Lue keskustelun säännöt.
Jäädä vai lähteä?
Hämmentynyt1982
10.05.2021 |
Olen kohta 39-vuotias nainen, takana 6 vuotta jatkunut avoliitto. Mukavaa ja tasaista arkea, molemmille ensimmäinen pitkä parisuhde. Mies 45v. En ole vaativaa tai nalkuttavaa tyyppiä, joten en ole koskaan painostanut tai vaatinut kosintaa tai lapsia, vaan ajattelin että annan miehelle tilaa (kuten meille naisille valitettavan usein opetetaan). Meillä on yhteinen asunto, joka ostettiin melkein 4 vuotta sitten. Lemmikkejäkin on. Vuosien saatossa olen muutaman kerran hienovaraisesti ottanut lapset puheeksi, mutta mies on käytännössä vaihtanut aihetta. En siis tiedä mitä hän ajattelee, mutta kun tapasimme, hän kysyi jo toisilla treffeillä haluanko lapsia, jolloin tein selväksi että haluan. Vaikka päällisin puolin kaikki on kunnossa, olen nyt jo jonkin aikaa kärsinyt psyykkisesti tästä tilanteesta: jotenkin se yhteisen elämän odotus ja jännitys vaihtui hämmennykseen ja nyt jo surun puolelle, sillä pelkään lapsihaaveeni jäävän haaveeksi. Lapsettomaksi jääminen ilman yrittämistä tai omaa päätöstäni olisi minulle henkisesti liian vaikeaa, en voi kuvitella elämää ilman omaa perhettä.
Olen nyt suunnitellut kerta kaikkiaan lähteväni mitään sanomatta, ainakin pariksi viikoksi. Ehkä lähetän miehelle pitkän kirjeen, jota olen nyt jo kuukausitolkulla kirjoittanut ja muokannut. Minulla on tunne, että muuten en pääse läpi. Mies kyllä suunnittelee tulevaisuutta, mutta lähinnä isomman luksus-tv:n hankintaa tai lomia. Hän ei ole uskoton tyyppi, ja on muutoinkin todella suloinen. Suhteemme on fyysinen, mutta hän on mielestäni luonut ilmapiirin, jossa minun haaveistani ei saa puhua. En pysty enää elämään sen kanssa, että joudun tuntemaan häpeää lapsihaaveistani.
Mitä teen? Onko väärin lähteä viikoksi tai kahdeksi mitään sanomatta? Minulla on selvää, että jos avioliitto ja lapset ovat "no can do", suhde loppuu siihen. Mies on positiivinen, elämäänsä tyytyväinen tyyppi, joka on kuitenkin melko laiska eikä mikään suorittaja, joten hänellä ei ole koskaan ollut tarvetta elää A4-elämää.
Minulle tämä on alkanut käydä niin raskaaksi, että minusta tuntuu että on pakko päästä pois, saada etäisyyttä.
Kommentit (12)
Jäädä. Tuskin sä enää lapsia saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli vaikutelma tekstistäsi: Kaksi toisilleen vierasta ihmistä asuu yhdessä.
Miksi pitäisi lähteä mitään sanomatta? Tiedän, että vaatii hurjasti rohkeutta kertoa ajatuksistasi miehelle, mutta se on tehtävä enemmin tai myöhemmin. Ensin keskustelu miehesi kanssa ja sitten vaikka se etäisyyden ottaminen, jos siltä tuntuu. Kumpikin voi "sulatella" asioita rauhassa ja miettiä mitä tulevaisuudelta oikeasti haluaa.
Aloittaja ei siis mennyt avioliittoon elääkseen miehen kanssa jota rakastaa (toivottavasti) ja jota miehensä rakastaa.
Vaan siksi, että saisit lapsia, niinkö?
Aika vittumainen akka jos suoraan sanon ja sitten vielä suunnittelee häipyvänsä noin vaan joksikin aikaa.
Koitas nyt olla aikuinen ja ottaa asia ihan reilusti puheeksi kahden kesken ja jos olet sitä mieltä että miehesi ei halua lapsia kanssasi niin lähde sitten kävelemään.
Mutta silti ihmettelen, ne lapsetko se on se elämän onni ja autuus. No ei todellakaan ole.
Outo ajatus tuollainen häipyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aloittaja ole avioliittoon mennyt, vaan avoliittoon ilman aikeita painostaa miestä mihinkään, täynnä toiveita yhteisestä, rakkaudentäyteisestä tulevaisuudesta aviossa ja perheellisenä. Se tuskin vielä tekee kenestäkään vittumaista akkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää nyt ottamasta kunnolla lapsi-asian (ja avioliiton) puheeksi? Jos ei suostu kunnolla keskustelemaan, niin lähde sitten vähäksi aikaa pois ja anna kirje. Mutta kerrot, että lähdet, koska katoaminen kertomatta on kyllä aika epäreilua. Voi sitten miettiä asiaa. Molemmat voitte. Puhutte sitten uudestaan kun tulet takaisin. Jos mies on päätynyt siihen, ettei halua yrittää lasta, niin lähde.
Suhde ei jotenkin kuulosta tasapainoiselta, jos tuollaisesta tärkeästä asiasta ei olla voitu puhua näiden vuosien aikana kunnolla.
Et ole yksin. Miehet varastavat -ajattelemattomuuttaan, itsekkyttään?naisten hedelmälliset vuodet.
https://vaestoliitonblogi.com/2013/10/04/ala-varasta-kahdeksaa-vuotta-h…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat sillä että "...hän on mielestäni luonut ilmapiirin, jossa minun haaveistani ei saa puhua."
Kuulostaa oudolta. Oletko luonteeltasi itse kovin varovainen ja jopa hissukka vai millä tavalla mies käyttäytyy, kun olet ottanut asian puheeksi, ettet voisi niin tehdä? Kyllä sinun pitää saada selvä vastaus mieheltäsi tuohon lapsiasiaan. Kerro, että meinaat erota, jos mies ei halua alkaa yrittää lasta. Ei sulla ole juuri enää aikaa odotella. Voit myös muutenkin käydä gynekologilla tarkistamassa ylipäätään tilanteen lastensaannin kannalta. Katoamisleikit kuulostaa vähän lapsellisista. Keskustelua.
Hoitaisin asian lyhyesti, ilman pitkiä kirjeitä, kirjeet voivat vaan ahdistaa toista ja liian pitkä tuo mutkia siihen mikä olikaan asia. Kysy tehdäänkö lapsi vai ei. Jos sanoo ei, tai ei vastausta, se tarkoittaa ei. Siitä voi vetää johtopäätökset mitä hän aikoo tai ei aio.
Sä sanot et jos ei hän halua lapsia ni sä etit sellaisen miehen joka haluaa lapsia. Miks kuihduttaa itsensä tuollaisen p a s k asäkin kans?