Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka tuntevat kasvaneensa kotiäiti-iästä pois?
18.08.2009 |
Siis minulla on kaksi koululaista ja pian 5-vuotias lapsi. Meille syntyy pian vauva.
Nyt olemme tuon vielä 4-v kanssa sitten kotona päivät ja vierastan puiston äitejä.
Olin töissä pari vuotta, sitä ennen olin kotiäitinä 5 vuotta.
Kotiäiti vuosina olin sosiaalinen kotiäiti, kerhoilin ja puistoilin ja tunsin "kaikki" alueen äidit.
Nyt tuntuu, että puistot pullistelee 1-2 lapsen nuoria äitejä joilla se vanhempikin lapsi on vasta joku 2v korkeintaan.
Tuntuu, että minua tuijotetaan, enkä mahdu samaan puistoon. Ja lapseni on jo niin iso ettei siellä puistossakaan tarvitse kulkea lapsen prässä, joten tuntuu todella typerältä seisoa yksin jossain nurkassa.
Hirveä kynnys myös läjteä perhekerhoon.
Onko kenelläkään samansuuntaista kokemusta? Oletteko sitkeästi yrittäneet paluuta "peruskotiäitielämään" puistoineen ja äitituttuineen vai suosiolla vetäytyneet vaan omaan piiriin, omaan pihaan ja omaan aikatauluun?
Kommentit (10)
Meillä täällä äidit puistoissa ovat 30+ ja 35+,voi jonkun ikä alkaa nelosellakin. Jos näkee 20-vuotiaan, niin silloin on kyse lastenhoitajasta.
Mutta ehkä on just niin kuin 2 sanoi, sulla on ap ikää ja kokemusta äitiydestä, uskallat helpommin toimia sinun tavallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja asutaan omakotitalossa, niin on oma hiekkalaatikko eli ei onneksi tarvii lähteä minnekään puistoon. Kertaakaan ei olla käyty, eikä tulis mieleeenkään mennä!
Kyllä ne sitten päiväkodissa ehtii olla ulkona, kun kohta palaan töihin.
Eikä kyllä olla käyty missään perhekerhoissakaan. Ei todellakaan nappaa siellä istua toisten äitien kanssa. Lapsille on toisista seuraa ja joskus kyläillään kavereiden luona, joilla on lapsia, mutta vieraiden äitien ja lasten luo ei mennä. EVVK
Täälläkin enemmistönä puistossa on 30-40-vuotiaat äidit. Alle 25-vuotiaita äitejä en ole tavannut yhtään.
Mitä jos ap perustaisit oman kerhon teille kokeneemmille äideille? Jos perhekerhot on jo nähty, niin voisitte yhdessä ideoida jotain muutakin tekemistä, johon isommatkin voi ottaa mukaan. Varmasti löytäisit muitakin kiinnostuneita!
Terveisin eräs, joka perusti itse kerhon, ja on erittäin tyytyväinen.
Mutta mä en ole ikinä tykännyt tupata mihinkään kerhoihin tai seuroihin. Jonkun aikaa tunsin paineita siihen, kun niin monet äidit "harrastaa" lapsiaan niin vahvasti. Mä olen todennut, että mä olen onnellisempi, kun en yritä pakottaa itseäni noihin juttuihin, vaan annan elämän mennä omia latujaan. Lapsille hankitaan sitten sellaisia aktiviteetteja, joissa ei äitiä tarvitse mukaan... :)
Ap:stä tämä ei varmaan auta, koska ilmeisesti haluaa sitä seurustelua, jota minä kartan? En mä oikeastaan voi muuta sanoa, kuin että kukin äiti rohkeasti omalla tyylillään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tunne samassa elämäntilanteessa olevia.
Ne vanhat äiti-kamut ovat palanneet työelämään.
Meille tämä uusi vauva 5 vuoden ikäerolla alittaa niinkuin uuden kierroksen.
Pärjään varmaan ilman seuraa, mutta ajattelin, että tuleekohan ajastani hirveän tylsää, jos aikuiskontakteja ei juuri päivisin ole? En siis nyt tunne ketään joka olisi hoitovapaalla.
Sekin tuntuu kauhealta, etä odottelisin vaan milloin mies tulee töistä...
Mutta kaitpa se tästä muotoutuu. Pian 5v:lle ei kyllä meidän lähipuistoissa tunnu seuraa löytyvän, kun ne muut ovat niitä 2vuotiaita.
Srk:n kerhossakin oli vanhin.
Ja voihan se olla, että on niitä muitakin samassa elämäntilanteissa olevia, mutta ehkä he sitten ovat siellä omassa kodissaan, enkä siten tapaa heitä.
-ap
Pari vuotta töissä ja ihan hukassa voiko perhekerhoon mennä ja mahdutko puistoon?
En tajua miksi niitä nuorempia mammoja ei voi moikata tai lapsen kanssa leikkiä? Miksi tarttee jossain nurkassa kyhjöttää? Ei ihme että sua katsotaan kummissaan..
Jätä se 5- vuotias tarhaan kyhyelle päivälle vaikk, kohta alkaa eskarikin.
Minä taas koitin aikanani mahtua johonkin "ihanteeseen" ja sitten tartti haistattaa pitkät sille. Olen tällänen äiti ja ihminen kuin olen. Ei mun tartte tuntea kaikkia. Lapsieni vuoksi olen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos leikkipuistot ja kerhot on ainoa ajanviete! Suurin osa tuon ikäisistä on nykyään vähintäänkin puolipäivähoidossa, ja puistoissa on max. 3-vuotiaita "iso"sisaruksia. Viisivuotias kaipaa leikeiltään jo enemmän kuin autobrumbrum, mitä nuo pienemmät harrastaa... Tämä on se maailman meno.
Kokemuksen rintaäänellä...
Meillä on vasta kolme lasta ja pienemmillä ikäeroilla - keskimmäinen oli 3 v kun nuorin syntyi - enkä silti jaksanut enää mennä mukaan kotiäitien piireihin, kerhoihin ja puistoiluun. En kyllä sitä kaivannutkaan.
Tein niin, että hankin leikkikavereita isommille ja soittelin kaverien äideiltä välillä isommille illaksi leikkiseuraa. Omatkin kävivät kaverien luona leikkimässä. Pikkuhiljaa yhden kaverin äidin kanssa tuli itsekin oltua enemmän tekemisissä - hänellä oli myös kolmas, pieni lapsi - ja meistä tuli hyvät ystävät.
En oikeastaan enempää kaivannu. Vanhoja, jo työelämässä olevia kavereita tapasin sitten viikonloppuisin ja viikolla yhtenä iltana kävin harrastuksessa.
vauva pian 4kk. En viihtynyt esikoisenkaan kanssa missään kerhoissa sun muissa, mutta silloin oli jotenkin ympäristön paine kovempi: olisi muka "pitänyt" kauheasti harrastaa ja muuta kohkata. Nyt on helpompi ihan vaan olla. Nyt kyllä minäkin hiukan koen, etten senkään takia lähtisi mihinkään puistokuvioihin kun tosiaan äidit on kymmenen vuotta nuorempia ja heidän lapsensa kaikki pieniä. Annan päivien kulua omallla painollaan, olemme omalla pihalla ja touhutaan omia juttujamme. Tiedän tunteen mitä tarkoitat, vaikka mielellään olen ihan kotihiiri enkä kauheasti mitään kaipaa. Ainoa, mitä haluaisin,on muutamana päivänä viikossa seuraa vaunulenkeille, se on aika tylsää puuhaa yksin.