Vihaan tätä erityislapsi-perhe-elämää
Mitään ei voi tehdä, mihinkään ei pääse. Taas jouduin kieltäytymään mukavista jutuista, kun lasta ei voi ottaa mukaan eikä henno jättää yksin kotiin (vaikka iän puolesta voisikin).
Elämä on yhtä kieltäytymistä. Ja haluan nimenomaan tehdä asioita mieheni kanssa niinkuin normaalit ihmiset, joten älä kysele miehen hoito/vahtivuoron perään. Kyseessä nepsylapsi joten ei omaishoitajuutta, ei hoitopaikkaa, ei viikonloppu vapaita. Vain jatkuvaa kärsimystä ja kieltäytymistä ja kotona istumista, kun lapsi ei kestä mitään. Kohtalotovereita?
Kommentit (6)
Olen tuo äskeinen kirjoittaja 1/1.
En ymmärrä miksi alapeukutetaan silloin, kun joku on elämäntilanteessaan väsynyt.
Kukaan ei voi ymmärtää erityislapsen vanhemmuutta ennenkuin se osuu omalle kohdalle.
Toivotetaan mieluummin voimia jaksaa.
Kyllä voi olla nepsy-lapsen omaishoitaja.
Sosiaalityöstä saa kotipalvelua, vaikkei olisi lastensuojeluasiakkuutta tai omaishoitajuutta. Riippuu toki kunnasta, kuinka helposti, vaikka ei saisikaan riippua.
Onko teillä perhekeskusta? Meillä se koordinoi tällaiset.
Omaishoitajana ei pääsisi senkään vertaa pois kotoa. ??
Ei saa mitään apua. Ei hoitoon eikä omaishoitajuutta. Nepsyt tippuu apumuotojen väliin.
Ap
Ymmärrän, että erityislapsen hoitaminen väsyttää. Minulla on siitä omakohtainen kokemus.
Oletko hakenut omaishoitajuutta? Kysy kunnastasi, mitä hakemukseen tarvitaan. Uskoisin, että perustelut löytyisivät. Jo henkinen kuormitus on painava peruste. Hakemukseen liitettävää lääk.todistusta varten kannattaa lääkärille mainita kaikki kuormittavat ja omaishoidon tukea puoltavat seikat, niin ne tulee kirjatuksi todistukseen. Omaishoitajuuden perusteella saat vapaapäiviä ja lapsi menee jonnekin hoitoon.
Kunnan sosiaalivirastosta saat neuvoja, miten voit järjestää lapsellesi välillä hoitajan tai hoitopaikan. Pitäisi onnistua ilman omaishoitajuuttakin. Hän voisi olla siellä hoitopaikassa välillä vaikka edes pari päivää tai enemmänkin.
Näin saatte hengähdettyä.
Kunnan velvollisuus on auttaa vammaispalveluiden järjestämisessä.
Erityislapsen vanhemmuus on rankkaa. Silloin on otettava asiat haltuun niin, että apua järjestyy. Sitä on vaadittava.
Ottaisin nyt yhteyttä sosiaalitoimeen ja vaatisin hoitoapua ja neuvoja.
Kun saatte lapsen hoitoon, pääsette kahdestaan vapaalle.
On hyvä, että haluat pitää huolta keskinäisestä suhteestanne. Yhdessä olette myös voimavarat toisillenne.
Puhun kokemuksesta, muuten en uskaltaisi vastatakaan.