Lue keskustelun säännöt.
Puoliso kertoo asioita niin pitkän kautta ja epäselvästi että alkaa jo ahdistaa
07.05.2021 |
Tää on alkanut häiritä mua vasta viime aikoina todella paljon kun on muutenkin stressiä. Kun on pieniä lapsia ja muutenkin pitää olla läsnä ja kuunnella toisia koko vapaa-aika niin toivoisi ettei puolison kanssa enää olisi tällaista.
En kerta kaikkiaan enää jaksa kuunnella hänen juttujaan. Siitä tulee aina niin raskas olo kun yksinkertaiseenkin asiaan menee kauan aikaa ja se on sellaista "ai siis mitä, siis miten ja kuka?".
Enkä usko että "vika" ois mun päässä koska muiden kanssa ei ole tällaista.
Yleensä aina mä käsitän asian alussa ihan toisin mitä se on ja nyt on alkanut tulla jo sellainen v.tutus etten jaksa aina edes kuunnella enää loppuun.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tällaisia ihmisiä, olen itsekin pahimmillani tuollainen. Yritän pitää sitä kurissa, mutta ei aina onnistu. Tiedän, että se on rasittavaa kuulijalle.
Liityn kerhoon!
Yksi ongelma omallani on se, että käyttää liikaa pronomineja. Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne. Siellä, täällä, tuolla. Silloin. Ai siis ketkä? Kuka? Missä? Milloin?
Sattuuko miehelläsi olemaan savolaisia sukujuuria? Tää on meille savolaisille kuulemma tyypillistä käytöstä. Pitkä jaaritus aiheesta ja sitten ei välttämättä edes tule vastausta siihen alkuperäiseen kysymykseen 🙈 olen itse yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota ja opetella kertomaan juttuni myös lyhyesti tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Liityn kerhoon!
Yksi ongelma omallani on se, että käyttää liikaa pronomineja. Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne. Siellä, täällä, tuolla. Silloin. Ai siis ketkä? Kuka? Missä? Milloin?
Juuri tämä! Alussa mainitaan joku nimi, sen jälkeen kaikki ovat pronomineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Asioita ei voi sanoa normaalisti niin että vastapuoli ymmärtää vaan aina saa nähdä vaivaa selvittääkseen mistä on kyse. Lisäksi taukojen, kertausten ja välisanojen määrä väsyttää ja kyllästyttää. Kerran jo suunnittelin ottavani kerrontaa nauhalle niin että voisin mielenkiinnosta kirjoittaa sen ylös ja nähdä miten kauan se oikein kestääkään saada asia sanottua. Aina hän on tuollainen ollut eikä varmasti mitään sille voi, mutta joskus ärsyttää, varsinkin jos olen itse väsynyt enkä jaksaisi.
Mun mies jaarittelee ja puhuu pitkästi. Itse olen vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaarittelukaan ei ole ongelma jos siitä kuitenkin saa normaali ihminen selvää. Mutta jos joutuu keskittymään täysillä saadakseen selvää mistä on kyse ja pysyäkseen kärryillä kertaamisen ja pysähtelyn labyrintissä niin joskus se vaan väsyttää ja ärsyttää.
Mies: Niintuota tuota niin, kävin tänään... tuotani.... kävin kaupassa ja hain... haintuotani kaupasta semmosen semmosen akankarkottimen.
Minä (väsyneesti): Niin minkä?
Ennenwanhaan puhuttiin vähän tai ei ollenkaan. Ei ollut tuollaisia ongelmia olemassakaan. Parhaan ystävättären mies aloittaa jutun kertomisen keskeltä, sitten mennään loppuunpäin ja välillä poiketaan alussa. Ota siitä sitten selvää, edes kyselemällä ei onnistu. Usein myös kertoo tarinoita täysin tuntemattomista ihmisistä tai työkavereistaan, jotka tuntee vain mies itse. Onhan se rasittavaa mutta huumorilla ystävätär ainakin hänen kanssaan on vuosikymmeniä pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sekä isä (pohojalaanen) että aikuinen tytär (puolilappilainen) tekevät tuota. Kummankin täytyy maalailla lavea tausta yksinkertaisellekin jutulle. Äiti ja minä taas ollaan eri puusta, ja komennetaan surutta "Asiaan!" ennen kuin mielenkiinto herpaantuu.
Vaimoni on samanlainen. Ihme vihjailuita ja kiertelyitä ja kaarteluita, eikä itse asiaan päästä koskaan. Kerran esimerkiksi olin laittamassa ruokaa ja oli siihen todennut jotakin tyyliin "tuleepas paljon biojätettä tuosta pilkkomisesta". Muutaman tunnin päästä alkoi sitten nalkuttamaan, että mikä helvetti minua vaivaa, kun en viitsinyt viedä niitä biojätteitä ulos kompostoriin, vaikka hän erikseen pyysi. Ei sitten voinut sanoa esim. "vietkö biojätepussin"? Olen tästä monta kertaa hänelle sanonut, mutta samanlainen on ollut aina. Menee joskus hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sentään on kohtalotovereita!
Tuo mun puolisoni muuten tekee myös sitä että jos mä kerron jonkin ongelman tai huolen, liittyi se nyt mihin tahansa, hän vastaa vitsillä, ja se taas pitkittää asiaa ja tekee olon raskaaksi.
Mä esim. sanon että "mua vaivaa tosi paljon mitä meidän pitäisi tehdä tuon jääkaapin kanssa, kun se...". Sitten mies heittää siihen jotain "laitetaan se paloiksi ja syödään" tai muuta yhtä älytöntä. Eikä muuta kommenttia tule jos mä en sano että eikun oikeasti, mitä me tehtäis.
Kaikki menee niin pitkän kaavan mukaan.
Kuule, susta voi tuntua siltä, että puoliso kertoo vaikeasti ja epäselvästi ja sinä joudut selventämään ja se on hankalaa etkä jaksaisi - mutta tosiasia on todennäköisesti, että et alunperinkään kuuntele kunnolla. Siksi sulta jää kuulematta/rekisteröimättä yksityiskohtia - kuten, kuka missä, miksi, miten - joita ilman et tajua pointtia kunnolla ja joita joudut sitten kyselemään, selvittämättän. Ongelma ei siis olekaan epäselvästi puhuvassa puolisossa, vaan puolikorvalla kuuntelemattomassa ja ihan johonkin muuhun keskittvässä sinussa.
Tuo on varsin ymmärrettävää ruuhkavuosina. ei jaksaisi kuunnella toisen asioita, kun ei ne itsellle ole olennaisia. Mutta siitä seuraa väkisin se, että lakkaa ymmärtämästä toista. Olette niin sanotusti 2kasvamassa" erilleen, ja se on IHAN sun oma syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, susta voi tuntua siltä, että puoliso kertoo vaikeasti ja epäselvästi ja sinä joudut selventämään ja se on hankalaa etkä jaksaisi - mutta tosiasia on todennäköisesti, että et alunperinkään kuuntele kunnolla. Siksi sulta jää kuulematta/rekisteröimättä yksityiskohtia - kuten, kuka missä, miksi, miten - joita ilman et tajua pointtia kunnolla ja joita joudut sitten kyselemään, selvittämättän. Ongelma ei siis olekaan epäselvästi puhuvassa puolisossa, vaan puolikorvalla kuuntelemattomassa ja ihan johonkin muuhun keskittvässä sinussa.
Tuo on varsin ymmärrettävää ruuhkavuosina. ei jaksaisi kuunnella toisen asioita, kun ei ne itsellle ole olennaisia. Mutta siitä seuraa väkisin se, että lakkaa ymmärtämästä toista. Olette niin sanotusti 2kasvamassa" erilleen, ja se on IHAN sun oma syy.
Et osunut oikeaan. Mä kuuntelen aina, vihaan sitä ettei kuunnella ja haluan keskittyä aina siihen kun toinen puhuu. Ehkä se tämän tekeekin niin raskaaksi. Jos en kuuntelisi, eihän mulla olisi mitään ongelmaakaan.
Mies on enemmän se joka ei jaksa muiden juttuihin keskittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on samanlainen. Ihme vihjailuita ja kiertelyitä ja kaarteluita, eikä itse asiaan päästä koskaan. Kerran esimerkiksi olin laittamassa ruokaa ja oli siihen todennut jotakin tyyliin "tuleepas paljon biojätettä tuosta pilkkomisesta". Muutaman tunnin päästä alkoi sitten nalkuttamaan, että mikä helvetti minua vaivaa, kun en viitsinyt viedä niitä biojätteitä ulos kompostoriin, vaikka hän erikseen pyysi. Ei sitten voinut sanoa esim. "vietkö biojätepussin"? Olen tästä monta kertaa hänelle sanonut, mutta samanlainen on ollut aina. Menee joskus hermot.
Ai että tuommonen vihjailu on ärsyttävää. Miksi ei voi sanoa suoraan, kun suoraan voi sanoa ihan nätistikin. Tuo on erittäin huonoa kommunikointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on samanlainen. Ihme vihjailuita ja kiertelyitä ja kaarteluita, eikä itse asiaan päästä koskaan. Kerran esimerkiksi olin laittamassa ruokaa ja oli siihen todennut jotakin tyyliin "tuleepas paljon biojätettä tuosta pilkkomisesta". Muutaman tunnin päästä alkoi sitten nalkuttamaan, että mikä helvetti minua vaivaa, kun en viitsinyt viedä niitä biojätteitä ulos kompostoriin, vaikka hän erikseen pyysi. Ei sitten voinut sanoa esim. "vietkö biojätepussin"? Olen tästä monta kertaa hänelle sanonut, mutta samanlainen on ollut aina. Menee joskus hermot.
Ai että tuommonen vihjailu on ärsyttävää. Miksi ei voi sanoa suoraan, kun suoraan voi sanoa ihan nätistikin. Tuo on erittäin huonoa kommunikointia.
Itse harrastan tuota joskus ja syy lähinnä se että jos komennan suoraan, mies on nyrpeä tai kehittää jotain rasittavaa luultavasti koska katsoo että häntähän ei muut komentele ja määräile. Esimerkki, olemme yrittäjiä ja meillä on kummallakin omat tontit. Nyt kuitenkin tarvitsin harvinaista kyllä apua mieheltäni muutamina päivinä ja kysyin että voisitko auttaa, ja kun vastaus oli kyllä, kysyin että sopiiko huomisaamu. Sopi. Noooh, aamulla käykin ilmi että mies on päättänyt ruveta harrastamaan liikuntaa joka aamu ennen töiden aloittamista. Niin että täällä lailla hän sitten odotutti itseään. Into lähteä heti aamusta lenkille kesti just sen pari päivää kun tarvitsin apua. Tämmösten jälkeen ei suora määräily kauheasti kiinnosta.
Tätini on tuollainen ihminen, toinen mummeistanikin oli aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sentään on kohtalotovereita!
Tuo mun puolisoni muuten tekee myös sitä että jos mä kerron jonkin ongelman tai huolen, liittyi se nyt mihin tahansa, hän vastaa vitsillä, ja se taas pitkittää asiaa ja tekee olon raskaaksi.
Mä esim. sanon että "mua vaivaa tosi paljon mitä meidän pitäisi tehdä tuon jääkaapin kanssa, kun se...". Sitten mies heittää siihen jotain "laitetaan se paloiksi ja syödään" tai muuta yhtä älytöntä. Eikä muuta kommenttia tule jos mä en sano että eikun oikeasti, mitä me tehtäis.
Kaikki menee niin pitkän kaavan mukaan.
Tee huoli-ilmoitus giga antille ja ne hoitaa homman.
Mua ärsyttää se että kerron jotain asiaa ja mies vaikuttaa ihan siltä että kuuntelisi, siis saattaa katsoa mua ja oikeassa kohdassa kommentoi jotain tilanteeseen sopivaa. Sitten parin tunnin päästä puhun samasta asiasta ja hän ei ole koskaan kuullutkaan. Selitän sitten että tänään juuri kerroin tuossa pihalla istuessamme tämän asian ja sinä kommentoit näin. Sitten mies jotain ihmettelee ettei ole kyllä koskaan kuullutkaan.
Ja kyse ei ole mistään alkavasta muistisairaudesta tms. vaan hänellä vaan on tuollainen tapa joka on pahentunut kun työt ja stressi hänelläkin lisääntyneet.