Oudoin tuntemanne ihminen?

Tuntemani outo ihminen on niin outo, että jos hänet kuvailisin, niin joku tuttu varmasti tunnistaisi.

Anoppini. Kukaan ei uskoisi, jos kertoisin mitä kaikkea on tapahtunut. Hän on eriskummallisin tyyppi, jonka koskaan olen tavannut, esimerkiksi lähes kaikki hänen kertomansa asiat ovat valetta. Onneksi ei enää tarvitse olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani outo ihminen on niin outo, että jos hänet kuvailisin, niin joku tuttu varmasti tunnistaisi.

Näin juuri. Kun jutut ovat tarpeeksi eriskummallisia, niin silloin voi tunnistaa.

Exä ja hänen perhe.

Äärimmäisen epäluuloisia ihmisiä, kaikkiin ja kaikkeen suhtaudutaan varauksella ja epäillään, että jotain kieroa on meneillään. Ei ole tosiaankaan kyse sellaisesta normaalista varovaisuudesta, vaan liiallisesta.

Eräänkin kerran mies stressaantui, jos ystäviäni oli kylässä hänen poissa ollessaan, sillä hän ei voinut vartioida etteivät varasta meiltä mitään.

Kaikkiin avun pyyntöihin sanotaan ei, eikä keltään saa apua pyytää. Tyyliä "voisitko tullessas tuoda purkin maitoa?" - En.

Ihan ihmeellisiä tulkintoja ja rivien välistä lukemista, osaamatta sitä taitoa lainkaan. Sosiaalisesti kömpelöitä, eivät tule ajatelleeksi mitään ja perus käytöstavat hukassa.

Jos laitoin parempaa ruokaa pöytään, vaivalla laitettua ja kattaukseenkin panostettu, mies kauhoi ruoan haarukalla naamaansa kuin nälkäinen susi ja suu kävi niin että louskutus vain kuului. Nopean ahmimisen jälkeen astiat tiskialtaaseen ja lähti nostelemaan, hyvä jos nopeasti kiitti. Siinä sitten istuin kynttiläillallisella yksinäni syömässä ruokaani rauhassa.

Mitään, ei kertakaikkiaan mitään voi ostaa tai mihinkään mennä suunnittelematta sitä ensin päivä- ja viikkotolkulla. Siis ihan vaikka "tarvis uuden kahvinkeittimen, täytyypä alkaa googlaamaan" ja sitä sitten jahkattiin jopa kuukausi.

"Ai meidät on kutsuttu syntymäpäiville? Ai ne on jo nyt viikonloppuna! Pitääkö niille ostaakin jotain? Herranjumala".

Minä kai sitten, uskon tuntevani itseni ainakin jotenkin. Outous on mieheni mielipide. Kaikki mitä teen on väärin tai toisaalta en kuulemma tee mitään. Mielipiteeni ovat vääriä ja parempi kun olisin vain hiljaa ja hymyilisin. Tokihan hymyilen väärin ja väärällä tavalla. Erota mies ei suostu. Mittavat kostotoimenpiteet taattu mikäli lähtisin. Olen vanki kalterittomassa vankilassa.

kaikki sanovat minua tosi oudoksi koska en käytä kenkiä. tykkään jutella myös asiakaspalvelijoiden kanssa nettisivujen chatissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kai sitten, uskon tuntevani itseni ainakin jotenkin. Outous on mieheni mielipide. Kaikki mitä teen on väärin tai toisaalta en kuulemma tee mitään. Mielipiteeni ovat vääriä ja parempi kun olisin vain hiljaa ja hymyilisin. Tokihan hymyilen väärin ja väärällä tavalla. Erota mies ei suostu. Mittavat kostotoimenpiteet taattu mikäli lähtisin. Olen vanki kalterittomassa vankilassa.

Jopa väkivaltaisista hulluista erotaan. Hae tukea itsellesi, et ole outo.

Minua varmaan pidetään vähän outona, koska en esimerkiksi tykkää seurustella suvun kanssa kovinkaan paljon. Ja sitten huomasin, että minusta on myös puhuttu perättömiä.

Tai sitten olen juuri sellainen outo, joka on niin outo, ettei sitä itsekään tajua. Itse olen kuitenkin elämääni oikein tyytyväinen ja ihmissuhteisiin myös. 

Itse olen varmaan aika outo muille ihmisille. Minulla on persoonallisuushäiriö, joten ei ihme. Olen kuullut pienestä asti olevani outo, mutta silti minulla on paljon ystäviä, joten en kyllä voi olla liian outo?

Ehkä oudoin ihminen, jonka ikinä olen tuntenut on entinen ystäväni. Suuttui oudoista asioista ja oli tosi epäluuloinen kaikesta. Myös uskoi että jokin asia tapahtui vaikka ei ikinä tapahtunut... ei ikinä osannut sanoa anteeksi ja syytti kaikkia muita. Onneksi pääsin eroon.

Aviopuoliso.

Oletko sovinnainen typerys jonka pitää lokeroida kaikki helpommin ymmärrettäväksi ja jos joku on hiukan outo et tykkää. Typerä aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kai sitten, uskon tuntevani itseni ainakin jotenkin. Outous on mieheni mielipide. Kaikki mitä teen on väärin tai toisaalta en kuulemma tee mitään. Mielipiteeni ovat vääriä ja parempi kun olisin vain hiljaa ja hymyilisin. Tokihan hymyilen väärin ja väärällä tavalla. Erota mies ei suostu. Mittavat kostotoimenpiteet taattu mikäli lähtisin. Olen vanki kalterittomassa vankilassa.

Jopa väkivaltaisista hulluista erotaan. Hae tukea itsellesi, et ole outo.

Mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kai sitten, uskon tuntevani itseni ainakin jotenkin. Outous on mieheni mielipide. Kaikki mitä teen on väärin tai toisaalta en kuulemma tee mitään. Mielipiteeni ovat vääriä ja parempi kun olisin vain hiljaa ja hymyilisin. Tokihan hymyilen väärin ja väärällä tavalla. Erota mies ei suostu. Mittavat kostotoimenpiteet taattu mikäli lähtisin. Olen vanki kalterittomassa vankilassa.

Jopa väkivaltaisista hulluista erotaan. Hae tukea itsellesi, et ole outo.

Mistä?

Lyömätön linja, kirkon perheneuvonta, kriisipuhelin, kuntasi mielenterveystoimisto tai yksityiset terapeutit esimerkiksi. Kokemasi on henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varmaan aika outo muille ihmisille. Minulla on persoonallisuushäiriö, joten ei ihme. Olen kuullut pienestä asti olevani outo, mutta silti minulla on paljon ystäviä, joten en kyllä voi olla liian outo?

Ehkä oudoin ihminen, jonka ikinä olen tuntenut on entinen ystäväni. Suuttui oudoista asioista ja oli tosi epäluuloinen kaikesta. Myös uskoi että jokin asia tapahtui vaikka ei ikinä tapahtunut... ei ikinä osannut sanoa anteeksi ja syytti kaikkia muita. Onneksi pääsin eroon.

Mikä pers.häiriö sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Exä ja hänen perhe.

Äärimmäisen epäluuloisia ihmisiä, kaikkiin ja kaikkeen suhtaudutaan varauksella ja epäillään, että jotain kieroa on meneillään. Ei ole tosiaankaan kyse sellaisesta normaalista varovaisuudesta, vaan liiallisesta.

Eräänkin kerran mies stressaantui, jos ystäviäni oli kylässä hänen poissa ollessaan, sillä hän ei voinut vartioida etteivät varasta meiltä mitään.

Kaikkiin avun pyyntöihin sanotaan ei, eikä keltään saa apua pyytää. Tyyliä "voisitko tullessas tuoda purkin maitoa?" - En.

Ihan ihmeellisiä tulkintoja ja rivien välistä lukemista, osaamatta sitä taitoa lainkaan. Sosiaalisesti kömpelöitä, eivät tule ajatelleeksi mitään ja perus käytöstavat hukassa.

Jos laitoin parempaa ruokaa pöytään, vaivalla laitettua ja kattaukseenkin panostettu, mies kauhoi ruoan haarukalla naamaansa kuin nälkäinen susi ja suu kävi niin että louskutus vain kuului. Nopean ahmimisen jälkeen astiat tiskialtaaseen ja lähti nostelemaan, hyvä jos nopeasti kiitti. Siinä sitten istuin kynttiläillallisella yksinäni syömässä ruokaani rauhassa.

Mitään, ei kertakaikkiaan mitään voi ostaa tai mihinkään mennä suunnittelematta sitä ensin päivä- ja viikkotolkulla. Siis ihan vaikka "tarvis uuden kahvinkeittimen, täytyypä alkaa googlaamaan" ja sitä sitten jahkattiin jopa kuukausi.

"Ai meidät on kutsuttu syntymäpäiville? Ai ne on jo nyt viikonloppuna! Pitääkö niille ostaakin jotain? Herranjumala".

Oliko pitkäkin suhde? 

Miehen perhe on kyllä tärkeä, sieltähän ne opit tulevat moneen asiaan. Kannattaa tarkkailla.