Lue keskustelun säännöt.
Palautteen antaminen lääkärille
20.04.2021 |
Onko kellään kokemusta henkilökohtaisen (negatiivisen) palautteen antamisesta yksityisen lääkäriaseman lääkärille silloin, kun kyse ei ole omasta asiasta? Varsinaista hoitovirhettä ei ole tapahtunut, mutta haluaisin perustelut kahdelta lääkäriltä siihen, miten päätyivät (epäonnistuneisiin) hoitoratkaisuihinsa läheiseni kohdalla. Äärimmäisessä tapauksessa varaan itse ajan kyseisiltä ukoilta ja saavat sitten kasvokkain perustella asiat minulle ilman, että potilaan nimeä tarvitsee ottaa keskustelussa esille. En ole potilaan omainen, enkä aio pyytää tämän suostumusta toimintaani. Kyse on myös omasta elämästäni.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Mutta lääkärin palkkion joudut silti maksamaan. Se on sama riippumatta siitä hoitaako vai kuunteleeko hän sinua.
Tottakai olen varautunut maksamaan normaalin lääkärinpalkkion. Se on aika pieni hinta tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä voi sikäli mennä hukkaan rahat, että lääkärit vetoavat aina siihen, että "eivät voi puhua mistään yksittäisestä tapauksesta tai jonkun henkilökohtaisesta asiasta" toiselle ihmiselle.
Tokihan siinä itse saisi/ehtisi jotain sanoa ennenkuin heitetään ulos. :D
Voitko vähän valaista, mistä tässä on kyse. Vaikuttaa kiinnostavalta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä voi sikäli mennä hukkaan rahat, että lääkärit vetoavat aina siihen, että "eivät voi puhua mistään yksittäisestä tapauksesta tai jonkun henkilökohtaisesta asiasta" toiselle ihmiselle.
Tokihan siinä itse saisi/ehtisi jotain sanoa ennenkuin heitetään ulos. :D
Voitko vähän valaista, mistä tässä on kyse. Vaikuttaa kiinnostavalta.
Valaisisin mielelläni, mutta en voi niitä asioita täällä julkisesti jakaa, koska yritän olla lojaali tuolle henkilölle. Aika opettavainen keissi on ollut, täytyy sanoa. Ikääntyvän miehen terveydestä on kysymys.
Hohhoijakkaa.
Siinähän menet.
He eivät voi puhua potilaansa puolesta mitään ja ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, että et tule ymmärtämään sitä lääketieteellistä jargonia, jolla voisivat perustella diagnoosinsa. Sinulla ei myöskään ole lääketieteen perusteet hallussa, joten miksi edes menet?
Ota yhteyttä yksityisen lääkäriaseman potilasasiamieheen, hänellä on velvollisuus vastata sinulle, jos sinulla on potilaalta lupa.
t. hoitsu, joka on ihan kyllästynyt kaikkitietäviin omaisiin
P.s. Ikääntyviä ihmisiä ei hoideta enää samalla tavalla kuin työikäisiä. Terveydenhuollon piikki on loputon ja seinästä ei saa rahaa. Se opetetaan myös yksityisellä puolella työskenteleville lääkäriopiskelijoille jo ensimmäisenä vuotena. Kaikkia ei vaan voi pitää hengissä ja terveinä välittämättä kustannuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele edes nämä ennen kuin menet tenttaamaan.
Oirediagnoosi on diagnoosien alkeellisin muoto. Yksinkertaisimmillaan se on kuvaus oireista tai löydöksistä tai niiden yhdistelmästä, jolle on sovittu kriteerit. Esimerkkejä oirediagnooseista ovat migreeni, ummetus ja ekseema. Monesti oirediagnoosi onkin vain ammatillinen kuvaus asiasta, jonka potilas jo tietää. Alkeellisuudessaankin oirediagnoosi voi olla potilaalle erittäin hyödyllinen. Ekseeman ja ummetuksen diagnosointi mahdollistaa niiden hoidon, ja migreenidiagnoosi tarkoittaa sitä, että lisätutkimuksia kuten pään kuvantamista ei yleensä tarvita.
Anatominen määrittely on usein keskeinen osa diagnoosia. Murtumat ja muut vammat määritellään niiden anatomisen alueen perusteella, mutta sijainnin määrittely on tavallista monenlaisissa eri diagnooseissa, kuten keuhkokuumeessa, kasvohermohalvauksessa tai paksusuolisyövässä.
Kausaalinen määrittely on esimerkiksi infektiotaudeissa usein mahdollista, mikä auttaa hoitopäätöksissä. Kausaalisuuden käsite on kuitenkin monimutkainen, eikä lääketieteessä useinkaan ole mahdollista määritellä taudin etiologisia tekijöitä eksaktisti. Itsestään selvää ei ole sekään, mikä osa syyketjusta kuuluu lääketieteen alaan. Esimerkiksi ripulin proksimaalinen syy on usein mikrobi, mutta kauempana syiden ketjussa voivat olla pula puhtaasta vedestä, köyhyys ja epävakaa poliittinen järjestelmä. "Syiden ketju" on sekin liian yksinkertainen kuvaus monimutkaisesta ilmiöstä, ja parempi metafora voisi olla "syiden verkko" (8).
Oireyhtymä on tavallinen diagnoosityyppi, joka on usein diagnoosin alustava vaihe ennen tarkempaa käsitystä tautiprosessista ja etiologisista tekijöistä. Oireyhtymät kantavat usein keksijänsä nimeä tai nimiä (Sjögrenin oireyhtymä, Ehlers-Danlosin oireyhtymä). Oireyhtymän nimessä voi olla myös viite tautimekanismiin (pitkä QT -oireyhtymä) tai kirjainyhdistelmä, joka kuvaa oireita (APECED-oireyhtymä eli autoimmuunipolyendokrinopatia-kandidiaasi-ektodermidystrofia). Monesti oireyhtymien määritelmiä ja kriteereitä käsitellään kansainvälisissä tieteellisissä kokouksissa ja ne muuttuvat, kun tutkimus etenee.
Poissulkudiagnoosit ovat erikoinen diagnoosityyppi, jossa määritelmän pääosan muodostaa luettelo asioista, joita potilaalla ei ole todettu. Esimerkki poissulkudiagnoosista on kätkytkuolema, joka tarkoittaa alle vuoden ikäisen lapsen "odottamatonta äkkikuolemaa, jolle ei löydy selitystä esitietojen, kuolinympäristön eikä ruumiinavauksen perusteella" (9). Lohdullista on, että epidemiologinen tutkimus on tuottanut yksinkertaisia ja tehokkaita työkaluja kätkytkuolemien ehkäisyyn.
Jos et puhu tai ymmärrä lääketiedettä tai diagnostiikkaa, turha käynti.
Mutta lääkärin palkkion joudut silti maksamaan. Se on sama riippumatta siitä hoitaako vai kuunteleeko hän sinua.