Te eroäitien syyllistäjät

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

No olishan toki. Mutta nyt kun virhe on jo tehty, niin mikä olisi paras strategia tästä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Ihmiset myös muuttuvat ajan myötä. Esim. raittiista voikin tulla alkoholisti. Olisiko se pitänyt kyetä arvaamaan ennalta?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Tätä minäkin ajattelen. Olisiko kannattanut katsoa hieman pitempään toista, tutustua ja kysyä vaikka vanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä minkä rehellisen vaikutuksen he ovat saaneet miehestä. Usein esimerkiksi läheinen ystävä näkee miehen täysin toisella tapaa kuin nainen ja se toinen tapa on se aito tapa, ei vaaleanpunaisten rallien kautta katsottu tapa. He näkevät myös hälytysmerkit, mitä liian lähellä oleva ei halua nähdä.

Ja juu, ihmiset muuttuvat, mutta kyllä se paska luonne on padka jo seurustellessa, ei se sieltä näy vasta kun löysät ovat jo housuissa.

Minä olen eronnut, vaikka olimme yhdessä 10 v ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut, vaikka olimme yhdessä 10 v ennen lapsia.

Ja täällä sama homma.

Olimme yhdessä 8 vuotta ennen lapsen syntymää. Lapsi on nyt 7 ja eroamme. Minä ja mies olemme molemmat muuttuneet vuosien varrella, vaikka emme ihan lapsia olleet pariutuessamme (25v.). Minä ajattelin että häntä parempaa en ole ansainnut, vuosien varrella olen kasvanut aikuiseksi naiseksi ja hän on taantunut pelokkaaksi nysveröksi. Toivon saavani oikean hienon parisuhteen vielä ja seksiä useammin kuin kerran vuodessa. Lapsen takia tekee pahaa, mutta hänkin on ansainnut onnellisen äidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Tätä minäkin ajattelen. Olisiko kannattanut katsoa hieman pitempään toista, tutustua ja kysyä vaikka vanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä minkä rehellisen vaikutuksen he ovat saaneet miehestä. Usein esimerkiksi läheinen ystävä näkee miehen täysin toisella tapaa kuin nainen ja se toinen tapa on se aito tapa, ei vaaleanpunaisten rallien kautta katsottu tapa. He näkevät myös hälytysmerkit, mitä liian lähellä oleva ei halua nähdä.

Ja juu, ihmiset muuttuvat, mutta kyllä se paska luonne on padka jo seurustellessa, ei se sieltä näy vasta kun löysät ovat jo housuissa.

Eivät rakastuneet kuuntele muiden mielipiteitä rakkaastaan. Kertomalla negatiivisen mielipiteensä onnistuu vain saamaan riidan aikaiseksi ja kenties jopa rikkomaan välit pysyvästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Tätä minäkin ajattelen. Olisiko kannattanut katsoa hieman pitempään toista, tutustua ja kysyä vaikka vanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä minkä rehellisen vaikutuksen he ovat saaneet miehestä. Usein esimerkiksi läheinen ystävä näkee miehen täysin toisella tapaa kuin nainen ja se toinen tapa on se aito tapa, ei vaaleanpunaisten rallien kautta katsottu tapa. He näkevät myös hälytysmerkit, mitä liian lähellä oleva ei halua nähdä.

Ja juu, ihmiset muuttuvat, mutta kyllä se paska luonne on padka jo seurustellessa, ei se sieltä näy vasta kun löysät ovat jo housuissa.

Eivät rakastuneet kuuntele muiden mielipiteitä rakkaastaan. Kertomalla negatiivisen mielipiteensä onnistuu vain saamaan riidan aikaiseksi ja kenties jopa rikkomaan välit pysyvästi. 

Niin, sen takia kannattaisikin sopia ystävänsä kanssa jo ennen rakastumista, että jos jompikumpi löytää mielestään ihanan kumppanin, toinen arvioi ulkopuolisena tämän luonnetta ja kertoo rehellisen mielipiteensä. 

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä 8 vuotta ennen lapsen syntymää. Lapsi on nyt 7 ja eroamme. Minä ja mies olemme molemmat muuttuneet vuosien varrella, vaikka emme ihan lapsia olleet pariutuessamme (25v.). Minä ajattelin että häntä parempaa en ole ansainnut, vuosien varrella olen kasvanut aikuiseksi naiseksi ja hän on taantunut pelokkaaksi nysveröksi. Toivon saavani oikean hienon parisuhteen vielä ja seksiä useammin kuin kerran vuodessa. Lapsen takia tekee pahaa, mutta hänkin on ansainnut onnellisen äidin.

Eli olet nelikymppinen ekaluokkalaisen yh. Ei ehkä ihan kuuminta kamaa deittimarkkinoilla. Kannattaa varautua siihen, ettei niitä hyviä miehiä tungeksi suhteeseen kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Tätä minäkin ajattelen. Olisiko kannattanut katsoa hieman pitempään toista, tutustua ja kysyä vaikka vanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä minkä rehellisen vaikutuksen he ovat saaneet miehestä. Usein esimerkiksi läheinen ystävä näkee miehen täysin toisella tapaa kuin nainen ja se toinen tapa on se aito tapa, ei vaaleanpunaisten rallien kautta katsottu tapa. He näkevät myös hälytysmerkit, mitä liian lähellä oleva ei halua nähdä.

Ja juu, ihmiset muuttuvat, mutta kyllä se paska luonne on padka jo seurustellessa, ei se sieltä näy vasta kun löysät ovat jo housuissa.

Eivät rakastuneet kuuntele muiden mielipiteitä rakkaastaan. Kertomalla negatiivisen mielipiteensä onnistuu vain saamaan riidan aikaiseksi ja kenties jopa rikkomaan välit pysyvästi. 

Semmoisten kertomusten sepittely, etyä kyllä sen sitten tuntee, kun oikea osuu kohdalle. Joo, rakastumisen tunne on universaali, mutta täysin riippuvainen myös siitä millainen tausta ihmisellä on että valitseeko puolisoksi itseään hakkaavan hirvityksen koska "tuntui tutulta", kun eli lapsuuden jännittyneessä ilmapiirissä. Oikeasti näistä asioista pitäisi puhua enemmän kuin vain kuitata että "tuntuu oikealta" tai "rakastunut ei kuuntele" se on ihan relevantti pointti, mut ihmisten kannattaisi haastaa omia näkemyksiään ja mantroja joita hoetaan vuodesta toiseen, kun huomaa että ne ei tuo lisäarvoa tai hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Olisiko toisen kannattanut pysyä sellaisena mikä oli kun menivät yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Tätä minäkin ajattelen. Olisiko kannattanut katsoa hieman pitempään toista, tutustua ja kysyä vaikka vanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä minkä rehellisen vaikutuksen he ovat saaneet miehestä. Usein esimerkiksi läheinen ystävä näkee miehen täysin toisella tapaa kuin nainen ja se toinen tapa on se aito tapa, ei vaaleanpunaisten rallien kautta katsottu tapa. He näkevät myös hälytysmerkit, mitä liian lähellä oleva ei halua nähdä.

Ja juu, ihmiset muuttuvat, mutta kyllä se paska luonne on padka jo seurustellessa, ei se sieltä näy vasta kun löysät ovat jo housuissa.

Eivät rakastuneet kuuntele muiden mielipiteitä rakkaastaan. Kertomalla negatiivisen mielipiteensä onnistuu vain saamaan riidan aikaiseksi ja kenties jopa rikkomaan välit pysyvästi. 

Niin, sen takia kannattaisikin sopia ystävänsä kanssa jo ennen rakastumista, että jos jompikumpi löytää mielestään ihanan kumppanin, toinen arvioi ulkopuolisena tämän luonnetta ja kertoo rehellisen mielipiteensä. 

Saa siis mennä suhteeseen vain sen ystävän yatävien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä sitä kenen kanssa pariutuu ennen kuin lapsia tehty yhteiseen elämään

Tätä minäkin ajattelen. Olisiko kannattanut katsoa hieman pitempään toista, tutustua ja kysyä vaikka vanhemmilta, sisaruksilta ja ystäviltä minkä rehellisen vaikutuksen he ovat saaneet miehestä. Usein esimerkiksi läheinen ystävä näkee miehen täysin toisella tapaa kuin nainen ja se toinen tapa on se aito tapa, ei vaaleanpunaisten rallien kautta katsottu tapa. He näkevät myös hälytysmerkit, mitä liian lähellä oleva ei halua nähdä.

Ja juu, ihmiset muuttuvat, mutta kyllä se paska luonne on padka jo seurustellessa, ei se sieltä näy vasta kun löysät ovat jo housuissa.

Eivät rakastuneet kuuntele muiden mielipiteitä rakkaastaan. Kertomalla negatiivisen mielipiteensä onnistuu vain saamaan riidan aikaiseksi ja kenties jopa rikkomaan välit pysyvästi. 

Semmoisten kertomusten sepittely, etyä kyllä sen sitten tuntee, kun oikea osuu kohdalle. Joo, rakastumisen tunne on universaali, mutta täysin riippuvainen myös siitä millainen tausta ihmisellä on että valitseeko puolisoksi itseään hakkaavan hirvityksen koska "tuntui tutulta", kun eli lapsuuden jännittyneessä ilmapiirissä. Oikeasti näistä asioista pitäisi puhua enemmän kuin vain kuitata että "tuntuu oikealta" tai "rakastunut ei kuuntele" se on ihan relevantti pointti, mut ihmisten kannattaisi haastaa omia näkemyksiään ja mantroja joita hoetaan vuodesta toiseen, kun huomaa että ne ei tuo lisäarvoa tai hyvinvointia.

Tyttären läheisin ystävä pisti välit poikki tyttäreen vain sillä perusteella, että tyttäreni ei hehkuttanut ystävän uutta poikaystävää. Pari erosi myöhemmin, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja lapsuudesta asti jatkunut ystävyys särkyi. 

Ihmiset muuttuvat. Itse olin exän kanssa 20 vuotta. Niistä surkeita vuosia oli viimeiset viisi, mutta oikeastaan koko suhde oli exän taholta naurettavaa pelleilyä. En vain tiennyt paremmasta, ja tajusin asian kunnolla vasta eron jälkeen.

Silmät pyöreinä kuuntelin muiden yhteistä perhe-elämää töissä ja ystävien suusta. Itse olin aina yksin lasten kanssa. Mies piti minut tiukasti erillään omasta harrastusmaailmastaan ja ystävistään eikä halunnut itse osallistua perhe-elämään. Viimeiset vuodet kaikki oli miehen suusta en tiedä, ei kiinnosta.

Eron jälkeen elämä muuttui täysin. Elän elämää mistä tykkään. Uskon lastenkin olevan tyytyväisiä. Isä ei heidän elämään enää kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä 8 vuotta ennen lapsen syntymää. Lapsi on nyt 7 ja eroamme. Minä ja mies olemme molemmat muuttuneet vuosien varrella, vaikka emme ihan lapsia olleet pariutuessamme (25v.). Minä ajattelin että häntä parempaa en ole ansainnut, vuosien varrella olen kasvanut aikuiseksi naiseksi ja hän on taantunut pelokkaaksi nysveröksi. Toivon saavani oikean hienon parisuhteen vielä ja seksiä useammin kuin kerran vuodessa. Lapsen takia tekee pahaa, mutta hänkin on ansainnut onnellisen äidin.

En tuomitse erovanhempia kategorisesti, mutta tämä lihavoimani kohta on kyllä yksi huonoimpia ja falskeimpia perusteita erolle. Lapset eivät yleensä piittaa vähääkään vanhempiensa parisuhteen tilasta. He eivät tiedä, kuinka usein näillä on seksiä, tai mitä isi ajattelee äidin vioista tai toisinpäin. 

On harhaluulo, että äidin ja lapsen etu olisi aina yhtenevä. Usein päinvastoin.