Olenko turhan nipo?

Jos kyse on kaljasta tai kahdesta kerran viikossa, niin kyllä, olet nipo. Jos taas vetää kaatokännit (vaikka olisikin kerran viikossa ja kotona) niin et ole nipo.

ärsyttäis muakin. käske olla kk ilman

Minusta muutamakaan olut viikossa/illassa ei ole paha, mutta jos aletaan puhua vaikkapa kossupullosta illassa ja kunnon kännistä niin sitten kyllä minuakin häiritsisi. Onko miehelläsi sitten seuraavana päivänä krapula?

minä olen varmaan supersupernipo, mutta minusta alkoholi (lue:humaltuminen) EI kuulu lapsiperheeseen. suomalaiset ei tunnu osaavan käyttää hillitysti.



meillä tosin asiasta ei ole tarvinnut edes keskustella, saati sitten nipottaa kun kumpikaan ei käytä alkoholia käytännössä lainkaan.

olen kyllä vihjaillut ja suoraankin sanonut että pitääkö sitä joka lauantai juoda, mut tuntuu et menee ihan kuuroille korville.

oon aatellu et siinähän juo, kunhan ei ala ilkeeks. omapahan on terveytensä. ap

mielestäni et todellakaan ole nipo. Meillä voidaan molemmat ottaa lasi tai kaksi viiniä TAI tölkki tai kaksi siideriä tai olutta, mutta siinäpä se. Jos on tarkoitus enemmän ottaa ja hulmatua (tosi harvoin) niin sitten lapset eivät ole kotona ollenkaan. Mitäs jos vihjailun sijaan sanoisit suoraan, että sinua häritsee tuollainen juominen?



#4

katottiin leffaa, mut kun tulin raskaaksi, enkä voinut ottaa, niin mies alkoi yksin juomaan. ei se tavallaan häiritse kun istuu tos sohvalla ja juo, on aina hyvällä tuulella ja puhuu paljon kaikkee mitä ei ehkä selvänä puhuis. aamulla ei yleensä ees krapulaa vaan herää ihan normaaliin aikaan.

enemmän mua huolettaa alkoholin terveyshaitat, jos tää meno jatkuu niin kai sillä jotain vaikutusta on.



ap

sillä mies on kuitenkin kotona, ei öykkäröi eikä aiheuta ilmeisesti muuta harmia kuin sen että Sinusta tuntuu kurjalle kun itse et voi nauttia vapaastasi samalla tavalla.



Edellinen mieheni oli juoppo, jäi töistä suoraa tulematta edes kotiin useasti, rahat meni, perheellä ei ollut joskus edes ruokaa ja hyvä työnantaja käytti jopa minua kaupasa joskus maksattaen miehelläni laskun.



Kun vedin aamulla verhot ikkunasta saattoi mieheni maata sammuneena pihalla, kaverit eivät saaneet raahattua painavaa miestä yläkertaan, lammikkokin alla joskus tai kuorsaus kuului rapusta.



2v ja 1v lapset pelkäsivät vähän kaikkea, näkivät äitinsä itkun useimmiten kuin hymyssä suin...Kaikkea mahdollista pahaa sattui ja otinkin eron lasten ollessa 1v ja 2v. Mitkään auttavat tahot eivät pystyneet auttamaan häntä, A-klinikan johtajakin kerran soitti kuinka mieheni haluaa lopettaa ja minun pitäisi anta mahdollisuus - joita olin antanut tarpeeksi ja liikaakin.



Ajattelin joskus itkuisena yksin lasteni kanssa, eroan ja jos joskus otan uuden miehen en välitä vaikka hän teksi vapaa-aikansa vain ristikoita keinutuolissa, niin katkera olin ja kaipasin kotona lähelläni viihtyvää miestä, vaikka ei tekisi mitään taloustöitä jne. Kunhan hoitaisi työnsä, viihtyisi kotona vaikka joisikin kohtuudella ja olisi puhekaverina ym.



Avioiduin uudelleen eron jälkeen, ex-mieheni ei saanut tapaamisoikeutta lapsiin, minkä olin hänelle etukäteen varoituksena kertonut, koska ei ollut lasten kanssa muutenkaan, ei voi edes luottaa lapsia hänen laiselleen, muutimme kauas ja aloitimme uuden elämän lasten kanssa, turvallisen ja onnellisen.



Uusi mieheni on sitä mitä kaipasin. Ei käy muualla kuin työssä säännöllisesti, on kotona ja rakastaa edellisestä aviosta saamiani lapsia kuin omiaan ja siinähön ne menvät samassa kuin meidän yhteisetkin.



Mieheni haluaa ottaa kaljaa silloin tällöin ja kyllä yhdessä viiniäkin juomme - mutta koskaan ei ole tullut ongelmia. Hän ei käy työporukan kanssa kurssiristeilyillä, joilla pääsisi esim. vuosittain Tukholmaan ilmaisiin juomiin ja muuhun. Kerrran kyllä lähti ottaen minut mukaan niin että itse maksoin halvan hytin, joka oli kuitenkin vain muodollisuus, sillä miehen hyttiin mahduin...



Voin joskus ostaa miehelleni mäyräkoiran, haluankin hänen hyvyyttään ja huolenpitopaan muistaa, arvostaa kuinka hän pitää huolta ja elättää toisen miehen lapset. Edelliselle miehelle en olisi voinut ostaa, joi jo muutenkin liikaa ja surua oli juomisesta. Nyt alkoholi ei ole meillä muu kuin vapaalla muutama lasillinen, olemme kotona yhdessä eikä minun tarvitse odottaa miestäni kyliltä tai ravintolasta.



Ajattele joitain hyviä puolia miehessäsi, hän on kotona ja varmaan antaa Sinunkin nauttia juomista sitten kun se on mahdollista, jos haluat. Jos perhe ei kärsi muuten kuin niin, että toinen joutuu katsomaan vierestä niin en valittaisi.



Tuntisin kuitenkin kuinka mies haluaa olla kotona eikä renttuilla muualla. Onnellista jatkoa teille.

Tuo on kyllä jo siinä riskirajoilla, että voiko johtaa alkoholismiin pitemmän päälle. Sitten ne juomismäärät voi kasvaa pikkuhiljaa, kun täytyy saada enemmän, jotta tulis sama vaikutus. Kyllä mulla ainakin hatuttais.



Etsipä tietoa riskijuomisen rajoista ja juttele miehes kanssa kun sulla on faktat kasassa.

taidan vielä olla "nipottamatta", mutta jos nuo määrät tuosta vielä nousee, niin alan kyllä huolestua.



Mieheni on muuten hyvä isä lapsille, ja hyvä aviomies.



Ap

punkkulasia mukamas ottaa, kun imetät.



Itse imetän ja juon neljänä-viitenä iltana viikossa yhden-kaksi olutta / lasia viiniä. Relaa.