Miten päästä yli?
Olimme miehen kanssa on-off-suhteessa 5 vuotta ja saimme lapsenkin (parempana aikana). Nyt olemme eronneet lopullisesti, kun mies vihdoin myönsi, ettei koskaan oikeastaan tuntenut mitään syvempää minua kohtaan. Piti minusta ja kanssani oli hyvä olla, tunsi itsensä rakastetuksi ja halutuksi, koska rakastin häntä ehdoitta.
Mies ei koskaan ollut valmis suurempaan sitoutumiseen ja selitti, kuinka ei vain kykene seurustelemaan kenenkään kanssa, mutta eromme jälkeen hänellä oli jo parissa kuukaudessa naisystävä, jota esitti perheelleen ja ystävilleen.
Erosta jo pian kaksi vuotta ja en vain pääse yli siitä että en merkinnyt miehelle mitään, että lapsemme on saanut alkunsa tällaisessa asetelmassa ja minun pitää kaikesta huolimatta pitää yhteyttä mieheen lapsen vuoksi, vaikka hän tekisi mitä (ei pidä kiinni tapaamisista tai maksa elatusmaksuja).
Tunnen oloni vaan niin surkeaksi ja tyhmäksi.
Kommentit (7)
Kuinkahan paljon aikaa paranemiseen kannattaa varata ja koska pitäisi olla huolissaan?
Elatusmaksut voi kyllä laittaa perintään.
Elatusmaksut tosiaan perintään! Älä jousta niissä yhtään. Turha yhteydenpito pois. Välttämättömät lasta koskevat asiat voi kommunikoida viesteillä. Tapaamisten feidaaminen on kyllä tosi ikävää lapselle, muttet valitettavasti voi asialle mitään. Ole tuki ja turva lapsellesi, ja opeta häntä arvostamaan itseään, ettei hän aikuisena ajaudu samanlaiseen parisuhteeseen kuin sinä.
Joudut ennen kaikkea tekemään töitä itsesi kanssa ja miettimään, mikä piti sinut huonossa suhteessa (on-off), mistä kumpuaa tarpeesi roikkua ihmisessä, joka ei sinusta välitä (varmasti sen aistit mutta silti huijasit itseäsi), ja miten voisit ruveta rakastamaan itseäsi enemmän, ettei sinun tarvitse enää hakea hyväksyntää hulttiomiehiltä.
On tärkeää antaa itselleen anteeksi ja olla itselleen armollinen, kunhan olet ensin selvittänyt asioita (mielellään terapeutin tai muun ammattilaisen kanssa tai jos se ei onnistu, niin lainaa kirjallisuutta aiheeseen liittyen). Onko sinussa esim. läheisriippuvuuden piirteitä?
Mitenkään epätavallinen tarinasi ei ole, jos se yhtään lohduttaa. Moni muu nainen sortuu samaan ja joutuu maksamaan kovat oppirahat.
Olen terapiajonossa ollut vuoden ja vielä pitää odotta. Sairastuin vaikeaan masennukseen ja syön lääkkeitä.
Ennen miestä ei koko ollut tällaisia ongelmia. Ja olet oikeassa. Huomasin merkit ja mieheltä niistä kysyin, mutta silti uskoin hänen puheensa, kun väitti, ettei minulla ole syytä huoleen ja haluaa olla kanssani. Että olen erityinen ja läheisin ihminen hänelle koskaan.
Miksi ihmisten pitää käyttää muita? Ja miksi pitää olla niin typerä, että antaa itsensä käytettäväksi? 😢
Aloittaja
Ajan kanssa. Itse juuri toivuin 2v takaisesta ihastuksesta lopullisesti ja on tää mahtavaa.