Lue keskustelun säännöt.
Tunneköyhyys
09.04.2021 |
Tunne-elämäni on jokseenkin laimea. Minun on ihan mahdoton ajatella asioita tunteiden kautta, vaan kaikki pitää ajatella hirveän konkreettisesti ja rationaalisesti. Asiat eivät juuri herätä minussa tunteita. Jos minua pyydetään kuvailemaan tunteitani, niin menen ihan lukkoon.
Onko tällainen normaalia? Onko täällä muita aleksitymiasta kärsiviä? Muut ihmiset vaikuttavat minusta hirveän tunteellisilta ja syvästi tuntevilta.
Kommentit (15)
Minulla puolestaan on liikaa tunteita. Joudun harjoittelemaan säännöllisesti niiden rauhoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan miettinyt, miksi sinun on niin vaikea kokea tunteita? Onko sinulla jokin sairaus/häiriö, joka latistaa tunne-elämän, vai onko menneisyydessäsi tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut asiaan?
Justiin mietin sitä jos absoluuttisuutta ja totalitariaa ei ole vaan asiat ovat syy seuraussuhteita niin kyllähän periaatteessa tunteeet voivat valehdella ihmiselle absoluuttista ja totalitääristä muodostumaaa tunteiden kauttta.
Tunneköyhyys liittyy aleksitymiaan ja jopa psykopatiaan. Hyödynnätkö tunnekylmyyttäsi mitenkään? Se on nimittäin monessakin muuten karmivassa työssä suorastaan supervoima.
Voi olla myös, ettet ymmärrä tunteitasi tai sinulla on jokin ns. lukko päällä, jonka vuoksi laitat tunteet sivuun.
Kannattaa yrittää kuvailla tunteita itselle pään sisällä tai yksin ääneen. Voi tuntua hölmöltä, mutta voi auttaa tunteiden tunnistamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Justiin mietin sitä jos absoluuttisuutta ja totalitariaa ei ole vaan asiat ovat syy seuraussuhteita niin kyllähän periaatteessa tunteeet voivat valehdella ihmiselle absoluuttista ja totalitääristä muodostumaaa tunteiden kauttta.
Esiim hulluuus eli on on absoluuttisen vääärässä jos fakat on muuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Justiin mietin sitä jos absoluuttisuutta ja totalitariaa ei ole vaan asiat ovat syy seuraussuhteita niin kyllähän periaatteessa tunteeet voivat valehdella ihmiselle absoluuttista ja totalitääristä muodostumaaa tunteiden kauttta.
Esiim hulluuus eli on on absoluuttisen vääärässä jos fakat on muuuta.
Taii luulo joka pohjautuuu esim arvauksiin se on taaas todennäköisyyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä yhtään, mistä tässä keskustellaan. Mun mielestä tunteista puhutaan nykyään ihan liikaa. En usko, että sellaisia ihmisiä onkaan, joilla ei ole mitään tunteita. Mutta ei niitä tarvi muille näyttää tai puhua niistä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä yhtään, mistä tässä keskustellaan. Mun mielestä tunteista puhutaan nykyään ihan liikaa. En usko, että sellaisia ihmisiä onkaan, joilla ei ole mitään tunteita. Mutta ei niitä tarvi muille näyttää tai puhua niistä.
Ihmisiä voi toki tasapäistää kuten tässä teet. Se on pohjoismaissa melko tavallista. Yksilöiden kyky kokea tunteita vaihtelee valtavasti samoin kuin kyky haistaa tai maistaa, oppia tai ymmärtää. Ei ole mitään syytä epäillä apn itsearviota. Myös pituus paino ja ihonväri vaihtelevat. Minua suututti nuorena, kun hoitajat määrittelivät, että joillakin meistä potilaista on "heikentynyt kyky sietää tunteita" . Ajattelin itse, että ehkäpä hoitajien on vain vaikea hyväksyä, että potilailla on voimakkaampi kyky kokea tunteita, kuin heillä itsellään. Nykyisin toki ymmärretään että tässäkin suhteessa on ihmisiä laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin miesvaltaisilla aloilla se tuntuu olevan hyödyksi, ettei ole hirveän tunteellinen.
Myös esim. masennus ja ahdistuneisuus voivat ilmetä kyseisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien tunteiden sanottaminen on taidoista, jonka olen opetellut erikseen yli 30 vuotiaana sen jälkeen, kun olin ollut vuosia masentunut ja halusin kokea iloa.
Opin tunnistamaan pettymykset, omat ja muiden odotukset.. Myöhemmin useinkin vihan peloksi. Toki tätä omien tunteiden tunnistamista ja sanoittamista seurasi itkujen vuosi, koska oli jäänyt liikaa käsittelemättömiä odotuksia ja pettymyksiä vuosien varrelle, josta jatkoi vain elämää (ja osan halusi vain unohtaa, kuten petetyksi tulemisen).
Tarkoitan siis, että nykyisin osaa kertoa, mitä minä odotan ja toivon. Jos petyn, pystyn sanomaan perustellen miksi. Jos tulen jostakin yhden äkin hyvin vihaiseksi, osaan ottaa ajatukselle aikaa, koska usein se on pelkoa jostain odottamattomasta tai mistä en tiennyt mitään - annan itselleni näin aikaa tutkia asiaa tarkemmin ennen päätöstä ja mielipidettä (loogisuus).
Ihminen ei ole niin rationaalinen kuin me itse ajattelemme, jolloin aihe siirtyy jo kognitiivisiin harhoihin.
Ei rationaalisuudessa ja faktakeskeisyydessä ole mitään vikaa. Ei kaikkien tarvitse olla tunneihmisiä. Ainakin itselleni tärkeämpiä ominaisuuksia ovat rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Ja nämähän eivät ole kiinni siitä, onko kyseessä tunne- vai logiikkaihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät vain ole tunneihmisiä. Ei siinä ole mitään väärää.
No mutta eikös nykymaailmassa pärjää parhaiten ilman tunteita? Ole onnellinen. Itse olen aivan tunteideni vietävissä ja ne rajoittavat elämääni.