Mun ainoa ilo on syödä herkkuja. Ja sitäkään ei voi tehdä, koska en halua lihoa.

Samma här

Panosta siihen, että se ruoka, mitä syöt ruoaksi, on aina herkullista ja nautinto. Siihen päälle ei sitten herkkuja tarvi.

Sama! Epäterveelliseksi herkuksi olen nyt ottanut Skyr-rahkan uuniomena. Syön sen joka ilta, on, mitä odottaa.

Olen pepsimaxaddikti. Juon sitä murheeseeni eikä ole kaloreita.

Kannattaisi kokeilla uusia juttuja, niinkuin viinaa.

Sama täällä. Iltaisin kun raskas päivä on ohi ja lapset peitelty nukkumaan, syön salaa suklaarasian tai jäätelölitran palkinnoksi siitä, että selvisinpä tästäkin päivästä. Ei ole mitään muuta iloa kuin herkuttelu. Saan voimaa päivääni siitä, kun näen piilottamani suklaarasian ja tiedän, että kohta on ilta ja saan syödä sen.

Surullista, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Iltaisin kun raskas päivä on ohi ja lapset peitelty nukkumaan, syön salaa suklaarasian tai jäätelölitran palkinnoksi siitä, että selvisinpä tästäkin päivästä. Ei ole mitään muuta iloa kuin herkuttelu. Saan voimaa päivääni siitä, kun näen piilottamani suklaarasian ja tiedän, että kohta on ilta ja saan syödä sen.

Voi lapsiparat. Hae apua ettet siirrä noin vahingollista maailmankuvaa ja ruualla palkitsemista lapsillesi.

Pitkälti sama juttu. 

Tai no, on oikeastaan kaksi iloa: herkkujen syönti tai oman laihtumisen seuraaminen. 

Toinen on yllättäen nopeampaa ja nämä kaksi aika ovat aika hyvin ristiriidassa.

Täällä myös kohtalotoveri. Yksinäisyyteen syön. Nyt ei edes ulos voi mennä, kun on niin paljon siitepölyä, että henkeä ahdistaa. Päivät on muutenkin tylsääkin tylsempiä, ja tuleva kesä yksinäisenä tympii etukäteen. Ainoa lohtu todellakin on syöminen. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Iltaisin kun raskas päivä on ohi ja lapset peitelty nukkumaan, syön salaa suklaarasian tai jäätelölitran palkinnoksi siitä, että selvisinpä tästäkin päivästä. Ei ole mitään muuta iloa kuin herkuttelu. Saan voimaa päivääni siitä, kun näen piilottamani suklaarasian ja tiedän, että kohta on ilta ja saan syödä sen.

Voi lapsiparat. Hae apua ettet siirrä noin vahingollista maailmankuvaa ja ruualla palkitsemista lapsillesi.

Juuri siksi en koskaan syö herkkuja lasten nähden vaan piilotan ne ja syön salaa vasta sitten kun lapset ovat varmasti nukahtaneet.

Onko tavoitteesi sitten millintarkka paino, vai voiko joskus syödä jotain ja sitten se kuluu pois. 

Itse olen löytänyt tasapainon ruokailuihin. Syön joka toinen päivä normaalisti vain ruokaa, herkkupäivinä jätän yhden ruuan väliin ja syön herkkuja. Tähän lisäksi herkkupäivinä reipas tunnin kävely tai 1,5h pyöräily jonka jälkeen voin hyvillä mielin kaatua sohvalle ja mättää pussillisen karkkia/sipsiä/jätskiä/limua. Paino ei nouse mutta ei laskekaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Iltaisin kun raskas päivä on ohi ja lapset peitelty nukkumaan, syön salaa suklaarasian tai jäätelölitran palkinnoksi siitä, että selvisinpä tästäkin päivästä. Ei ole mitään muuta iloa kuin herkuttelu. Saan voimaa päivääni siitä, kun näen piilottamani suklaarasian ja tiedän, että kohta on ilta ja saan syödä sen.

Lapsiparat jos elämäsi ilo ei ole he, vaan se että saat mässyttää herkkuja illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Iltaisin kun raskas päivä on ohi ja lapset peitelty nukkumaan, syön salaa suklaarasian tai jäätelölitran palkinnoksi siitä, että selvisinpä tästäkin päivästä. Ei ole mitään muuta iloa kuin herkuttelu. Saan voimaa päivääni siitä, kun näen piilottamani suklaarasian ja tiedän, että kohta on ilta ja saan syödä sen.

Lapsiparat jos elämäsi ilo ei ole he, vaan se että saat mässyttää herkkuja illalla.

Sivusta: ehkä ap on yltiöväsynyt tai masentunut, mistä tiedät vaikka hänellä olisi 10 lasta, joita hoitaa parhaansa mukaan. Ottaa päähän kun tällaisia päähän potkijoita riittää näillä palstoilla.