Lastani oli kiusattu koulussa. Ilmoitin asiasta opettajalle. Koululla kiusaajaa oli puhutettu, mutta kiusaajan vanhemmat eivät ole olleet minuun missään yhteydessä, täysi hiljaisuus

ok

Oletko sinä ollut heihin yhteydessä? Pyytänyt opettajaa välittämään soittopyynnön?

Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä vähemmän heille pitää antaa kiusaamisesta "ansionsa mukaan" ja sitä enemmän opettaa sen sijaan oikeanlaista olemista.

Jos tuo oli eka kerta, lapsi oppii enemmän empatiasta ja sovittelusta. Paatuneet kiusaajat toki vaativat jämäkämpiä toimia, mutta silloinkaan ei se liity siihen, soittelevatko vanhemmat keskenään anteeksipyyntöpuheluita.

Sinuahan ei tuossa kiusattu edes, vaan lastasi, ja häneltä siinä pitää anteeksi pyytää!

Nyt vain seuraat tilannetta ja kehotat lastasi kertomaan, jos kiusaaminen jatkuu. Älä nosta asiasta niin isoa härdelliä, ettei hän uskalla jatkossa kertoa kiusatuksi joutumisestaan!

Jos ja kun asia on hoidettu koulussa, sinuun ei tarvitse -eikä pidä! - ottaa yhteyttä. Päinvastoin, usein sellainen yhteydenotto kielletään, koska jotkut kiusatut voivat kokea sen painostamiseksi tai ahdisteluksi, kun tullaan vieläkootiinkin häiritsemään.

Vanhemmat ei ole sinulle tilinteko velvollisia vaan koulu.

Mun äiti oli tollanen kouhottaja. Kerran erehdyin kertomaan siitä, että luokkakaverit oli piilottaneet mun kamoja ja siitä tuli niin kauhea haloo, että mua kiusattiin sen takia kahta kauheammin. Anna open hoitaa toi ja säilytä lapsesi luottamus.

Olen ajatellut, että on normaalia kohteliasta toimintaa pahoitella asiaa ja kiusaajan perhe myöntää kiusatun perheelle tekonsa ja nöyrtyy.

Ap

Monen kiusaaja vanhemmat ovat itsekin kiusaajia. Sieltä malli tai tunteettomuus on periytynyt.

Ei se mihinkään katoa. Luin puoli vuotta sitten turun Sanomista tutkimuksesta, jonka mukaan vanhainkodeissakin kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut, että on normaalia kohteliasta toimintaa pahoitella asiaa ja kiusaajan perhe myöntää kiusatun perheelle tekonsa ja nöyrtyy.

Ap

Kiusaaja pahoittelee toimintaansa kiusatulle. Kun asiaa on koulussa hoidettu niin tämä osuus lienee jo hoidossa. Kiusaaja on ehkä saanut rangaistuksenkin. Miksi ihmeessä haluat vielä lisänöyryytystä, joka pahimmillaan vain provosoi uutta kiusaamista ja entisestään eristää lastasi muista?

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut, että on normaalia kohteliasta toimintaa pahoitella asiaa ja kiusaajan perhe myöntää kiusatun perheelle tekonsa ja nöyrtyy.

Ap

Nöyrtyy? Sen perheenkö pitäisi sun varpaita ryhtyä nuolemaan? Taitaa olla parempi että annat sen koulun hoitaa asian.

Lasta pitää opettaa antamaan turpaan kiusaajille. Suoraan turpaan, sanon minä.

Parempi olla kiusaajan vanhempi kuin kiusatun ja voit olla varma ettei oteta yhteyttä.

Itse soitin kiusatun äidille ja pyysin lapseni puolesta anteeksi. Järjestin muutenkin niin ison jutun kotona kiusaamisesta ja kävimme asian huolellisesti läpi, ettei lapsi sen kerran jälkeen ole kiusannut. Luulen, että sinun on turha odottaa tällaista yhteydenottoa, ap. Kaikki eivät vain ymmärrä, että heidänkin täytyisi hävetä.

Ap ope ei saa kertoa sinun lapsesi nimeä kiusaajien vanhemmille laki ja kiva koulu säännöt kieltäää.

Kyllä kiusaajan lapsi perheineen pitäisi olla juuri ap:n kuvailemalla tavalla hyvin nöyränä tuossa tilanteessa.

Kun omaa lastani kiusattiin, kerroin asiasta pienellä paikkakunnalla kaikille tutuille ja puolitutuille, jotka toivottavasti kertoivat vielä eteenpäin, jotta kaikilla paikkakuntalaisilla olisi tieto, kenen ns. "hyvän perheen" lapsi oli kiusannut. Häpeä on paras rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Itse soitin kiusatun äidille ja pyysin lapseni puolesta anteeksi. Järjestin muutenkin niin ison jutun kotona kiusaamisesta ja kävimme asian huolellisesti läpi, ettei lapsi sen kerran jälkeen ole kiusannut. Luulen, että sinun on turha odottaa tällaista yhteydenottoa, ap. Kaikki eivät vain ymmärrä, että heidänkin täytyisi hävetä.

Näin tein itsekin. Soitin kiusatun äidille ja varmistin, että hänellekin on selvää, että tyytäreni oli kiusannut. Kysyin tarkentavat kysymykset ja ehdotin, että mitä hän ajattelee, jos tytöt tapaisivat heidän kotonaan. Ehdotin näin päin, koska ajattelin, että kiusatusta voi olla pelottavaa tulla kiusaajan kotiin. Näin tehtiin. Kyläily meni hyvin ja seuraavalla kerralla kutsuimme kiusatun meille. Tytöistä tuli ystäviä. Ennen ensimmäistä kyläilyä kävin tyttäreni kanssa perinpohjaisen keskustelun kiusaamisesta, mitä hän on tehnyt ja miltä sen on täytynyt toisesta tuntua. Kerroin myös jyrkän kantani kiusaamiseen. Myöhemmin yläasteella tytärtäni ja hänen toista ystäväänsä kiusasi luokalla 4 hengen tyttöjoukko. Opettajat kutsuivat meidät vanhemmat, koulukuraattorin ja terveydenhoitajan paikalle. Kiusaajien vanhemmat sanoivat, että on ymmärrettävää, että heidän tyttönsä kiusaavat, koska tyttäreni ja hänen ystävänsä ovat kauniita ja pitkäsäärisiä ja heidän tyttärensä lyhyitä ja paksuja ja pojat näkevät vain nämä kaunottaret. Vanhemmat kieltäytyivät tekemästä mitään vaan kerjäsivät vain sääliä ja ymmärrystä. Oli se aika outo tilanne. Ei auttanut, että opettaja, terkka ja kuraattori selittivät, ettei tämä käy. Lukiossa tytär sai sitten kivan luokan.

Sää oot se rantapallon onttopää joka kirjoittaa tästä AINA kun muut kirjoittaa matkoista.