Onko gaslighting kuinka yleistä, koetteko sitä omassa suhteessanne?

Kuinka vaivihkaa meillä onkaan kaikki muuttunut pahempaan päin. Huomasin tuossa just juuri muun riidan tuoksinnassa että mun päätähän paskotaan ihan tarkoituksen mukaisesti ja tätä on jatkunut jo puoltoista vuotta. Sitä ei alkuun ehkä halua uskoa ja painaa villaisella ensimmäiset merkit ja ikävä kyllä liian monesti puhuu itsensä jäämään. Hävettää.

Mies hyvin usein alkuajoista lähtien kerto kaksoisviestintää käyttäen kuinka aikoo pettää ja ketä haluaa, siis aina kun näki mieleisensä muijan niin sain kyllä kuulla siitä aina, myös kuinka ruma ja tylsä oon ym mukavaa kuultavaa. Vahingon erottaa tahallisesta ainakin mä tässä tapauksessa erotin hyvinkin ja alkoi nakertaa kuunnella tota. Ei kukaan kerro tollasta kaksoisviestinnällä vahingossa jatkuvasti. Enkä mä ole niin sekasin että rakentelen omassa päässä tällaisia lauseita tyhjästä. Se kai tuollaisen tarkoitus on, sekoittaa toisen mieli niin et todellisuudentaju järkkyy ja ehkä tällaista ihmistä on sitten helpompi kontrolloida ja kusettaa jatkossa. Tällaiseen puuttuessas näytät ja tunnet myös itses idiootiks, et voi voittaa tällaista ihmistä, parempi vaan antaa olla ja lähteä jos ei halua kuunnella. Sillon kun ärsyynnyinkin tarpeeks ja sanoin asiasta ni olin hullu ja keksin asioita omasta päästä. Vaati sanantarkasti kertomaan missä oli tällaisia juttuja sanonut. Jos en alkanut sanantarkasti selittään tai jos aloin ni olin kuulemma psykoosissa tai muuten sekaisin. Lisäksi mun annetaan elein ja ilmein edelleen ymmärtää että oon liian nössöpaska jos ärsyynnyn tuollaisista asioista.
Pidän kyllä kaksoisviestinnällä kiusaavaa ihmistä itseään myös aika paskahousuna. Siinä saa tehtyä kaiken nii vaivihkaa muiden silmiltä ja kiistettyä vaan kaiken. Mistään ei tartte ottaa vastuuta.

Sit alkoi seksi loppua. Jos vähänkään vihjaisin siihen suuntaan ni mut sivuutettiin ja mies alkoi esim pelleillä lapsellisesti saaden mut perääntymään. Ei siis suoranaisesti torjunut mutta tiesi että mun halut loppuu tolla. Tätä toistu paljon kunnes lakkasin lähestymästä ja haluamasta enää. Aina kun puhun mun ainoan kaverin kanssa puhelimessa niin sen jälkeen saan nyrpeää naamaa mieheltä. Huomasin myös että aina kun oon aidosti iloinen ja onnellinen hän tekee jotain jotta saa mut huonommalle tuulelle. Tää herätti mut tosissaan, havahduin siihen että oon nykyään jatkuvasti kylmäkiskoinen ja mietin eroa koska saan silloin kilttiä kohtelua. Jos oon iloinen niin en niin sanotusti tunne kelpaavani. Sanoin tästä suoraan eilen koska asia alkoi tuntua niin raskaalta, hän veti kamalat kilarit koska esitin asian väärällä tavalla. Keskustelusta ei tullut sen jälkeen mitään. Päädyin pyytelemään anteeksi josko hän sitten kuuntelisi ja selitin asian niin asiallisesti kuin osasin ja onnistuin mielestäni--> Huutoa ja hirveä riita ja ero.

Gaslightataanko teillä? Mut sai kaiken ärsytyksen keskellä jäämään se et kun oli kivaa niin oli tosi kivaa alkuun. Lisäksi oon aika köyhä ja miehen tuoma helpotus siihen tuntui niin hyvältä. Nyt en tiedä miten selviän taloudellisesti yksin eteenpäin. En kestä nähdä nälkää. Oon käynyt leipäjonossa joskus vuosia sitten ja se oli elämäni paskinta aikaa. En mee ikinä enää sinne.