Lue keskustelun säännöt.
Masentaa, kun ei ole varaa erota.
Yksonnetonvaan
30.03.2021 |
Parisuhde voi huonosti ja sen myötä koko elämä tuntuu masentavalta. Kumppanissa kaikki ärsyttää ja koronan vuoksi toisen naamaa joutuu katselemaan vielä tavallistakin enemmän. Taloudellinen tilanteemme on nyt ihan hyvä mutta eron myötä lapsemme joutuisivat luultavasti vaihtamaan koulua, kun ei olisi varaa hankkia molemmille asuntoa samalta alueelta. Ahdistaa hukata elämän parhaat vuodet tällaisessa tilanteessa kärvistellessä. Selittelen itselleni, että ajattelen lasten parasta, mutta oikeasti kyse on vaan pelkuruudesta. Minulla on ollut jo terveysmurheita ja paljon unettomuutta ym. ja luulen kaiken johtuvan tästä onnettomasta parisuhteesta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta. Olen aika introvertti tyyppi ja minulla ei ole yhtään ystävää kenen kanssa puhua. Pelkään varmaan myös jollain tasolla jääväni täysin yksin erottuani. Mistä saisin rohkeutta erota ja luottoa siihen, että elämä kantaa?
Kommentit (5)
Omaa terveyttä ja mielenterveyttä ei saa uhrata elämällä huonossa suhteessa.. Muuta vuokralle. Ei teidän tarvitse jäädä vierekkäin asumaan. Toinen teistä hoitaa arjen. Ja toinen näkee sovitusti lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oo lapsia mut erosi 5v suhteesta 300km päsä kotikaupungista tilillä ehkä 3e ja tulossa rahaa 3vkopäästä
Sine jäi sängyt sohcat kaikki kamohen kanssa tousten nurkkii kotikaupunkii 3vko sai kaupungi kodin ja 3vko meni et sain oman sängyn taaas
Kamalaa oli mutta mielummi se kauikki paska ku kestää omustuasuossa hevomvitu elämää
Ja sama suomeksi, kiitos.
Just nämä kommentit, muuta, eroa, mene ja tee.
Ymmärrän sinua Ap, se ei todellakaan ole helppoa. Mennä ja tehdä. Ajatuksesi siitä miksi jaksat eteenpäin lasten takia on heidän näkökulmastaan ihan hyvinkin perusteltu. He varmasti näkevät oman perheensä aivan eri tavalla kuin vanhemmat.
Mitkä teidän parisuhteen pahimmat ongelmat ovat? Tämä aika ja jatkuva entistä enempi yhdessäolo on varmasti monelle todella rankkaa, ei ainakaan perheellisten suhteita välttämättä lähennä.
Ei muuta kuin harkintaa ja pohdintaa miten edetä. Sanoisin että hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä, mutta kun ajatus erosta tai erilleen muutosta tulee päähäsi, anna sille tilaa. Joka ikinen kerta, vie sitä ajatuksissasi vähän eteenpäin. Näin annat päälle aikaa tottua siihen, mitä siellä alitajunnassa mietit ja sitten jos joskus ryhdyt oikeasti toimintaan on ajatuksen tasolla helpompi päästä mukaan siihen mitä tapahtuu.
Ja vielä lisänä, täällä meneillään samat pohdinnat. Yksin lasten kanssa alkaisi olla melkein parempi elämä.
Ei ollut helppoa lähteä useamman lapsen kanssa työkyvyttömänä mutta lähdin ja en kadu vaikka omakotitalo vaihtui pieneen kerrostalokoppiin ja tulot olivat pelkkiä tukia. Lähtisin milloin vain uudestaan koska mikään ei ole omaa ja lasten hyvinvointia tärkeämpää.
Ei oo lapsia mut erosi 5v suhteesta 300km päsä kotikaupungista tilillä ehkä 3e ja tulossa rahaa 3vkopäästä
Sine jäi sängyt sohcat kaikki kamohen kanssa tousten nurkkii kotikaupunkii 3vko sai kaupungi kodin ja 3vko meni et sain oman sängyn taaas
Kamalaa oli mutta mielummi se kauikki paska ku kestää omustuasuossa hevomvitu elämää