Oletko varma, että liittosi kestää? Tämän tutkimuksen mukaan varmuus ennustaa tulevaisuutta

Ikinä ei voi täysin luottaa siihen että suhde kestää aina ja iänkaiken mutta turha sitä on murehtia ja sillä edesauttaa suhteen kariutumista. Nauttii ja elää täysillä eikä murehdi ehkä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa koittavaa eroa

Olen, uskon ja luotan.

En ole. Vanhempani ovat eronneet ja niin ovat monet sukulaiset ja tututkin. Minua se vain muistuttaa, ettei parisuhde ole itsestäänselvyys vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Moni vaan toteuttaa omia haaveitaan ja sitten ihmettelee, kun puoliso lähtee.

Avioerolapsi kirjoitti:

En ole. Vanhempani ovat eronneet ja niin ovat monet sukulaiset ja tututkin. Minua se vain muistuttaa, ettei parisuhde ole itsestäänselvyys vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Moni vaan toteuttaa omia haaveitaan ja sitten ihmettelee, kun puoliso lähtee.

Ehkä tässä on yksi syy, miksi avioerolasten omat avioliitot kariutuvat todennäköisemmin kuin niiden, joiden vanhempien liitto kesti onnellisemmin. Opitut mallit periytyvät, tiedostamattakin.

Suurin osa tämän maan liitoista päättyy liiallisen alkoholinkäytön takia. Joko suoraan tai välillisesti.

Saan 35 pistettä.

Positiivinen kierre: jos uskot hyvää, käy hyvin.

Negatiivinen kierre: jos et usko että hyvin menee, ei mene hyvin

Kyllä uskon että liitto kestää.

Minun omat vanhemmat ovat yhdessä edelleen ja onnellisia. Sisaruksilla yhtä pitkä ja toisella paljon pitempi suhde kuin itsellä. Viihtyvät hekin toistensa seurassa ja vaikuttavat onnellisilta.

Vanhempieni sisarusten liitot ovat kestäneet yhtä lukuunottamatta. Itse asiassa lapsuuden kavereidenkin vanhemmat ovat olleet yhdessä koko heidän lapsuuden ja nuoruuden. Osa eronnut kun kaikki lapset muuttaneet pois kotoota.

Isovanhempieni liitot ovat kestäneet.

Mieheni vanhemmat ovat eronneet mutta hekin vasta kun mieheni oli lähes aikuinen.

Mieheni isällä uusi vaimo ja ovat olleet nyt jo yli 20 vuotta naimisissa.

Meillä on miehen kanssa neljä lasta joista vanhin täyttää 17 vuotta ja "iltatähti" on 3-vuotias.

Viihdytään perheenä ja viihdytään kotona. Reissut tehdään yhdessä.

Toki ei ikinä voi sanoa varmaksi mutta uskon että ollaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.

Käytiin vaikea vaihe läpi ja silloin ajattelin, että ihan sama vaikka tämä liitto kaatuu. Pärjään ja viihdyn yksinkin.

Sen jälkeen on ollut levollinen olo.

Sitä ennen stressiä, pelkoa, ahdistusta, riitaa jatkuuko tämä liitto ja haluanko elää tällaisessa parisuhteessa.

Meillä ollut vaikeaa joskus vuosia sitten. Käytiin kaikki asiat läpi silloin ja pohdittiin jopa eroa. Mutta kun todettiin, että puhutaan aina asiat heti ja kunnolla, niin kappas ollaan oltu vielä 10 vuotta lisää yhdessä. En väitä, että suhde olisi ikuinen, mutta en myöskään haikaile pois tai mieti eroa. Olen onnellinen tässä ja nyt. Se riittää.

Kun erottiin, tajusin että pieni epäilys oli ollut olemassa aina. Mutta syy-seuraus-suhteesta olen aika pitkältikin eri mieltä. Nykyisestä suhteesta epäilys puuttuu, koska sovitaan niin hyvin yhteen.

Itse ajattelen että eroja syntyy suhteissa, joissa ei alkujaankaan ole pysymisen aineksia muttei kuunnella intuitiota tarpeeksi.

Minut on yhdestä pitkästä suhteessa jätetty, niin en usko kykeneväni luottamaan, että tämäkin liitto kestää. Haluan, että se kestää, eikä minulla ole mitään syytä epäillä sitä - eikä minulla ollut ensimmäisessäkään avioliitossa syytä epäillä.

Minä uskoin aikoinaan liittoni kestävän. Niin ei kuitenkaan käynyt, 18 aviovuoden jälkeen tuli ero. Se oli helpotus molemmille osapuolille. Ei avioero aina ole riitaa, pettämistä tai muutenkaan negatiivinen asia.

Molemmille alkoi uusi vaihe elämässä ja olemme ystäviä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Avioerolapsi kirjoitti:

En ole. Vanhempani ovat eronneet ja niin ovat monet sukulaiset ja tututkin. Minua se vain muistuttaa, ettei parisuhde ole itsestäänselvyys vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Moni vaan toteuttaa omia haaveitaan ja sitten ihmettelee, kun puoliso lähtee.

Ehkä tässä on yksi syy, miksi avioerolasten omat avioliitot kariutuvat todennäköisemmin kuin niiden, joiden vanhempien liitto kesti onnellisemmin. Opitut mallit periytyvät, tiedostamattakin.

Joo, varmasti periytyy tavat tai siis oppii tapoja... Mutta kun on nuo tiedostaa niin usein mat päätyvät tekemään toisella lailla kuin vanhempansa. Osaavat panostaa siihen että tietoisesti tekevät hyviä ratkaisuja valintoja. Itselläni on ollut alkoholistiperhe, ja olihan riski että sellaiseen itsekin vaivun, mutta onneksi tulin tajuihini. Samoin Lapsuuden perheessäni isäni kiusasi ja härnäsi. Yritti sitä esikoisemme kanssa. Siihen onneksi tajusin puuttua heti ja sanoin, että meidän lasta ei kiusata. Samantien oivalsi. Oli varmaan itsekin miettinyt että et ollut hyvä, mutta se oli sieltä hänen lapsuuden perheestään tullut, eikä minun äitini ollut sitä osannut meidän perheessä muuttaa, tai kieltää isältäni.

Että, kyllä muutos on mahdollinen. Pitää vaan uskaltaa.

Suurin osa eroista tapahtuu vain muutamia vuosia avioitumisen jälkeen. Eli mitä kauemmin pari on ollut yhdessä, sitä epätodennäköisempi ero on. Eniten eroja on pikkulapsivaiheessa, toinen piikki tulee lasten murrosiän ja kotoa lähtemisen jälkeen, jonka jälkeen eroja on tilastoissa aika vähän. 

Avioliiton kesto ei sinänsä ole mikään kriteeri, vaan se kuinka hyvää elämä on yhdessä. Meillä on aina ollut hyvää yhdessä, vietämme lähes kaiken ajan yhdessä. Siksi ja 33 vuotta kestäneen yhdessäolon takia luulisin, että tämä kestää loppuun asti.

En halua selvitä kaikesta yhdessä toisen kanssa,esim jos hän pettäisi niin en jäisi selvittelemään asiaa ja ramppaamaan pariterapiassa. En parisuhteessa kyllä olekaan, sillä omat tarpeeni ovat minulle tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen kierre: jos uskot hyvää, käy hyvin.

Negatiivinen kierre: jos et usko että hyvin menee, ei mene hyvin

No nyt oli kyllä sen verran tiuhaa tuubaa että ei ole tosikaan.

Ei ole uskon- eikä tahdon asia. Myös tuurilla on osansa asiassa.

Puolisio voi vaihtaa tai olla ilman. Miksi siinä täytyisi ikuisuutta edes hakea. Hyvä - tai edes tyydyttävä elämä, ovat mielestäni tärkeämpää kuin pitkä liitto.