Miten kukaan enää uskaltaa tehdä lapsia? Vauva tippui hoitopöydältä

Niinpä. Varmasti on muillekin sattunut vahinkoja lasten kanssa, ollaan vain selvitty ilman isompia vammoja.

Lapsen opetellessa kävelemään on lapsi kaatunut, tai pyöräilemään opetellessa sattunut haavereita jne

Pienten lasten luut eivät mene rikki pienestä. Reisiluun murtumaan tarvitaan aika rajua väkivaltaa tai iso onnettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten luut eivät mene rikki pienestä. Reisiluun murtumaan tarvitaan aika rajua väkivaltaa tai iso onnettomuus.

Tai ihan vaan Vahinko että tipahtaa hoitopöydältä.

Huh, onneksi ei pudonnut

Siis pahinta tuossa on lasu sinun mielestäsi? Ei vauvan vammautuminen? Tai mahdollisuus, että olisi käynyt pahemminkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten luut eivät mene rikki pienestä. Reisiluun murtumaan tarvitaan aika rajua väkivaltaa tai iso onnettomuus.

Tai ihan vaan Vahinko että tipahtaa hoitopöydältä.

Ei reisiluu sellaisesta murru. Auto-onnettomuudessa ehkä. Sen äidin on täytynyt jotenkin heittää se lapsi alas. t: lasun sossu, jonka oma vauva putosi myös muistaakseni ainakin sängyltä ja sohvalta kerran, mutta ei satuttanut itseään

Täh. Vauva teloo itsensä parin sekunnin aikana, ja sen takia äidin pitää maksaa lapselleen 2000 euron kipukorvaus ajasta, jota lapsi ei tule edes muistamaan? Itse kippaisin koko kakaran tuon jälkeen adoptioon ja laittaisin omat putket kiinni. Varmaan on myös äidin vika kun koululaisena kaatuu pyörällä (mitäs ostit pyörän!) tai teininä ajaa kaverit mutkasta ulos (mitäs pidit autonavaimia kotona!). Ihan hulluutta tuollainen tuomio.

Ihanhan se on perusjuttuja ettei lasta jätetä sekunniksikaan mihinkään mistä voi tippua. Joko lattialle, pinnasänkyyn tms. Tietoa on saatavilla niin paljon ettei voi vahingoksi laskea.

Syystäkin syytteeseen jos noin välinpitämätön on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Siis pahinta tuossa on lasu sinun mielestäsi? Ei vauvan vammautuminen? Tai mahdollisuus, että olisi käynyt pahemminkin?

Ei, vaan pahinta on se että nykymaailmassa ei enää tunneta käsitettä Vahinko.

Helposti uskaltaa tehdä lapsia. Minä en pelkää elämää.

Luojan kiitos ettei (vielä ainakaan) ole sattunut mitään vakavaa lasten kanssa.

Tai sitten on käynyt tuuri ja sattunut fiksuja lääkäreitä ja terveydenhoitajia. Haavereita on kyllä sattunut reilun 16 vuoden aikana, varsinkin kahdelle ensimmäiselle vilkkaalle pojalle.

Yhdessä välissä käytiin kolme kertaa lähes peräkkäin terveyskeskuksessa liimaamassa ja tikkaamassa päätä ja poistamassa vierasesinettä nenästä.

Kerran on tikattu vatsaakin kun lapsi sai leipäveitsen (onneksi tylsän) käteensä kun säilytettiin niitä vielä silloin telineessä työpöydällä ja onnistui sillä tökkäämään itseään vatsaan 😬 Haava oli pintahaava mutta 2 tikkiä siihen kuitenkin laitettiin. Tuostakin varmaan oltaisiin nykypäivänä tehty lasu.

Hoitopöytää en ole ikinä käyttänyt vaan sängyllä ja myöhemmin lattialla olen vaipat vaihtanut.

En vaan ole jaksanut käyttää hoitopöytää ikinä vaikka sellainen on ollutkin.

Esikoinen on tippunut sängyltä ja se oli minun vika. Nukahdin ja esikoinen kierähti sängyltä alas. Oli varmaan juurikin 8kk. Meillä kylläkin oli silloin matala sänky ja poika kierähti tyynyn päälle lattialle mutta minä sain melkein sydänkohtauksen! Soitin paniikissa neuvolaankin! Onneksi siellä oli fiksu terkka. Lapselle ei siis käynyt muuta kuin että säikähti ja varmaan säikähti vielä enemmän minun reaktiota.

Kuopus on tippunut pinnasängystä keskellä yötä! Aivan hirveä rymähdys mutta siitäkin onneksi selvittiin mustelmalla kasvoissa ja säukähdyksellä.

Sen jälkeen pinnasänky lähti. Poika oli reilun vuoden ikäinen mutta pinnasänky oli matala vanhaa mallia oleva muuramen sänky eli aika pieni.

Muutakin on tapahtunut mutta on ollut onnea matkassa.

Tuttavan lapsi oli maistellut astianpesuainetablettia. Esikoinen eikä ollut ajatellut ettei pesuaineita voi säilyttää roskiskaapissa. Siitä tehtiin lasu.

Toki hyvä että tutkivat mutta tuossa ap:n linkkaamassa tapauksessa todettiin että vahinko niin miksi siitä tuli tuollaiset tuomiot?

Rai$karitkin pääsee vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Ihanhan se on perusjuttuja ettei lasta jätetä sekunniksikaan mihinkään mistä voi tippua. Joko lattialle, pinnasänkyyn tms. Tietoa on saatavilla niin paljon ettei voi vahingoksi laskea.

Syystäkin syytteeseen jos noin välinpitämätön on ollut.

Olisin ansainnut monta syytettä välinpitämättömyydestä. Kaikki lapseni on 0-2 vuotiaina tippuneet tai muulla tavoin teloneet itseään tai toisiaan. Sen lisäksi on lukemattomia muita kertoja, jolloin olen hetkeksi jättänyt tai päästänyt lapsen vaaralliseen paikkaan, ja mitään ei ole tapahtunut. Muistiin on jääneet vain ne kerrat, kun on sattunut. Joinain niinä kertoina olen ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon tai neuvolaan, käynyt päivystyksessäkin ainakin kerran, eikä siitä ole seurannut minkäänlaista torumista, lastensuojeluilmoitusta saati poliisitutkintaa, koska lapset eivät ole sen enempää vammautuneet. Hyvin olisivat voineet kuitenkin loukkaantua näissä tilanteissa. Turhaa kärsimystä ovat tietysti silti kokeneet ja selvää on, että tiedonpuutteesta ei ole ollut kyse, vaan siitä että olen vanhempana jättänyt lapsen valvomatta, ollut liian kaukana, katsonut muualle tms.

Vierailija kirjoitti:

Ihanhan se on perusjuttuja ettei lasta jätetä sekunniksikaan mihinkään mistä voi tippua. Joko lattialle, pinnasänkyyn tms. Tietoa on saatavilla niin paljon ettei voi vahingoksi laskea.

Syystäkin syytteeseen jos noin välinpitämätön on ollut.

Vahditko nukkuessasikin ettei putoa pinnasängystä?

Tää on tää uusi suuntaus että vanhempia rangaistaan vahingoista kunnolla. Vahinkoja on aina sattunut ja tulee sattumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihanhan se on perusjuttuja ettei lasta jätetä sekunniksikaan mihinkään mistä voi tippua. Joko lattialle, pinnasänkyyn tms. Tietoa on saatavilla niin paljon ettei voi vahingoksi laskea.

Syystäkin syytteeseen jos noin välinpitämätön on ollut.

Varmaan tiedätkin ettei kenelläkään ole mahdollisuutta tuijottaa lasta joka ikinen sekunti. On kyllä paksua hurskastelua nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tää on tää uusi suuntaus että vanhempia rangaistaan vahingoista kunnolla. Vahinkoja on aina sattunut ja tulee sattumaan.

Niinpä, voin vain kuvitella miten yleisiä vahingot ovat. Monella on kaksi lasta pienellä ikäerolla ja jos vauva valvottaa koko yön ja vilkas taapero valvottaa koko päivän niin ei siinä äiti kovin skarppina voi olla.

Juu kyllä jätän lapset tekemättä. Niin hulluksi on maailma mennyt.

yksi huono äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanhan se on perusjuttuja ettei lasta jätetä sekunniksikaan mihinkään mistä voi tippua. Joko lattialle, pinnasänkyyn tms. Tietoa on saatavilla niin paljon ettei voi vahingoksi laskea.

Syystäkin syytteeseen jos noin välinpitämätön on ollut.

Olisin ansainnut monta syytettä välinpitämättömyydestä. Kaikki lapseni on 0-2 vuotiaina tippuneet tai muulla tavoin teloneet itseään tai toisiaan. Sen lisäksi on lukemattomia muita kertoja, jolloin olen hetkeksi jättänyt tai päästänyt lapsen vaaralliseen paikkaan, ja mitään ei ole tapahtunut. Muistiin on jääneet vain ne kerrat, kun on sattunut. Joinain niinä kertoina olen ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon tai neuvolaan, käynyt päivystyksessäkin ainakin kerran, eikä siitä ole seurannut minkäänlaista torumista, lastensuojeluilmoitusta saati poliisitutkintaa, koska lapset eivät ole sen enempää vammautuneet. Hyvin olisivat voineet kuitenkin loukkaantua näissä tilanteissa. Turhaa kärsimystä ovat tietysti silti kokeneet ja selvää on, että tiedonpuutteesta ei ole ollut kyse, vaan siitä että olen vanhempana jättänyt lapsen valvomatta, ollut liian kaukana, katsonut muualle tms.

Vauvat on tippuneet normikorkuisesta sängystä lattialle, 1-v. on tippunut syöttötuolista selälleen kivilattialle, 1-v on kaatanut vauvansängyn vauvoineen päälleen jne. Kaikissa syynä on vanhemman valvontavelvollisuuden laiminlyöminen kriittisellä hetkellä. Missä tahansa näistä lapset olisi voineet loukkaantua pahasti, mutta eivät onneksi ole loukkaantuneet. Muunkinlaista välinpitämättömyyttä on ollut. Astianpesutabletit on roskiskaapissa, eikä kaapinovissa ole ollut lukkoja. Pistorasioissa ei ole ollut niitä muovituppoja suojana. Legoja yms. pikkuesineitä on useinkin ollut ulottuvilla vaikka pitäisi tietää, että pieni lapsi laittaa kaiken suuhunsa. Pihaa ei ole aidattu, ovia ei yleensä lukittu, joten joku taapero olisi hyvin voinut huomaamatta hävitä vaikka yöllä, kun on jätetty valvomatta. Koirankin kanssa on joskus jätetty lapsi sekunniksi tai varmaan muutamaksikin. Monenlaista painavaa tai vaarallista tavaraa on kotona, jota lapset olisi voineet saada päälleen, mutta onneksi ei niin ole käynyt. Kukaan ei ole syönyt myrkkyä tai tukehtunut palikkaan tai karannut.

Vaikea uskoa että luu murtuu jos tippuu hoitopöydältä. Vauvat ovat joustavia.

Vain tuo äiti tietää totuuden mitä siinä tapahtui.

Minun lapsi on pudonnut vaunuista, koppaa irrotettaessa koppa meni ympäri. Vauvalle ei käynyt kuinkaan. Sängystä on yksi pudonnut eikä hänellekään käynyt mitään.

Olen liukastunut lapsi sylissäni ja kaatunut niin että lapsi putosi sylistä, lapsi oli noin vuoden ikäinen hänelle ei käynyt mitään. Itselleni kylkiluun murtumat.

Lapsiperheissä sattuu onnettomuuksia ja suurin syy on vanhemmissa, vahtimen laimenlyönti tai vahtimisen hetkellinen herpaantuminen. Normaalissa elämässä ei tule kuitenkaan murtumia vauva-aikana. Taaperoille voi jo sattua vakavampiakin seuraamuksia.

Toki lapsella voi olla luustosairaus ja tulee toistuvia murtumia, tällaisesta oli joskus juttua ja vanhempaa syyllistettiin kunnes selvisi että onglma onkin lapsen luustossa.