Tykkäisitkö hyvää, jos äitisi tai joku muu neuvoisi lapsiasi
siinä, miten nimittää sinua ja lasten isää? Mun äitini on nyt vakaasti päättänyt neuvoa lapsiani siinä, miten he meitä vanhempia nimittävät. Minä en saa olla äiti vaan olen "äitimamma" ja miestäni lapset eivät saa kutsua nimityksellä "pappa" (kuten hänen äidinkielensä mukaan kuuluu) vaan hän on "isi". Äiti aina korjaa, kun lapset kutsuvat isäänsä papaksi, että niin sanokaa "isi", "kyllä te voitte häntä kutsua isiksi" jne. Ihan pikkujuttu, mutta minua jotenkin raivostuttaa toi ihan periaatteesta. Mikä oikeus SILLÄ on päättää, miksi lapset kutsuvat vanhempiaan? Lasteni äidinkieli on ruotsi ja heille on ihan luontevaa nimittää isäänsä papaksi. Itse asiassa kumpikaan ei oikein edes tiennyt, mitä isi tarkoittaa ennen tätä. Lapset ovat 5v ja 3v.
Kommentit (8)
olisiko hänestä kiva, jos lapsesi nimittäisivät häntä vain etunimellä tai vaihtoehtoisesti vaikka mummotädiksi? Jokaisella on oikeus määritellä itse, millä nimillä hänestä puhutaan.
Tämä on vähän samaa asenne kasvatusta: saako ihmisiä nimitellä ihonvärin mukaan vai kuuluisiko heitä puhutella esim. etunimellä.
Anoppi aina korjaa lapsemme puhetta, kun lapsi sanoo minusta "mamma" ja miehestäni "isi", niin anoppi aina heti korjaamassa että "äiti" ja "pappa"..
Meillä tosiaan ollaan kaksi kielisiä ja minä puhun suomea, niin on luontevaa sanoa "isi" ja mies ruotsia, niin siksi "mamma", tosin lapsi osaa sanoa myös toisin päin, mutta mielestäni on sama kummin hän kutsuu, silti se näyttää anoppia häiritsevän.. Ja joskus jopa miestäni, varsinkin anopin vierailun jälkeen..
hänen tehtävänsä on juuri opettaa lapsille omaa kieltään. Siis Äiti ja Isää jne.
Mutta siihen hänen päätäntävalta sitten loppuukin.
Tuntuu, että mun äiti kävelee mun vanhemmuuden ylitse, kun menee neuvomaan lapsia tollasessa asiassa. Ja vielä ihan oikeesti sanoo niille, että kutsukaas isäänne isiksi. Mitä hittoa se sille kuuluu, miten me perheen sisällä toisiamme kutsumme. Päättäköön vaan siitä, miten toivoo itseään kutsuttavan, mutta sopii jättää meidät, lasten vanhemmat, tollasen ulkopuolelle. Mua loukkaa toi jotenkin ihan mielettömästi, miehenikin puolesta ja toisaalta oon aatellu, että oonko ihan pikkusielunen, kun tämmöstä märehdin.
Pikkuasiahan se on, TAVALLAAN, ja toisaalta hirmuisen suuri: kyseessä on sana, joka merkitsee sekä lapselle että äidille (isälle) tällä hetkellä todennäköisesti maailman suurinta asiaa.
Älä anna äitisi enää puhua noin. Sinä ja miehesi päätätte, eivätkä sukulaiset saa sekoittaa pientenne päätä.
Ja me ollaan sovittu niin, että vanhemmilla on vain yksi nimitys riippumatta kielestä. Meillä isä on daddy ja äiti on äiti riippumatta siitä puhutaanko suomea vain englantia. Anoppini kutsuu minua mummy-sanalla ja lapset sekaisin kun eivät tajua kestä puhutaan.
sanoisin heti suoraan että meillä kutsutaan näin ja piste.