Voin huonosti. Terapiasta ei ole ollut apua. Mitä tehdä? Vuosien apu hukkaan.

Älä vaadi itseltäsi liikaa <3

Vierailija kirjoitti:

Älä vaadi itseltäsi liikaa <3

Niin kai sitten. Mutta jos edes voisin olla normaali...

Onko lääkitys? Tuossa häiriössä pelkkä terapia ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkitys? Tuossa häiriössä pelkkä terapia ei riitä.

Kahta eri psykoosilääkettä ja yksi mielialaa nostava menee...

Onko paikkakunnalla jotain vertaistukea tai päiväkeskusta. Kannattaa osallistua, on hyvä huomata että ei ole yksin asioidensa kanssa.

Koulu ja työ ei ole nyt ne asiat mitä pitää miettiä, vaan oma jaksaminen. Työtä voi aloittaa vaikka kuntouttavana kerran viikossa, siihen ei tarvitse olla koulutusta. Käyt vaikka auttamassa vanhusten hoidossa, heille voi lukea kirjoja tai lehteä (työkkärin pitää vaan tehdä työpaikalle erittäin selväksi mitä sinä voit ja saat tehdä kun koulutusta ei ole) tai ihan mikä tuntuisi kivalta..

Vierailija kirjoitti:

Onko paikkakunnalla jotain vertaistukea tai päiväkeskusta. Kannattaa osallistua, on hyvä huomata että ei ole yksin asioidensa kanssa.

Koulu ja työ ei ole nyt ne asiat mitä pitää miettiä, vaan oma jaksaminen. Työtä voi aloittaa vaikka kuntouttavana kerran viikossa, siihen ei tarvitse olla koulutusta. Käyt vaikka auttamassa vanhusten hoidossa, heille voi lukea kirjoja tai lehteä (työkkärin pitää vaan tehdä työpaikalle erittäin selväksi mitä sinä voit ja saat tehdä kun koulutusta ei ole) tai ihan mikä tuntuisi kivalta..

Kiitos kannustavasta ja lämpimästä kommentistasi. T ap

kävin vuosia enkä saanut mitään apua kaikki meni vain pahempaan nyt olen vain syy ja seuraus. kun saan olla yksin selviän ei terapiat enää auta. voin hyvin ilman diaknoosin eivät minua parantaneet vaan vei työn ja ystävät.

Jos yhtään lohduttaa niin mulla on 2 ammattitutkintoa, mutta silti oon taas työtön, luotot on menny, en kykene maksaa takaisin, mä en vaan saa pidettyä mitään kasassa, eli varmaan just tota että palaa loppuun.. Mä oon jo hyväksynyt tän, ja ihan iloinen että meillä on sellainen sosiaaliturva jonka saa kuka tahansa kun tarvitsee. Oon kuitenkin onnistunut maksaa vuokrat ajoissa, se nyt on ollut tärkein tavoite..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vaadi itseltäsi liikaa <3

Niin kai sitten. Mutta jos edes voisin olla normaali...

Älä nyt suotta tuota toivo, normaaliutta. Sitä standardia vasten kun itseään mittaa ei ole koskaan riittävä eikä normaalius ole mikään hyve, pikemminkin pahe.

Googlaa itsemyötätunto ja tee siihen liittyviä mielikuvaharjoituksia. Olet itse itsesi pahin kriitikko joten kunhan saat tuon oman kritiikkisi vaimennettua, maailma tuntuu jo paljon mukavammalta.

Arvosi ei ole riippuvainen tuottavuudestasi tai asemastasi, jos näitä ajatuksia tulee mieleesi opettele kyseenalaistamaan ne. Jos suinkin jaksat, hakeudu empaattisten ihmisten pariin, vaikka vapaaehtoistyöhön rapsimaan ja ruokkimaan kissoja löytöeläintaloon. Uskon, että tämmöinen hyvän tekeminen ja hyväntahtoisten ihnisten parissa oleilu tekisi sinulle itsellesikin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa niin mulla on 2 ammattitutkintoa, mutta silti oon taas työtön, luotot on menny, en kykene maksaa takaisin, mä en vaan saa pidettyä mitään kasassa, eli varmaan just tota että palaa loppuun.. Mä oon jo hyväksynyt tän, ja ihan iloinen että meillä on sellainen sosiaaliturva jonka saa kuka tahansa kun tarvitsee. Oon kuitenkin onnistunut maksaa vuokrat ajoissa, se nyt on ollut tärkein tavoite..

Itsellä vuokra menee automaattisesti, jotta tulee maksettua. T ap

Et todellakaan ole yksin, vaan monilla muilla on samoja tunteita.

Yritä keskittyä siihen, että selviät päivästä toiseen. Ole armelias itsellesi, äläkä vertaile itseäsi terveisiin ihmisiin. Heillä ei ole sitä henkistä ahdistusta, mitä sinulla on. On aivan eri asia käydä 8 h päivässä töissä, jos aivot ovat rauhalliset. 

Valitettavasti suomalainen kulttuuri on hyvin työ- ja urakeskeistä. Muista, että ihmisarvosi ei riipu siitä, miten paljon teet töitä ja maksat veroja. Elämällä on oma arvonsa muutenkin. Iloitse siitä mitä jaksat tehdä.