Lue keskustelun säännöt.
Millainen on omahyväinen henkilö?
26.04.2021 |
Antakaa jotain esimerkkejä. Jos joku kutsuu sinua omahyväiseksi, mistä tiedät, onko hän oikeassa vai ainoastaan vihaaja?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omahyväinen on kateellisten keksimä sana. On tervettä tuntea oma arvonsa, niin hyvässä kuin pahassa.
Jos et tiedä jonkin sanan merkitystä, kannattaa tarkistaa se kielitoimiston sanakirjasta:
"itseensä (perusteettoman) tyytyväinen, itsetyytyväinen, itserakas, itseriittoinen, mahtaileva, pöyhkeä".
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/omahyv%C3%A4inen?searchMode=all
Tää sivusto on ihan sekaisin :D En olis uskonut että voi mennä vielä hullummaksi.
Tämä onkin hyvä kysymys, koska terve itsetunto ja itsensä hyväksyminen voi näyttäytyä omahyväisyytenä sellaiselle, jolta nuo edellämainitut ominaisuudet puuttuvat.
Oikeasti omahyväisenä voi pitää ihmistä, joka korostetun tietoisesti ohittaa toisten mielipiteet ja näkemykset asiasta, joka koskee muitakin kuin häntä itseään. Omahyväisen ilmaisussa voi huomata halveksuntaa muita kohtaan.
Semmoinen kopea ylpeä Kyllikki. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et tiedä jonkin sanan merkitystä, kannattaa tarkistaa se kielitoimiston sanakirjasta:
"itseensä (perusteettoman) tyytyväinen, itsetyytyväinen, itserakas, itseriittoinen, mahtaileva, pöyhkeä".
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/omahyv%C3%A4inen?searchMode=all
Suomalainen kansanluonne on vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä, "enhän mitä mitään". Aito suomalainen määrittelee esim. amerikkalaiset tuommoisiksi, omahyväisiksi.
Tai ainakin suomalainen on semmoinen, jos käyttäytyy samalla tavalla. Mikä tuokin kuvittelee olevansa. Turhanaikainen rehvastelija.
Vierailija kirjoitti:
Jos et tiedä jonkin sanan merkitystä, kannattaa tarkistaa se kielitoimiston sanakirjasta:
"itseensä (perusteettoman) tyytyväinen, itsetyytyväinen, itserakas, itseriittoinen, mahtaileva, pöyhkeä".
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/omahyv%C3%A4inen?searchMode=all
Katsoit varmasti sanan merkityksen jostain, mutta määrittelisin sen kuitenkin hieman eri tavalla tai ainakin lisäisin tuon mukaan tällaisen määrityksen:
Henkilön uskomus (useimmiten katteeton), että hän on itse ehdottomasti oikeassa tai että hän on moraalisesti ylivertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tiedä jonkin sanan merkitystä, kannattaa tarkistaa se kielitoimiston sanakirjasta:
"itseensä (perusteettoman) tyytyväinen, itsetyytyväinen, itserakas, itseriittoinen, mahtaileva, pöyhkeä".
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/omahyv%C3%A4inen?searchMode=all
Suomalainen kansanluonne on vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä, "enhän mitä mitään". Aito suomalainen määrittelee esim. amerikkalaiset tuommoisiksi, omahyväisiksi.
Tai ainakin suomalainen on semmoinen, jos käyttäytyy samalla tavalla. Mikä tuokin kuvittelee olevansa. Turhanaikainen rehvastelija.
Tuokin on jonkinlainen osoitus ainakin joidenkin suomalaisten omahyväisyydestä. Mikä tekee suomalaisista ryhmänä niin paljon paremman kuin amerikkalaiset? Amerikkalaisia, aivan kuten suomalaisiakin, on moneen junaan ja vaikka meissä varmasti onkin jonkinlaisia selviäkin eroja, niin itse en ainakaan usko että se on aivan niin yksiselitteistä että amerikkalaiset ovat vain omahyväisiä.
Suomalaiset ovat kyllä mielestäni ainakin julkisesti jopa äärimmäisen vaatimattomia ja muutenkin välttävät huomion keräämistä itseensä lähes kaikin tavoin, mutta useimmiten tämä taipumus katoaa kuvasta lähes täysin kun suomalainen on ns. suljettujen ovien takana. Suomalaisia voisikin mielestäni kuvailla niin, että he ovat julkisesti jopa äärimmäisen varovaisia sanomisistaan tietäen useimpien suomalaisten olevan vähintäänkin herkkiä tuomitsemaan toisia rehvastelijoiksi tai muuksi vastaavanlaiseksi.
Omahyväinen ei ikinä usko olevansa omahyväinen.
Mutta esimerkki omahyväisistä ihmisistä: ne työntekijät jotka tuntevat ammattiylpeyttä vaikka on jo moneen kertaan osoitettu todistettu että he eivät saa töissään mitään hyvää tulosta aikaiseksi. Mutta kun heidän työntekoaan kritisoidaan niin he eivät siitä kritiikistä piittaa, ovat vain jästipäisesti sitä mieltä että kritisoijat ovat väärässä, ja jatkavat ylpeinä työntekoaan samaan vanhaan tapaan koska "tietävät mitä tekevät". Mitä pidempään ovat töitään tehneet sitä omahyväisempiä ovat koska ajattelevat että heille on kertynyt kokemusta. Kaikkeen kritiikkiin he vain kokemuksen syvällä rintaäänellä toteavat "mä olen tehnyt näitä töitä 20 vuotta". Niin, ovat tehneet 20 vuotta täysin väärin, mutta uskovat olevansa taitavia koska on sitä kokemusta niin paljon, ovat 20 vuotta tehneet saamatta mitään aikaan.
Eikä tuo vain töissä näy, vaan kaikissa aktiviteeteissa, kaikessa mitä ihmiset ovat pitkään paljon tehneet. Tunsin pariskunnan joka ylpeili sillä että "me osattiin kasvattaa meidän lapset!" Ne ylpeili noin ainaskin 20 vuotta. Kunnes kun ne lapset oli selvästi yli 20 vuotiaita aikuisia, ne lapset vaan häippäsi, katosi, pääty kodittomiksi, lankes päihteisiin, pääty vankilaan,... Silloin vasta ne vanhemmat huomas että ne ei ollutkaan kasvattanut yhteiskuntakelpoisia ihmisiä vaan että niiden lapset oli aivan romuna, yhteiskuntakelvotonta sairasta työkyvytöntä itsetuhoista sakkia. Kaikki perheen tuttavat oli sen nähnyt jo ajat sitten! Eli ne vanhemmat oli omahyväisyytensä takia aivan sokeita, kun ne lapset häippäsivät niin ne vanhemmat ei meinannut millään tajuta sitä, se oli niille niin järkytys, niiden" koko maailmalta" romahti pohja.
Eli omahyväisyys = ihminen elää valheessa, eikä muut ihmiset saa niiden silmiä millään aukeamaan, omahyväisen ihmisen silmät aukeaa vasta kun on myöhäistä, vasta sitten huomaa että on 20 vuotta ollut vakuuttunut jostain aivan täysin todellisuudesta vieraantuneesta asiasta. On 20 vuotta ollut vakuuttunut "minä osaan" ja seuraavana päivänä yhtäkkiä ykskaks yllättäen huomaa "enpäs osannutkaan". Tuo on aivan sairasta. Yhdellekään terveelle ihmiselle noin ei tapahdu, että kun 20 vuotta kaikki on ollut mukamas hyvin niin seuraavana päivänä järkytyksenä kaikki romahtaa ihan täysin arvaamatta.
Kuten esim Julius Ceasar. Tuliko sille oikeasti yllätyksenä että se petettiin, että myös Brutus petti sen? Eiköhän se nyt kaikille muille ollut ihan selvää että kun Ceasar niitä koko valtakunnalle haitallisia valtapelejään loputtomiin jatkoi niin ennemmin tai myöhemmin muiden täytyy pettää hänet.
Omahyväisellä ihmisellä menestys loppuu ihan yhtäkkiä, kuin seinään, arvaamatta, romahdus kertaheitolla. Tai siis hänen mielestään arvaamatta. Mutta kukaan muu ei siitä ylläty, kaikki muut näkevät että tuo touhu ei voi jatkua.
Up