"Leiki mun kanssa!"

Anna pojan raivota ja itkeä aikansa, jäähyäkin voi antaa. Rajansa kaikella. Jos hän teini-iässä jankkaa "anna rahaa", niin suostutko sitten joka kerta? SINÄ päätät milloin teet ruokaa jne., vai päätätkö?

ja iätkin samat, lasten sukupuolet vaan toisin päin.



Meillä voi osittain olla kysymys esikoisen loputtomasta huomiontarpeesta ja kovasta sosiaalisuudesta. Vaikea sanoa olisiko tilanne toinen jos pikkuveljeä ei olisi perheessä. Luulen että olisi, koska tyttö myös selvästi kokee että (rauhallisemman ja vetäytyvämmän) kuopuksen kanssa oleminen on "häneltä pois". Joten kovasti saa myös tehdä työtä että molempien lasten kanssa oleminen olisi rauhanomaista, vaikka tasapuolisuus ja sen oppiminen on korkealla tärkeysjärjestyksessä meillä.



Eli itse olen tulkinnut aika pitkälti pikkusisaruksen aikaansaamaksi huomionäläksi ja yrittänyt käsitellä siltä pohjalta. Onko muilla vastaavia tai toisenlaisia kokemuksia, kiinnostaa...?

En todellakaan anna periksi ja ryhdy leikkimään aina kun poika pyytää. Teen yleensä pojalle selväksi, että esim. ennen päiväunia äiti leikkii ja sitten myös leikin.



En ole kovinkaan periksiantava luonne, mutta jäähyä en vielä ole kokeillut. Tuntuu surkealta laittaa poika jäähylle siitä, että pyytää leikkimään. Tahtoa ei silti saa läpi raivoamalla.



Minä päätän koska teen ruokaa tai omia asioitani.

Olin varmaan hieman epäselvä aloitusviestissä. Poika ei saa siis minua tai isää leikkimään jankutuksellaan tai raivoamisellaan.

Taitaa häntä heiluttaa jo koiraa teillä...

ja tosi kivoja lukea myös. Ap:llä ei mun mielestä ole minkäänlaista syytä ajatella, että olisi jotenkin lepsu kun koettaa ymmärtää poikaansa sen lisäksi, että pitää linjan (eli kieltäytyy leikkimisestä silloin, kun on tehtävä jotain muuta).

ota poika mukaan siivoamiseen ja ruoanlaittoon. anna vaikka pieni kulho ja lusikka ja laita sekoittamaan yms. itse laitoin vaikka jauhoja ja vettä tai vaikka porkkanaraastetta mitä lapsi sai sekoitella ja maistellakin. myöhemmin voi antaa esim jonkun vihanneksen pilkottavaksi.

siivotesa pojallein rätti käteen jolla voi pyyhkiä pölyjä yms.



ei kannata suuttua jos poika vaatii huomiota, koska lapsethan ovat sellaisia. ei tommoisesta jäähyä anneta. vaan tekemistä. voi sanoa, etten leiki nyt, mutta auta sinä äitiä nyt tässä tärkeässä hommassa, äiti tarvitsee reippaan pojan apua.

kiitos vinkistä. Välillä toki poika auttaakin, mutta usein myös unohtuu tämä vaihtoehto.

sitä tehtävää varten on sisarukset tai kaverit sitten kun lapsi alkaa kehityksensä puolesta kaivata leikkiseuraa. Aikuisen tehtävä on asettaa rajat, antaa syliä ja rakkautta, kannustaa ja tarjota hyvä perushoiva. Aikuinen on oman leikki-ikänsä ohittanut eikä hänen tarvi siihen palata jollei itse koe tarvetta leikkiä. Ei kannata opettaa lasta siihen että aikuinen on leikkiseuraa, lapsi oppii leikkimään luovasti itse ja myöhemmin sisarusten ja kavereiden kanssa.

että lapsi haluaa huomiota! Kyse on vain lapsen sosiaalisuudesta.



Tietenkään ei aina ehdi sitä antamaan, mutta silloin pitäisi ohjata tekemään jotain korvaava: leikkimään itsekseen aplapelillä samassa huoneessa tai leikkimään esim. keittiössä leikkihellalla kun äiti laittaa oikealla hellalla ruokaa jne.

jos lapsi on esikoinen,eikä pienemmistä ole leikkimään hänen kanssaan vielä, niin aikuinen tekee VÄÄRIN jos hän kieltää lapselta leikkimisen johonkin salaperäiseen 'aikuisuuteen' vedoten.



Oletko kuullut sellaisesta hämmästyttävästä asiasta kuin että vanhemman pitäisi olla empaattinen lastaan kohtaan?