kahdenkeskistä aikaa ei käytännössä juuri mitään. Ollaan myös aivan vailla tukiverkkoja, joten ei päästä koskaan kaksin vaikka ravintolaan tms. Tämä on meillä se suurin haaste. Oma aika on kivaa ja lataa akkuja, mutta monesti niissä omissa menoissa kaipaan miestä kaveriksi, kun ennen lapsia tehtiin paljon yhdessä kaikkea, mm. harrastettiin.

Mä harrastan ratsastusta, tallilla tulee käytyä 2–4 kertaa viikossa. Kyllä sitä aikaa sen lisäksi löytyy muutenkin, esim. ratsastusseuran toiminnassa, kavereita tapaamalle jne. Joskus saan jäädä viikonlopuksi yksin kotiin, mutta nyt korona-aikaan ei ole onnistunut.

Missä vain milloin tahansa. Äiti 43, poika(mies) 18

Me käydään yhdessä lounaalla työpäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi alle kaksivuotiasta lasta ja oma aika on todella kortilla. Haaveilen ajasta, että saisin taas aloittaa säännöllisen urheiluharrastuksen pari kertaa viikossa.

Ystäviäkin olisi silloin tällöin edes harvakseltaan kivaa nähdä ilman lapsia.

Lapset on parasta elämässä, mutta kyllä minä ainakin tarvitsen omaa aikaa edes hitusen. On hyvä olla jokin pieni harrastus tai oma juttu, jotakin johon voi uppoutua ja jonka parissa olla ihan vain itsekseen hetken. Sitten sitä jaksaa taas olla muita varten.

Kyllä se aika tulee nopeasti. Meillä on 10- ja 6-vuotiaat ja tää on aika helppoa jo. Muistikuvia ei ole kyllä ajasta, kun kuopus oli 1-3v ja esikoinen 5-8v, siinä meni koulun aloitukset ja uhmäiät samaan aikaan ja totaalinen väsymys niin töiden kuin perheen vaatimusten (koululaisen lomat, kuka on aamulla kotona, läksyt, opeta toinen itsenäiseksi ja toinen syömään/potalle jne). Sanoisin että pieni ikäero olisi ollut parempi, mutta eipä ollut oma valinta se.

Nyt esikoinen katsoo elokuvaa ja kuopus pelaa lautapeliä isänsä kanssa, itse vain haahuilen netissä. Helppoa. Ja ihan pian on hetki, jolloin ei ajeta enää nilkka suorana töistä päiväkodille, vaan voi varata vaikka kampaajan. Johan sitäkin aikaa on sitten ollut 10v, kun loppuu.

Minä ajattelin, että "omalla ajalla" tarkoitetaan tässä samaa kuin "omaa kivaa". Vastaan, että vessassa ja suihkussa yleensä.

Mä olen yh ja vauvakin vasta 8kk joten montaa kertaa ei ole tullut yksin oltua missään. Mutta pidän myös omana aikana sitä kun vaunulenkin aikana parkkeeraan vaunut ja teen vaikka rapputreenin 30 minuuttia. Iltaisin kun vauva nukkuu esim. saunon rauhassa, juon lasin viiniä, luen kirjaa, lakkaan kynnet, katson telkkaria. Sitten kun lapsi menee päiväkotiin ja itse töihin otan tavoitteeksi vähintään kerran viikossa käydä kuntosalilla/leffassa/ravintolassa/museossa.