Haluaisin olla sosiaalisesti normaali
Haluaisin olla normaali, enkä tällainen sosiaalisesti taidoton idiootti joka ei ikinä onnistu tutustumaan ihmisiin ystävyyssuhteiden solmimisesta puhumattaakaan.
Tai jos ei normaali, niin kunpa saisin edes kyvyn ymmärtää, missä aina mokaan. Kuvittelen käyttäytyväni ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin, mutta jostain syystä vaan se mikä toimii muilla ei sitten toimikaan minun kohdallani. Mutta ilmeisesti en sitten teekkään niin, ja en vaan saa kiinni siitä, että missä menee pieleen.
Kommentit (6)
Harva meistä kai on sosiaalisesti "normaali". Ei minullakaan ole muita ihmissuhteita kuin työkaverit. Vanhempiin ja muihin sukulaisiin pidetään harvemmin yhteyttä.
Ehkä vika piilee siinä, että yrität jäljitellä muita, vaikka heidän tyylinsä ei istu sinulle. Epäaitous ja -toivoisuus sekä yliyrittäminen antavat ihmisestä sosiaalisesti oudon kuvan, vaikka olisi aivan kelpo tyyppi kyseessä.
Vika voi olla myös seurassa. Joissain porukoissa on jostain syystä tarkat rajat sille, miten kukin "saa" käyttäytyä. Esimerkiksi jonkun kiroilua voidaan paheksua mutta muille se on hyväksyttävää käytöstä. Tämä on vallankäyttöä ja tällaisia ihmisiä kannattaa välttää.
On vaikeaa antaa mitään fiksumpia neuvoja, koska aloituksesi on aika ympäripyöreä. Miten tämä mokaaminen käytännössä näkyy? Huomauttavatko muut sinulle siitä? Mokailetko työkuvioissa vai enempi vapaa-ajan sosiaalisissa suhteissa? Voiko olla mahdollista, että olet tulkinnut jotkin tilanteet väärin ja olettanut muiden olevan sinuun ärsyyntyneitä, vaikka heidän reaktionsa on lähinnä neutraali?
Onko kaikilla muilla hirveästi kavereita ja osaavat myös hoitaa ihmissuhteitaan? Mitä enemmän tuttavia on, sitä enemmän ongelmia ja poisropisijoita.
Introvertin normaali ja ekstrovertin normaali ovat kaksi eri asiaa.
Niin mäkin haluaisin olla sosiaalisesti normaali, mutta oon auttamatta omituinen. En osaa auttaa 🤷♀️