Olwwtko lukenut tätä juttua noista psykoterapioista, voi v mikä savotta. moni kokee terapian henkisenä pahoinpitelynä: “Paras vertaus on raiskaus, siltä se tuntui”

En lue artikkelia mutta itse koin terapian lähinnä nöyryyttävänä. Terapeutti tuntui päättäneen diagnoosieni perusteella mitä ajattelen ja korjaili että tarkoitit varmaan tätä, sitten varmaan ryhdyit väkivaltaiseksi jne. Tuntui todella alentavalta, varsinkin kun en ole koskaan ollut väkivaltaan taipuvainen. Näköjään olisi pitänyt hänen mielestään olla. Lopetin terapian lopulta kesken puolen vuoden jälkeen ja itsemurhatoiveet sekä tappava uupumus loppuivat sen siliän tien.

Samanlaisia kokemuksia oli siis ennen terapiaa jo julkisen puolen psykiatrisista sairaanhoitajista. Terapian jälkeen jäin täysin ilman hoitokontaktia omasta halustani ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuntuu ettei minussa olekaan mitään vikaa, kun sitä ei ole koko ajan joku minulle hokemassa. Alunperin hain apua dissosiaatio-oireisiin, jotka ovat traumaperäisiä.